Onko kellään kokemusta lestadiolaisista miehistä tai siis kulttuurista (ei saa yleistää)?
Mitä ongelmia voi syntyä?
Jos joku kertoo, niin kiitos...
Mitä ongelmia voi syntyä?
Jos joku kertoo, niin kiitos...
>> LESTADIOLAISKULTTUURI
Varman päälle
4540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tunnen pari lestadiolaista ja olen tehnyt muutamia havaintoja. Heille, kuten kaikille uskoville uskontoon katsomatta on tarkeaa elaa tiukasti oppinsa mukaisesti.
Ymparoiva yhteiso kontrolloi ja heidan on vaikea hyvaksya muunlaista elamantapaa. Kumppanisi tuntisi jatkuvaa hataa sinun joutumisestasi kadotukseen ja hanen yhteisonsa ei hyvaksyisi seurusteluanne ja painostaisi seka sinua, etta kumppaniasi, etta liittyisit heihin.
Miehesi elaisi jatkuvasti yhteison ja sinun valisesa ristipaineessa. Ennenpitkaa joko miehesi erotettaisiin yhteisosta (hirveat synnin- ja syyllisyyden tunteet) tai sina liittyisit yhteisoon ja alkaisit elaa sen normien mukaan.
Jalkimmaisen vaihtoehdon luulisi olevan stressaavaa. Miten jaksaisit teeskennella lopunikaasi jotain, mita et oikeasti ole. Miten voisit elaa opin mukaan, johon et oikeasti uskoisi?
Monikulttuurisen suhteen peruspilareita on erilaisuuden hyvaksyminen ja toisen tapojen kunnioittaminen. Miten mies voisi kunnioittaa sinun valintojasi, jos se olisi hanesta syntia?
Tosin aivan samaa olen miettinyt, jos uskovainen muslimi on naimisissa kristityn naisen kanssa. Helppo on ymmartaa, miksi he haluaisivat puolisonsa kaantyvan. Ja vahintaan haluavat lapsistaan tulevan muslimeita.
Tapauskovaiset ovat sitten eri asia, mutta kuka on kuullut tapauskovaisesta lestadiolaisesta?
Tajuatko itse loogiikkasi mahdottomuuden:
"Onko kellään kokemusta..."
"Mitä ongelmia voi syntyä?"
"ei saa yleistää"
Millä tavalla voi yleistämättä omia kokemuksia arvella mitä ongelmia voi syntyä?
Olin naimisissa lestadiolaissuvun "mustan lampaan" kanssa (ei-uskossa oleva). Suku oli esikoislestadiolaisia, joka elää uskossa eri tavalla kuin vanhoillislestadiolaiset.
Jos vanhoilliset ovat körttejä, niin esikoislestadiolaiset sanovat itseään "hihhuleiksi".
Körttiperheessä soittaminen ja laulaminenkin ovat kiellettyjä. Esikoislestadiolaisessa suvussa parasta minusta oli lapsirakkaus. Vaikka tilanne olisi mikä, niin lapsista pidetään huolta - muistakin, kuin omista. Olen edelleen, erosta huolimatta tekemisissä ja hyvissä väleissä entisen anoppini kanssa. Hänelle usko on rakkautta, ei tuomiota.
Läheinen sukulaiseni on ollut naimisissa toisen vanhoollislestadiolaisen perheen "mustan lampaan" kanssa jo yli neljännesvuosisadan. Avioliitto on eräs onnellisimmista, jonka tiedän, koska liitossa on todellakin vakka löytänyt kantensa. Parilla - ja myöhemmin siis perheellä - ei ole ollut edes mitään suurempia vaikeuksia miehen perheen kanssa. Tämä johtuu siitä, että miehen vanhemmat ovat uskomassa olostaan (ja ennen kun kukaan alkaa nipottaa, niin sanon, että lestadiolaiset puhuvat nimenomaan uskomassa olemisesta) hyvin huumorintajuisia ihmisiä, kaikkea muuta kuin lestadiolaisille aika tyypillisesti (Popuularimusiikkia Vittulanjänkhältä ei ole pelkkää fiktiota tässä suhteessa...) ahdistuneita.
Aiempaa kirjoittajaa pitänee korjata sen verran, että vanhoollislestadiolaiset eivät kutsu itseään körteiksi. Ehkä joku heitä körteiksi saattaa kutsuakin, mutta varsinaisia "körttejä" (tunnen heitäkin) ovat Paavo Ruotsalaisen perustaman herätysliikkeen seuraajat, eli heränneet, ja heitä on lähinnä Etelä-Pohjanmaalla ja Savossa, vanhoollislestadiolaisia Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Vanhoollislestadiolaisissa perheissä myös soitetaan ja lauletaan, mutta musiikkivalinnat saattavat olla hieman rajoittuneita. Pääsääntö on se, ettei mitään tanssimusiikiksi kelpaavaa saisi soittaa, sillä lestadiolaisen dogman mukaan tanssi ja viina ovat syntejä, jotka johtavat vielä suurempiin synteihin.