Helvetin haluat elämääsi...Haluan kertoa miten minulle kävi pettäessäni vaimoani, 15 vuotta sitten. Olimme avoliitossa kun tein elämäni suurimman virheen. Tein sen eräällä reissulla 12 vuotta vanhemman vanhan ämmän kanssa, hän oli helppo nakki(kuten liian monet mummo ihmiset). Muistan sen kuinka inhosin häntä ja samalla itseäni.Se ei minulle antanut mitään, käynnisti ketjun elämässäni kohti valheen tietä...
Menimme naimisiin, toiveet korkealla...
Eikä järki tullut vielä päähäni, taas 12 vuotta vanhempi mummo, onneksi se jäi pussaus asteelle, pystyin torjumaan hänen pitemmälle menneet ehdotukset, hän olisi vain käyttänyt hyväkseen minua elämän tilanteessaan.
Sen jälkeen pussailua usemman ämmän kanssa olin kuin ajokoira...
Muutama vuosi sitten kissa oli nostettava pöydälle, ja otettava eletystä elämästä kiinni.Oli aika maksaa huorautumiseni...Kaikki lähti vaimostani , olimme erkaantumassa toisistamme,( valhetta liian paljon...)
Minun ei auttanut kuin lähteä purkamaan sitä mitä olin tehnyt, se vasta raskasta kun jouduin peiliin katsomaan ja huomasin mikä kypsymätön sika olen ollut vaimoani kohtaan. Sitä mukaan kun paine puhumalla helpotti, se siirtyi vaimooni.
Siitä asti elämämme on pyörinyt näiden asioiden ympärillä. Miten ajallisesti lyhkäiset asiat saavat aikaan miljoona kertaisen paskakasan, vihan, tuskan, itseinhon, arvottomuuden tunteen. Kyllä tietäisin jos olisin vähänkin toisen asemaan asettunut ja ajatellut etukäteen mitä huorautumiseni saa aikaan, olisi kaikki jäänyt tekemättä! Mutta olin itsekeskeinen narsisti, tunteeton muita ajattelematon. Tulin oksalta alas niin hennolta, jota itse kannattelin. Oli pakko hakea apua, kirkon perheasiain neuvottelu keskukseta, se kannatti! Oli aika katsoa peiliin ja miettiä mikä minä olen ja mitä haluan elämältäni.Tajusin kuinka tärkeitä rakas vaimoni ja rakkaat lapseni ovat minulle! Minusta jokainen avioero on turha, samoin pettäminen. Miksi meille niin kuitenkin käy, koska olemme itsekeskeisiä, joka paikassa minä ja minun tarpeeni...
Yritän tästä eteenpäin olla avoimena liitossani ja puhua etukäteen ennen kuin teen sellaista mikä voi loukata vaimoani.
Tajusin kun ihminen arvostaa itseään ,ei silloin ryvetä itseään, eikä itse säälin läävässä tartte rypeä!
On paljon helpompaa reppu tyhjänä astella polkua kohti auringon laskua kuin kerätä sinne kiviä jotka kulkua vaikeuttaa...Tee se toiselle mitä itsellesi haluat tehtävän... Jos jolle kulle jotain tuttua oli tarinassani ja haluat kasvun tielle lähteä niin lue Irene Kristerin kirja, Tule lähelle, mene pois!
Menimme naimisiin, toiveet korkealla...
Eikä järki tullut vielä päähäni, taas 12 vuotta vanhempi mummo, onneksi se jäi pussaus asteelle, pystyin torjumaan hänen pitemmälle menneet ehdotukset, hän olisi vain käyttänyt hyväkseen minua elämän tilanteessaan.
Sen jälkeen pussailua usemman ämmän kanssa olin kuin ajokoira...
Muutama vuosi sitten kissa oli nostettava pöydälle, ja otettava eletystä elämästä kiinni.Oli aika maksaa huorautumiseni...Kaikki lähti vaimostani , olimme erkaantumassa toisistamme,( valhetta liian paljon...)
Minun ei auttanut kuin lähteä purkamaan sitä mitä olin tehnyt, se vasta raskasta kun jouduin peiliin katsomaan ja huomasin mikä kypsymätön sika olen ollut vaimoani kohtaan. Sitä mukaan kun paine puhumalla helpotti, se siirtyi vaimooni.
Siitä asti elämämme on pyörinyt näiden asioiden ympärillä. Miten ajallisesti lyhkäiset asiat saavat aikaan miljoona kertaisen paskakasan, vihan, tuskan, itseinhon, arvottomuuden tunteen. Kyllä tietäisin jos olisin vähänkin toisen asemaan asettunut ja ajatellut etukäteen mitä huorautumiseni saa aikaan, olisi kaikki jäänyt tekemättä! Mutta olin itsekeskeinen narsisti, tunteeton muita ajattelematon. Tulin oksalta alas niin hennolta, jota itse kannattelin. Oli pakko hakea apua, kirkon perheasiain neuvottelu keskukseta, se kannatti! Oli aika katsoa peiliin ja miettiä mikä minä olen ja mitä haluan elämältäni.Tajusin kuinka tärkeitä rakas vaimoni ja rakkaat lapseni ovat minulle! Minusta jokainen avioero on turha, samoin pettäminen. Miksi meille niin kuitenkin käy, koska olemme itsekeskeisiä, joka paikassa minä ja minun tarpeeni...
Yritän tästä eteenpäin olla avoimena liitossani ja puhua etukäteen ennen kuin teen sellaista mikä voi loukata vaimoani.
Tajusin kun ihminen arvostaa itseään ,ei silloin ryvetä itseään, eikä itse säälin läävässä tartte rypeä!
On paljon helpompaa reppu tyhjänä astella polkua kohti auringon laskua kuin kerätä sinne kiviä jotka kulkua vaikeuttaa...Tee se toiselle mitä itsellesi haluat tehtävän... Jos jolle kulle jotain tuttua oli tarinassani ja haluat kasvun tielle lähteä niin lue Irene Kristerin kirja, Tule lähelle, mene pois!
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja taas mummot syyllisiä niinkö?
ja elämä täynnä koettelemuksia.
Mutta ehkä olet hieman vahvempi ihmisenä jatkossa.
Koitapa jaksella.
pettäjältä.
Niin usein puolustellaan tekoa ja syyllistetään sitä toista.
Kiitos sinulle.