Lapsi mustan miehen kanssa?

Ihme nois nik nakeis oikein kiinnosta ???
Eikö suomalainen mies oo tarpeeks hyvä isäksi ???
Vai onko maailmaan pakko vielä tehdä lisää nik nakkeja ???

No justhan tuossa oli puhetta eräästä tälläisestä suhteesta, afrikkalaisella miehellä viisi lasta neljän eri naisen kanssa.

Kysyit, "tarvinneeko pysyvän oleskeluluvan, eikö ole rahaa viisumiin?". Nyt olet asian ytimessä, pidä tosta ajatuksesta kiinni. Älä pilaa loppuelämääsi vain sen takia, että jungle fever iski.

Moi,

Ajattele tarkoin ennenkuin lähdet lapsentekoon mustan miehen kanssa. Tarkoitan sitä että jos et ole kypsä saamaan värillistä lasta niin jätä asia sikseen. Itse lapsen elämä tulisi olemaan melkoista helvettiä nyky-Suomessa. Lajipuhtausajattelu on vielä kunniassaan-valitettavasti.

Jos et ole varma, onko lapsen hankinta hyvä idea, niin älä tee lasta. Isän värillä ei ole mitään merkitystä silloin, kun lähtökohta on noin hutera. Ihan valkoihoisenkin kanssa saa asiansa mutkalle ja lapsen yksikseen hoidettavaksi.

Kyllä tuntuu selvää vedätyksen makua, Olet näemmä sopiva "uhri", kun muualla ei ole natsannut. Jos tarvitsee pysyvän oleskeluluvan, KUMMASTI AUTTAA lapsi suomalaisen naisen kanssa. Harvemmin lapsi pitemmän päälle kiinostaa, kun haluaa "hengähtää" kavereiden kanssa. Onko olemassa muuta todistetta, kuin hänen sanansa, ettei lehto/ aviolapsia löydy esim. kotimaastaan?
Jos ero tulee, ei elo tule olemaan helppoa mulattilapsen kanssa.

HEI!
Lapsia ei kannata ihan noin vaan lähteä tekemään. Tutustukaa ensin toisiinne kunnolla. Ei ole helppoa asua täällä Suomessa. Mun mieheni on myös Keniasta ja meillä on kaksi lasta, meillä on kaikki muuten hyvin, mutta Suomi pitänee jättää, kunhan minä valmistun koulusta. Pitänee kertoa, että Keniassa on tapana, että naiset hoitavat lapset ja kodin. Meillä on käyty koviakin taistoja toste asiasta. Varsinkin nyt kun en ole enää kotona ja opiskelen amk:ssa, en millään pysty yksin hoitamaan kaikkia asioita. Voi, että se oli aluksi vaikeaa osallistua kotitöihin.

Mielestäni kannattaa käyttää harkintaa ja tutustua toiseen kunnolla sekä miettiä minkälaista vastuuta ja pysyvyyttä lapsi mukanaan tuo, ihan riippumatta siitä mistä päin maailmaa se toinen osapuoli on kotoisin.
Itse seurustelen myös itä-Afrikkalaisen miehen kanssa ja meillä taitaa olla vähän niinpäin että mulla on orastavaa vauvakuumetta mutta mies pitää jalat maassa, toistaiseksi...:)
Mekin ollaan tunnettu toisemme vasta vajaan vuoden ja opiskelijoita myös molemmat. Lapsen hankkimisella ratkeaisi oleskelulupaasiat, joiden kanssa nyt taistellaan, mutta emme halua lasta vaan sen takia, koska tällä hetkellä taloudellinen tilanne ei tosiaan ole paras mahdollinen.
Mekin puhutaan usein lapsista ja lasten kasvatuksesta ja kumpikin rakastaa kovasti lapsia ja pitää lapsia lahjana, jotka toivottavasti tulevat sitten, kun heidän aikansa on.

On kyllä niin hataralla pohjalla tämä tarina, että sen on pakko olla provo. Tuntenut vuoden, eikä edes tiedä, että onko suhteessa ja lapsia pitäisi hankkia? Vähän on älyn lahjoja, jos noin ilmiselvään kusetukseen astut! Puhu sille määräaikaisen oleskeluluvan hankkimisesta ja seuraa miehen reagtioita, voit yllättyä!

Pitäisikö miettiä pikemminkin, että haluatko lapsen tämän miehen kanssa, kuin että haluatko lapsen mustan miehen kanssa? Ihan älytön kysymys. Tutustu mieheen väristä välittämättä ensin paremmin ja jos mies on sopiva, niin turha sitä väriä on miettiä. Olisitko oikeasti harkitsemassa lapsentekoa noin heppoisin perustein ja lyhyen suhteen jälkeen, jos kyseessä olisi suomalainen mies?

Minulla on itselläni afrikkalainen mies ja hänen kanssaan kolme lasta. Olemme olleet yhdessä 12 vuotta. Mies oli tavatessamme asunut Suomessa jo vuosia ja seurustelimme 3 vuotta ennen naimisiinmenoa. Ensimmäinen lapsi syntyi vuosi häiden jälkeen.

Tiesin siis, mihin ryhdyin. Silti kyllä välillä tulee "isiä ikävä", kun mietin miten tasa-arvoista meininki oli omassa lapsuudenkodissani ja millaisia juttuja nyt joudun välillä sietämään. Mieheni on välillä elämääkin suurempi feminismin kannattaja ja välillä maailman pahin sovinisti. Ja hänellä on eri roolit kotona ja ulkomaailmassa. Hän haluaa nähdä itsensä tasa-arvon kannattajana ja erilaisena afrikkalaismiehenä, joten muiden nähden hän tekee kaikkensa lasten kanssa ja on sitten ylpeä, että "saavat nähdä, että kyllä afrikkalaismieskin osaa ja viitsii". Kotiin päästyään hän saakin sitten taas olla kuin ellun kana. Koskaan ei ole esim. vaihtanut vaippoja kotona tai syöttänyt lapsia vauvoina, vaikka muualla on hyvinkin taitava näissä hommissa.

Kaikesta huolimatta mieheni on rakastava isä ja puoliso ja viettää vapaa-aikansa perheen parissa. Hän ei juurikaan käy yksin ravintoloissa eikä vaadi minua istumaan kotona kaikkia iltoja, vaan antaa minulle omaa aikaa. Hän on kuitenkin todella poikkeava tapaus ystäväpiirissämme. Afrikkalainen mies vaatii yleensä vaimoaan ottamaan kodista ja lapsista täyden vastuun huidellessaan itse pitkin kaupunkia tai tehden töitä ympäri vuorokauden. Näin on meininki suurimmassa osassa tuttavaperheitämme (siis niissä harvoissa perheissä, jotka vielä ovat ehjiä).

Kannatan perinteisiä arvoja ja sukupuolirooleja ja pidän siitä, että mies saa suhteessa olla mies ja nainen nainen. Olen koti-ihminen ja pidän ruuanlaitosta ja muusta hääräilystä. Minusta on mukavaa tehdä miehelleni pieniä palveluksia ja ilahduttaa häntä ja hän osaa sitä arvostaa. Hän vuorostaan hoivaa, lahjoo (hih), ihailee, hellii ja pitää hyvänä, huolehtii, suojelee, kunnioittaa ja on vaimostaan ylpeä. Kaikki eivät kuitenkaan ole kaltaisiamme ihmisiä, joten kannattaa miettiä, millaisen suhteen haluaa.

Meilläkin tilanne on se, että minä olen se joka kantaa vastuun ja huolehtii, että asiat tulevat tehdyiksi. Mies on se, joka auttaa pyydettäessä. Mies periaattessa tietää, mitä häneltä odotan ja millaisesta käytöksestä en pidä, mutta jos en säännöllisesti muistuta asiasta, mies "taantuu" takaisin sovinismiafrikkalaisuuteen ja antaa tyytyväisenä minun tehdä kaiken yksin. Sitten nolostuu, kun tajuaa asian ja leikkii jonkin aikaa ylitarmokkaasti osallistuvaa perheenisää...

Hän ei haluaisi asioiden menevän niin kuin hänen lapsuudenkodissaan ja tietää, että sellainen on naiselle epäreilua, mutta kun se on niiiiin paljon helpompaa hänelle ;) Jos siis tällaiseen ei ole valmis suostumaan, on parempi tutustua mieheen todella hyvin, ettei joudu katumaan. Mutta juuri näinhän se on suomalaismiestenkin kanssa. Hiljaa hyvä tulee, eikös niin?

En silti usko, että Afrikassa eläneen ja kasvaneen miehen kanssa voi ikinä päästä samanlaiseen tasa-arvoon ja työnjakoon kuin ihanteellisimmissa suomalaisperheissä. Roolit ovat syvään iskostuneet ja naisihanne muodostunut oman äidin mukaan. Suomalainen nainen, varsinkaan nuori sellainen, harvoin istuu siihen muottiin. Meillä suhde toimii ehkä siksi, että mies sentään edes yrittää olla vähän vähemmän afrikkalainen ja minä taas en ole aivan perinteisen nykyaikainen suomalainen. Monikulttuurinen parisuhde vaatii syvällistä kumppanin kulttuuriin tutustumista, kompromisseja, toleranssia ja h..kutin pitkää pinnaa. Suin päin jos siihen ryhtyy, niin on tyhmä, vaikka ehkä hetken hurjan onnellinen ;)