Lapsellinen mies ja lapseton nainen

Jaa-a. Ei kai tähän yleispätevää neuvoa ole. Mutta voin kertoa omista kokemuksista.

Olen siis vastaavassa elämäntilanteessa, missä on yhteishuoltajuus vuoroviikoin exän kanssa. Tapailin kahtakin lapsetonta naista (en yhtäaikaa) tässä takavuosina ja sellaisen asian pistin merkille, että tapaamisten sopiminen oli lapsettoman kanssa paljon vaikeampaa, kuin sellaisen kanssa, kenellä on lapsia. Toinen juttu, kun juteltiin lapsista, lapsiarjesta jne. tuntui, että mielikuva lasten kasvattamisesta, periaatteista yms. oli hyvin vahva. Myöhemmin, kun tapailin naisia, kenellä on lapsia, keskustelu samoista asioista oli paljon mutkattomampaa. No luonnollisesti siksi, kun oli kokemusta. En sitten tiedä, millaisia ristiriitoja voi tulla naisella, jos oma mielikuva poikkeaa vahvasti todellisuudesta. Ei tietysti voi yleistää yksiä oikeita kasvatusmetodeja, puhuttiimpa sitten siitä mielikuvasta tai todellisuudesta.

Itselleni riittää, että mahd. tuleva kumppani on vastuullinen aikuinen lapsiani kohtaan, oli hänellä sitten lapsia tai ei. Samaa tietysti olen myös toisinpäin.

Lapsihan kyllä sopeutuu, jos kemiat vain kohtaa. Kiintyminen onkin sitten toinen juttu. Mistäpä sen etukäteen voi tietää, miten lapsi kiintyy tai suhtautuu mahd. eroon. Itse haluan tutustua ensin toiseen ihmiseen ihan rauhassa ja pidemmän aikaa, ennen kuin lapset astuu kuvioihin. Niin pitkälle en ole vielä kerennyt, että lapset olisi mukaan tulleet ja siitä syystä olen ollut tyytyväinen siihen päätökseen.

Olet onnekas, jos lapseton nainen on sinusta kiinnostunut!! Jos teille kehittyy parisuhde, niin vältyt monelta asialta..

-sinun ei tarvitse sopeutua naisen lapsiin, jotka testaisivat ja haastaisivat sinut.. niin kuin tekevät kaikille uusille ihmisille.

- sinun ei tarvitse sovitella viikonloppuja kuin vain oman exäsi kanssa. On paljon helpompaa kuin on vain yksi exä kuin jos olisi kaksi exää ja heillä vielä usein ne uudet kumppanit, joilla on myös mielipide joka asiaan.

- sinun lastesi ei tarvitse kilpailla aikuisten huomiosta kumppanin lasten kanssa.

- saat kaiken kumppanisi huomion ja rakkauden! Sinun ei tarvitse jakaa sitä kumppanin lasten kanssa.

Haastavinta tämä tilanne tulee olemaan kumppanillesi. Hän on se, joka tässä joutuu kaikkein eniten joustamaan ja ymmärtämään toisen tilannetta. Anna kumppanillesi aikaa. Älä odota, että hän oitis rakastuu lapsiisi. Suhteen luominen lapsiin vie aikaa, eikä olekaan tarkoitus tehdä hänestä lapsille uutta äitiä.. sillä heillä on jo äiti.

Minä lapseton nainen. Olen ollut mieheni kanssa 8 vuotta. Mieheni lapset ovat 20 ja 12 vuotiaat. Vanhempi asui kanssamme 7 vuotta. Tämän vanhemman murrosikä oli todella haastavaa aikaa minulle monta vuotta, mutta haastavaa se usein on myös oman äitinsä kanssa. Me kaikki olemme kasvaneet paljon kaikkien näiden vuosien aikana. Mieheni ja minun rakkautemme on vain syventynyt ja kasvanut.

Parisuhteen onnistuminen johtuu pariskunnan henkisestä kyvystä käsitellä ristiriitoja ja kasvaa ihmisinä. Elämä on kasvamista ihmisenä. Parisuhde on maraton, eikä pikamatka :) Myöskään sinä et voi mistään tilata valmista paketti, jossa on takuu, ettei ongelmia tule ;) Elämässä pitää uskaltaa ottaa riskejä ja tehdä parhaansa ja luottaa, että asiat järjestyy.