Arvaillaan

Tunnen aina välillä häpeää, mutta harvemmin kuin ennen. Nykyään en niin välitä, mitä minusta ajatellaan, enkä itsekään ajattele itseäni niin paljon kuin nuorempana.

Mutta joskus häpeän, kun huomaan, että vessasta tullessani olen kävellyt pitkän matkaa vessapaperia kengän korossa kiinni. Tai olen jutellut jollekin ja peilistä seuraavan kerran katsoessa huomaan, että minulla oli huulipunaa hampaissa. Näitä molempia enää harvemmin kuitenkaan tapahtuu. Olen oppinut tarkistamaan ;)

Viimeksi häpesin spontaanisuuttani: avauduin kipeistä asioista juuri tutustumilleni ihmisille ja samana iltana väittelin myös itseäni paljon viisaamman kanssa. Kerrottuani myöhemmin morkkiksesta muille paikalla silloin olleille, he kuitenkin vakuuttivat, että häpeään ei ollut aihetta, muka päinvastoin.Jotenkin edelleen silti nolottaa, olisi pitänyt olla pidättyväisempi. Ehkä.

Häpeän myös huonoa kasvomuistiani. Olen tajunnut vasta jälkikäteen joskus, etten ole tervehtinyt ihmistä, joka olisi tervehdystä kaivannut. Silloin etenkin häpeän, jos kyseessä on vanhempi ihminen tai jossain ikävässä tilanteessa oleva tai joskus ollut. Eli pelkään, että hän luuli minun esittävän, että en tunne.

Silloin kun kirjoittaa vahingossa trollinsa rekattuna. Lähellä on pari kertaa jo ollut. Kannattaa trollata silloin, kun ei ole sammumispisteessä.

Siinä vaiheessa, kun alkaa loukkaantua palstan kirjoituksista, kannattaisi pitää pientä lomaa palstasta. :)

*Huiskuttaa aloittajalle kaksin käsin*

Trolli on jo paljastunut.

me ei trollata paljoo