Kokemuksia uusioperheistä?
Äitipuoli on enemmänkin isä ja minä taas enemmänkin äiti, kuin isä.. Noin niinkun tunnepuolella. Kaikesta mielipuolisuudesta huolimatta ymmärränkin tuon tilanteen jotenkin, mutta kun huutoa ja kinaa on tarpeeksi, sitä haluaa pois.
Olen pakannut laukut jo useaan kertaan, mutta lopullinen lähtö on aina vaikea asia.
Tuntuu, ettei vuosienkaan jälkeen äitipuoli tule toimeen tyttäreni kanssa. Ei tarpeeksi ymmärtämystä ja rakkautta, sen vuoksi ainaista kinaa heidän välillä.
Helpompaa ehkä kun mies menee uusioperheeseen isäksi, kuin että nainen menee uusioperheeseen äidiksi.
Äitipuoli on enemmänkin isä ja minä taas enemmänkin äiti, kuin isä.. Noin niinkun tunnepuolella. Kaikesta mielipuolisuudesta huolimatta ymmärränkin tuon tilanteen jotenkin, mutta kun huutoa ja kinaa on tarpeeksi, sitä haluaa pois.
Olen pakannut laukut jo useaan kertaan, mutta lopullinen lähtö on aina vaikea asia.
Tuntuu, ettei vuosienkaan jälkeen äitipuoli tule toimeen tyttäreni kanssa. Ei tarpeeksi ymmärtämystä ja rakkautta, sen vuoksi ainaista kinaa heidän välillä.
Helpompaa ehkä kun mies menee uusioperheeseen isäksi, kuin että nainen menee uusioperheeseen äidiksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Helpompaa ehkä kun mies menee uusioperheeseen isäksi, kuin että nainen menee uusioperheeseen äidiksi.
on se helpompaa koska miehet on hyväksyväisempiä.
naisten kommentit miesten lapsista ei ole mieltä ylentäviä oli mies yh tai ei,lapset on räkänokkia,huonosti kasvatettuja pahimmassa tapauksessa lasta inhotaan ennen kuin sitä on edes nähty.monen yh naisen kokemuksella sanon ettei enään paljon kiinnosta.
Minusta on ihan sama tuleeko uusioperheeseen äiti-vai isäpuoli , se on kaikki kiinni tulijan asenteesta. minulla on uusioperhe ja silti vaikka mieheni on ottanutkin hyvin vastaan tyttäreni, niin kun saimme yhteisen pojan niin huomaan, että tyttäreltäni kielletään kaikki.
Onko miehille pojat niin kaikki kaikessa vai onko se vain se oma liha ja veri?
En voi sanoa nauttivani tästä tilanteesta ja välillä kyllä lähteminen olisi luultavasti se kaiksita helpoin ratkaisu.
"silti vaikka mieheni on ottanutkin hyvin vastaan tyttäreni, niin kun saimme yhteisen pojan niin huomaan, että tyttäreltäni kielletään kaikki.
Onko miehille pojat niin kaikki kaikessa vai onko se vain se oma liha ja veri?"
Hyvin yleistä. Vieras lapsi hyväksytään kyllä aluksi, mutta kun oma syntyy, ei se vain sinun lapsesi ole enää arvokas vaan oma on tärkein ja vierasta lasta ei välttämättä enää hyväksytä.
"Hyvin yleistä. Vieras lapsi hyväksytään kyllä aluksi, mutta kun oma syntyy, ei se vain sinun lapsesi ole enää arvokas vaan oma on tärkein ja vierasta lasta ei välttämättä enää hyväksytä. "
Tämä on yleistä, jos asiaa tarkastellaan "päältä". Yleensä näissä on takana puhumattomuus. Silloin kun se yhteinen lapsi tulee perheeseen, niin kaikki on uutta tällä ensimmäisen lapsen saaneelle. Ja samaan aikaan, se toinen jolla lapsi jo on saa, alkaa tarkastelemaan hyvinkin kriittisesti kaikkia torjumisia ja kieltoja joita lapsi saa. Tämä on yleensä se ongelman ydin, joka korjaantuu helposti perheterapiassa, missä ulkopuolinen ammatti-ihminen ohjaa keskustelua ja löydetään (yleensä) helposti yheisymmärrys. (jos sitten asiat eivät ole edenneet jo liian pitkälle)
Yleisneuvo: Puhukaa keskenänne!
Uusioperheessä on aina ensin aikusten sovittava pelisäännöistä, joita perheessä noudatetaan. Biologinen vanhempi ei koskaan pysty todella näkemään, mitä on meneillään.
PS. Vaimot vaihtoon on hyvää pohjustusta kaikille uusioperheille, uusiin sääntöihin on vain sopeuduttava, ja sitten neuvoteltava mieleisensä.
Mieti vielä rooliasi uusperheessänne. Perheeseen tuleva ei tule uudeksi äidiksi eikä isäksi. Lapsella on jo isä ja äiti.
Talossa pitää olla säännöt, joita kaikki noudattaa. Myös se prinsessa. Jollei yhteisistä aikuisten laatimista säännöistä päästä sopuun, on parempi erota. Sinun pitää seistä myös niiden sääntöjen takana eikä mennä lapsesi edessä huutamaan avokkaallesi mielipidettäsi. Se on myös hänen kotinsa. Myös hänen pitäisi voida asua siellä. Jos teitä pitää huomioida ja huomata, myös häntäkin pitää huomioida. Aikuisten velvollisuus on pitää lapsen maailma kasassa ja luoda turvallisuuden tunteen.
Avokkaasi ei ole pelkkä kodinhoitaja ja teidän palvelija. Hänen pitäisi olla Sinun elämänkumppanisi ja ansaita sen mukaista kunnioitusta. Jollet sinä kunnoita ja arvosta, miten hän voisi tehdä samoin.
Istukaa pöydän viereen ja puhukaa ongelmistanne ILMAN lasta. Te teette päätökset ja otatte sitten lapsen mukaan keskusteluun (riippuu tosin lapsen iästä). Yhteiset säännöt on laadittava ja niitä on noudatettava, ilman näitä voi huoletta pakata laukkunsa ja lähteä lätkimään. Ja elää samalla loppuelämänsä yksin tyttäresi kanssa, sillä seuraavan naisen kanssa sama taistelu on edessä ellei sitä pystytä tälläkään hetkellä ratkaisemaan ja hoitamaan.
täysin edelliseen puhujaan. Muistakaa että uusi ihminen ei tule uudeksi äidiksi ja isäksi vaan tasavertaiseksi kumppaniksi taloon. Riittää kun lasta kunnioittaa ja hänellä on turvallinen olo. Ei tarvitse olla äitinä/isänä koska lapsella jo kumpikin on.
Kiitos palautteesta, puhut ihan asiaa. Joskin "pikku prinsessassa" oli hiukan ironinen sävy??
Eroan heti kun mahdollista. On säännöt ja meillä puhutaan, enkä todellakaan odota hänen olevan äiti. Myöntää itsekin ettei osaa hillitä itseään. Lapsi vaan saa hänet raivon valtaan. Ehkä helpompaa elää kahdestaan. Harmi, koska perhe-elämä olisi kuitenkin kivempaa.
Sanoo, että meidän yhteinen lapsi auttaisi asiaa? Ehkä?
Sori nimi unohtu, eli olen Jani37.
jatkossa ettet erehdy lapsettomiin naisiin. Tulet lapsellisen kanssa huomaamaan ja tajuamaan miltä siitä lapsettomasta tuntui kun toisen muksu pyörii jaloissa. Vasta silloin silmäsi aukeavat. Huolimatta siitä vaikka sinulla on oma lapsikin. Ehkä oma käyttäytymisesi ja huomioonottaminen muuttuu tämän myötä...
jatkossa ettet erehdy lapsettomiin naisiin. Tulet lapsellisen kanssa huomaamaan ja tajuamaan miltä siitä lapsettomasta tuntui kun toisen muksu pyörii jaloissa.
eipä naiset ainakaan ole ymmärtäny tuota asiaa.
olen lapseton mies eikä yh:t paljoa säväytä enään.
eivät varmaan naisetkaan, olet oikeassa. Itse olen lapseton.
mutta, mutta kun minulla on kokemusta toisen lapsista. Siis että olen itse ollut isäpuolena kolmelle lapselle. Ei mullakaan mitään oikean isän tuntoja ollut, mutta tulin kyllä toimeen heidän kanssaan.
Nykyiseni kanssa olen seurustellut kymmenen vuotta, en ole vain osannut lähteä. Jatkuvasti olen toivonut että tulisivat toimeen, mutta kun ei niin ei. Eivät kai vaan pidä toisistaan. Ja keskusteltu on todellakin paljon ja parisuhdeterapiassa käyty, ei pysyvää apua.
Toivon, että joku toinen mies tajuaa lähteä epätyydyttävästä parisuhteesta aikaisemmin kuin minä.