Ajattelin ihan vain jakaa oman kokemukseni hormonien lopettamisesta. Itse kun lopetin niin oli kiva hakea vertais kokemuksia, ja saada tukea sitä kautta päätökselleen. Tässä siis minun tarina.
Olen 23v nainen vakituisessa parisuhteessa. Hormonaalista ehkäisyä olin käyttänyt n.8v. Ensin aloitin pillereillä, joita käytin n.6v ja rangasta loppujan. Pillereitäkin kokeilin n.4 erilaista, joista aina seurasi masennusta, haluttomuutta, kuivuutta, poissaolevaisuutta yms. Gynekologi siis suositteli vähempihormoonista rengasta. Alkuun kaikki toimi ihan hyvin. Seksihalutkin vähän palasivat. (Tai sitten se johtui puhtaasti kesälomasta). Kuitenkin semmoinen yleinen pöhnä jatkui.
Aloin ahistumaan, että miksiköhän minä olen tälläinen, en kokenut enää itseäni itsekseni. Yleisesti olen todella iloinen ja positiivinen ihminen. Seksikin on ennen tuntunut hyvältä. Säikähdin kun huomasin, että onhan tässä 8v mennytkin "hormoonien alla".
Päätettiin siis yhdessä isännän kanssa, että nyt loppuu. Kondoomilla mennään ainakin jonkin aikaa, ja sitten jos hormoonittomuus passaa mulle, menen hakemaan kuparikierukan. Lapsia kun ei kuitenkaan vielä haluta.
Kaikista eniten minua pelotti lopettamisesta akne. Aloin syömään pillereitä teini-iässä siihen, enkä todellakaan halua sitä takaisin. Toinen oli myös kauhutarinat hiustenlähdöstä. En ikinä ollut tiennyt mistään näistä lopetusoireista silloin kun olin aloittanut hormoonit. Tuli hiukan huijattu olo. Pelkäsin myös ensimmäisiä normaaleita kuukautisia, että kuolisinkohan siihen kipuun ja vuotoon.
Nyt on mennyt lopettamisesta vasta vähän reilu kaksi kuukautta, ja voin sanoa, että tämä on varmaan paras päätös mitä olen tehnyt viimeisen 8v aikana!
Tuntuu että näkee auringonkin paistavan ensimmäsitä kertaa pitkään aikaan. Masennus ja ahdistus on poissa, mikä olikin lopettamisen pääasia. Yleinen pöhnäisyys on myös pois. Limakalvot ovat täysin normaalissa kunnossa. Seksikin kanssa kävi mielenkiintoinen ilmiö; sain tuntoaistin takaisin! En edes muistanut miten hyvältä seksi voi tuntua, ihan kuin hormoonit olisivat turruttaneet koko alapään. :D eli Seksikin maistuu. Akne ei tullut taksisin. Välillä naama aina meinaa räjähtää, hormonitoiminnan takia, mutta apteekista sain ilman reseptiä tosi hyvää kasvovettä hoitamaan näitä näppyjä. Ja sillä ne pysyvät sitten kurissa. Iho on ihan yhtä hyvä kuin hormooneillakin. Hiukset eivät myöskään tippuneet päästä. Kuukautisten kanssa koin iloisen yllätyksen; kierto on tällähetkellä 5vkoa. Enkä edes huomaa milloin ne alkavat! Ei minkään näköisiä kipuja ennen tai aikana, kun 8v on mennyt lattialla kivusta pyörien. Elämä jotenkin muutenkin hymyilee, en jaksa enää negailla kaikesta niin hirmusti.
Ajattelin jo ihan tämän perusteella alkaa soittelemaan gynelle aikaa, että eiköhän laiteta se kierukka. Toivottavasti tästä on jollekin kanssa eläjälle myös apua. Jos yhtään epäilyttää ne pillerit, suosittelisin kokeilemaan ilman olemista. Jos ei passaakkaan olla ilman, niin äkkiäkö ne alottaa uudestaan. :) Kokeilu ei tee pahaa kellekään.
Olen 23v nainen vakituisessa parisuhteessa. Hormonaalista ehkäisyä olin käyttänyt n.8v. Ensin aloitin pillereillä, joita käytin n.6v ja rangasta loppujan. Pillereitäkin kokeilin n.4 erilaista, joista aina seurasi masennusta, haluttomuutta, kuivuutta, poissaolevaisuutta yms. Gynekologi siis suositteli vähempihormoonista rengasta. Alkuun kaikki toimi ihan hyvin. Seksihalutkin vähän palasivat. (Tai sitten se johtui puhtaasti kesälomasta). Kuitenkin semmoinen yleinen pöhnä jatkui.
Aloin ahistumaan, että miksiköhän minä olen tälläinen, en kokenut enää itseäni itsekseni. Yleisesti olen todella iloinen ja positiivinen ihminen. Seksikin on ennen tuntunut hyvältä. Säikähdin kun huomasin, että onhan tässä 8v mennytkin "hormoonien alla".
Päätettiin siis yhdessä isännän kanssa, että nyt loppuu. Kondoomilla mennään ainakin jonkin aikaa, ja sitten jos hormoonittomuus passaa mulle, menen hakemaan kuparikierukan. Lapsia kun ei kuitenkaan vielä haluta.
Kaikista eniten minua pelotti lopettamisesta akne. Aloin syömään pillereitä teini-iässä siihen, enkä todellakaan halua sitä takaisin. Toinen oli myös kauhutarinat hiustenlähdöstä. En ikinä ollut tiennyt mistään näistä lopetusoireista silloin kun olin aloittanut hormoonit. Tuli hiukan huijattu olo. Pelkäsin myös ensimmäisiä normaaleita kuukautisia, että kuolisinkohan siihen kipuun ja vuotoon.
Nyt on mennyt lopettamisesta vasta vähän reilu kaksi kuukautta, ja voin sanoa, että tämä on varmaan paras päätös mitä olen tehnyt viimeisen 8v aikana!
Tuntuu että näkee auringonkin paistavan ensimmäsitä kertaa pitkään aikaan. Masennus ja ahdistus on poissa, mikä olikin lopettamisen pääasia. Yleinen pöhnäisyys on myös pois. Limakalvot ovat täysin normaalissa kunnossa. Seksikin kanssa kävi mielenkiintoinen ilmiö; sain tuntoaistin takaisin! En edes muistanut miten hyvältä seksi voi tuntua, ihan kuin hormoonit olisivat turruttaneet koko alapään. :D eli Seksikin maistuu. Akne ei tullut taksisin. Välillä naama aina meinaa räjähtää, hormonitoiminnan takia, mutta apteekista sain ilman reseptiä tosi hyvää kasvovettä hoitamaan näitä näppyjä. Ja sillä ne pysyvät sitten kurissa. Iho on ihan yhtä hyvä kuin hormooneillakin. Hiukset eivät myöskään tippuneet päästä. Kuukautisten kanssa koin iloisen yllätyksen; kierto on tällähetkellä 5vkoa. Enkä edes huomaa milloin ne alkavat! Ei minkään näköisiä kipuja ennen tai aikana, kun 8v on mennyt lattialla kivusta pyörien. Elämä jotenkin muutenkin hymyilee, en jaksa enää negailla kaikesta niin hirmusti.
Ajattelin jo ihan tämän perusteella alkaa soittelemaan gynelle aikaa, että eiköhän laiteta se kierukka. Toivottavasti tästä on jollekin kanssa eläjälle myös apua. Jos yhtään epäilyttää ne pillerit, suosittelisin kokeilemaan ilman olemista. Jos ei passaakkaan olla ilman, niin äkkiäkö ne alottaa uudestaan. :) Kokeilu ei tee pahaa kellekään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Omat hormoninkäyttöni ovat olleet varsin vähäisiä. Raskauksia on kaksi, ensin abortti nuorena (ilman ehkäisyä) ja myöhemmin keskenmeno (sekin alkoi ilman ehkäisyä). Viimeiset viisi vuotta olen ollut ihan luomuna. Hedelmällisyys on laskenut jo luonnostaan, mutta varmoilla päivillä ja keskeytetyllä yhdynnällä mennään yhä (kiertoni on säännöllinen ja kohdunkaulan lima ja muut oireet kertovat täsmällisesti ovulaation).
Minulla on käsitys, että joissakin matalan syntyvyyden maissa hormoneihin suhtaudutaan kielteisesti (Japani, Italia), ja silti syntyvyyttä saadaan hallittua. Luomumenetelmätkin toimivat, kun ne tekee oikein. Vika on siinä, että täällä kaikille tyrkätään pillerit ja syyllistetään, jos ei niistä pidä. Jos vaikka prosentti pillerinkäyttäjistä tulee pillereistä huolimatta raskaaksi, niin se tekee 100 ei toivottua raskautta 10 000 käyttäjää kohtaan. Mielestäni se on liian paljon hyväksi mainostetusta menetelmästä muut kärsimykset mukaan lukien. Jos kroppansa tuntee ja hallitsee viettinsä, niin luomulla pärjää.
Itse tulin raskaaksi nimenomaan silloin, kun en ollut käyttänyt yhtään mitään. Erehdyin uskomaan, että kun en tule luomuehkäisyllä (jota mainostetaan tehottomaksi) raskaaksi, niin olen hedelmätön. Mikä toistetusti ei pitänyt paikkaansa. Samoihin raskauslukuihin olisin voinut yltää pillereistä huolimatta (tunnen viidesti hormoniehkäisyllä raskaaksi tulleen naisen).
Oma mielipiteeni on, että voisi ottaa yhden lapsen riskin ja käyttää enemmän tai vähemmän luomua. Ja sitten lainsäädäntö voisi tulla sen verran vastaan, että "puolivahingon" jälkeen jokainen saisi halutessaan sterilisaation. On vanhanaikaista vaatia kolmea lasta sterilisaation edellytykseksi. Itse asiassa maapallon väestöräjähdys olisi mahdollista hallita, jos siirryttäisiin välittömästi globaalisti yhden lapsen politiikkaan (todellisuudessa hallittu väestön vähennys ei ennätä vaikuttaa, joska luonnon varat - öljy, lannotteiden fosfori, hedelmällinen maaperä ja merien ekosysteemi - ovat kulumassa loppuun, mistä seuraa sivilisaatiomme romahdus).