Onkohan tällaisia tapauksia paljonkin?
X-mieheni on erittäin suosittu henkilö sillä aika pienellä paikkakunnalla, jossa hän asuu. Hän on monessa touhussa mukana, ollut monta kautta ääniharavana kunnanvaltuustossa, palkittu urheiluseura-aktiivi, ollut kirkkovaltuustossa jne. Kaikki pitävät hänestä, hänellä on reilun ja kivan miehen maine. Kukaan ei vaan tiedä millainen hän on ollut lähipiirilleen. Eikä kukaan varmaan uskoisi vaikka asia tulisi julki. Hänen julkinen hahmonsa on Tri Jekyll ja siviilihahmi Mr. Hyde.
Minä jätin hänet 11 avioliittovuoden jälkeen. Olin kestänyt sen ajan henkistä ja fyysistä väkivaltaa siitä kellekään kertomatta. Kun erään turpiinvedon jälkeen 10-vuotias tyttäreni sanoi, että äiti - järjestä meidät pois tuon hullun luota, ei minun tarvinnut asiaa sen enempää miettiä. Jos en olisi lähtenyt, tuskin olisin enää elossa, hän olisi tappanut minut jossain vaiheessa.
En saanut elää sen avioliiton aikana. Minun täytyi pitää kaikesta siitä mistä hänkin; siitä musiikista, niistä urheilulajeista, niistä kirjoista ja elokuvista mistä hänkin. Omaa makua minulla ei saanut olla. Jos olisin ollut eri mieltä, olisin taas menettänyt tukkokaupalla hiuksia ja minut olisi kaadettu lattialle muksittavaksi. Mustelmat selitin aina mitä mielikuvituksellisimmilla tarinoilla.
Hän oli järkyttävän mustasukkainen ja täysin syyttä. Opiskelin avioliiton aikana muutaman vuoden. En kertaakaan voinut mennä minnekään koulun juhliin, koska olisin mennyt sinne "huoraamaan". Lupaa minun piti kaikkeen pyytä kuin lapsen isältään. Sain selkääni puoli vuotta ennen valmistumistani, koska minulla ei vielä ollut tiedossa vakituista työpaikkaa koulun jälkeen.
Kertaakaan en päässyt yksin ulos. Hän kyllä kävi paikallisessa kapakassa melkein joka viikonloppu. Minä odottelin häntä aamutunneille, kunnes hän tuli kotia milloin minkäkin naisystävänsä sängyn kautta. Mutta minähän se oli, joka "huorasi". Kun kerrankin tulin 15 min. myöhempään töistä kuin tavallisesti bussin oltua myöhässä, sain vyön solkipäällä hivelyä, olinhan ollut "huoraamassa".
Kun lähdin siitä suhteesta, hän otti heti uuden vaimon, joka kesti häntä 2 vuotta. Tämä sentään uskalsi antaa kunnolla takaisin. Nyt hänellä on jo kolmas vaimo, ainakin toistaiseksi. Saa nähdä kuinka kauan hän kestää. Kyllä miesparalla on ollut huono tuuri, kun on ollut niin kamalia vaimoja vaikka on niin äärettömän mukava mies!
Eron jälkeen mustasukkaisuus jatkui. Hän jopa nappasi lapselta asuntoni avaimen, luullakseni siksi, etä olisi päässyt tulemaan meille koska vaan. Sarjoitutin lukon uudelleen välittömästi. Pääsin tyypistä rauhaan vasta muuttamalla satojen kilometrien päähän. Sittenkin henkinen väkivalta jatkui lapsen avulla kiristämällä, kunnes tyttö 16-vuotiaana ilmoitti, ettei halua enää koskaan nähdä isäänsä, eikä myös ole nähnyt yli 10 vuoteen.
Myös vanhempiaan ja sisaruksiaan kohtaan hän on täysi peto. Olen nähnyt senkin, että hän läiskäsi äitiään poskelle, kun tämä puolusti minua.
Mutta hänhän on niin mukava ja reilu mies!
Olen selviytynyt tästä painajaisesta, mutta unohdu se ei koskaan. Nykyisin minulla on ihana mies, jonka kanssa olemme eläneet onnellisina toistakymmentä vuotta.
Kaikille väkivaltaisessa suhteessa elävälle sanoisin, että älkää suostuko alistumaan. Rohkeutta vain hypätä pois perhehelvetistä, tukea saa monelta taholta.
X-mieheni on erittäin suosittu henkilö sillä aika pienellä paikkakunnalla, jossa hän asuu. Hän on monessa touhussa mukana, ollut monta kautta ääniharavana kunnanvaltuustossa, palkittu urheiluseura-aktiivi, ollut kirkkovaltuustossa jne. Kaikki pitävät hänestä, hänellä on reilun ja kivan miehen maine. Kukaan ei vaan tiedä millainen hän on ollut lähipiirilleen. Eikä kukaan varmaan uskoisi vaikka asia tulisi julki. Hänen julkinen hahmonsa on Tri Jekyll ja siviilihahmi Mr. Hyde.
Minä jätin hänet 11 avioliittovuoden jälkeen. Olin kestänyt sen ajan henkistä ja fyysistä väkivaltaa siitä kellekään kertomatta. Kun erään turpiinvedon jälkeen 10-vuotias tyttäreni sanoi, että äiti - järjestä meidät pois tuon hullun luota, ei minun tarvinnut asiaa sen enempää miettiä. Jos en olisi lähtenyt, tuskin olisin enää elossa, hän olisi tappanut minut jossain vaiheessa.
En saanut elää sen avioliiton aikana. Minun täytyi pitää kaikesta siitä mistä hänkin; siitä musiikista, niistä urheilulajeista, niistä kirjoista ja elokuvista mistä hänkin. Omaa makua minulla ei saanut olla. Jos olisin ollut eri mieltä, olisin taas menettänyt tukkokaupalla hiuksia ja minut olisi kaadettu lattialle muksittavaksi. Mustelmat selitin aina mitä mielikuvituksellisimmilla tarinoilla.
Hän oli järkyttävän mustasukkainen ja täysin syyttä. Opiskelin avioliiton aikana muutaman vuoden. En kertaakaan voinut mennä minnekään koulun juhliin, koska olisin mennyt sinne "huoraamaan". Lupaa minun piti kaikkeen pyytä kuin lapsen isältään. Sain selkääni puoli vuotta ennen valmistumistani, koska minulla ei vielä ollut tiedossa vakituista työpaikkaa koulun jälkeen.
Kertaakaan en päässyt yksin ulos. Hän kyllä kävi paikallisessa kapakassa melkein joka viikonloppu. Minä odottelin häntä aamutunneille, kunnes hän tuli kotia milloin minkäkin naisystävänsä sängyn kautta. Mutta minähän se oli, joka "huorasi". Kun kerrankin tulin 15 min. myöhempään töistä kuin tavallisesti bussin oltua myöhässä, sain vyön solkipäällä hivelyä, olinhan ollut "huoraamassa".
Kun lähdin siitä suhteesta, hän otti heti uuden vaimon, joka kesti häntä 2 vuotta. Tämä sentään uskalsi antaa kunnolla takaisin. Nyt hänellä on jo kolmas vaimo, ainakin toistaiseksi. Saa nähdä kuinka kauan hän kestää. Kyllä miesparalla on ollut huono tuuri, kun on ollut niin kamalia vaimoja vaikka on niin äärettömän mukava mies!
Eron jälkeen mustasukkaisuus jatkui. Hän jopa nappasi lapselta asuntoni avaimen, luullakseni siksi, etä olisi päässyt tulemaan meille koska vaan. Sarjoitutin lukon uudelleen välittömästi. Pääsin tyypistä rauhaan vasta muuttamalla satojen kilometrien päähän. Sittenkin henkinen väkivalta jatkui lapsen avulla kiristämällä, kunnes tyttö 16-vuotiaana ilmoitti, ettei halua enää koskaan nähdä isäänsä, eikä myös ole nähnyt yli 10 vuoteen.
Myös vanhempiaan ja sisaruksiaan kohtaan hän on täysi peto. Olen nähnyt senkin, että hän läiskäsi äitiään poskelle, kun tämä puolusti minua.
Mutta hänhän on niin mukava ja reilu mies!
Olen selviytynyt tästä painajaisesta, mutta unohdu se ei koskaan. Nykyisin minulla on ihana mies, jonka kanssa olemme eläneet onnellisina toistakymmentä vuotta.
Kaikille väkivaltaisessa suhteessa elävälle sanoisin, että älkää suostuko alistumaan. Rohkeutta vain hypätä pois perhehelvetistä, tukea saa monelta taholta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näitä on... olin itse kymmenen vuotta aviossa vastaavan tapauksen kanssa, menestyvä juristi ja monessa mukana jne. mutta kotona täysi peto. Nyt jälkeenpäin kummastelen miksi siedin tällaista niinkin kauan, mutta aina harvakseltaan se ihminen johon joskus muinoin ihastui vilahti alta ja silloin uskoi että jos itse vielä vähän yrittää niin varmasti kaikki kääntyy hyväksi. Onneksi vihdoin sain voimaa lähteä ja elämä on nyt hyvää kunnon parisuhteessa.
Kirjoitin aiemmin syksyllä samalle palstalle samalla nimimerkillä jolloin kuvasin ex-miestäni Jekyll ja Hyde-tyypiksi, joka kuvaa tätä ihmistyyppiä täydellisesti. Ja juuri niinkuin sanoit-moni ulkopuolisista kuvittelee että mies on niin kunnollinen... hyvä työ ja aktiivinenkin.
Onneksi tämä helvetti on ohi, itselläni on suuria aukkoja muistissa koska elämä oli niin stressavaa ja raskasta, kuljin kuin sumussa. Nyt nautin elämästä täysin palkein ja toivon kaikille suossa vielä rämpiville voimia nousta jaloilleen ja irrotautua perhehelvetistä.