Voisiko joku kertoa joko omakohtaisia kokemuksia tai muuten ulkopuolisena kommentoida asiaa, joka olisi: Tapasin vajaa kuukausi sitten itseäni 12 vuotta vanhemman miehen tutun kautta (itse olen 25v.). Meillä oli jotain säpinää (oltiin viikko porukalla liikenteessä)ja viihdyttiin toistemme seurassa. Hänen tilanteensa ei ollut kovin loistava (avioero, pari lasta) ja siksi minä aiheutin päänvaivaa. Humalassa hän on oikein miellyttävä ja "päällekäyvä" (siis positiivisesti), mutta sen jälkeen selvinpäin etäinen. On miettinyt asioita. Hän on myös myöntänyt pitäneensä minusta ja vissiin on niitä tunteitaan pelästynyt. Eilen hän ilmoitti pitkien miettimisten ja ystäviensä kanssa keskustelujen jälkeen ehdottaa, että jatkaisimme ystävinä. Mulla on tunteet ehtineet jo kasvaa ja haluaisin hänen kanssaan yrittää seurustella tällai rauhallisesti aloittaen. Meidän olisi tarkoitus tässä nähdä ja keskustella. Mutta mitä mieltä olette? Kertokaa miehet, mitä teidän päässä liikkuu? Miten mä saisin hänet uskaltamaan kokeilemaan seurustelua? Ehkä tämä ikäero on se suurin ongelma, ei niin minulle, mutta hänelle. Jos kerta hänellä on tunteita, mikä mättää? En haluaisi mokata itseäni ja ahdistaa häntä enempää, joten mikä olisi sellainen easy keino?
Kiitti!
Kiitti!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä Vilma!
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa kuin säkin. Rakastunut itseäni 14 vuotta vanhempaan mieheen joka oli juuri eronnut ja kolmen lapsen isä. Kiinni entisessä vaimossaan ja lapsissaan. Heidän liittonsa oli kestänyt melkein 20 vuotta.
Suhteen alussa meillä oli ihan samanlainen tilanne kuin sulla nyt ja päätin etten luovuta helpolla ja niin sitten puhuin suuni puhtaaksi: Kerroin ihan avoimesti tunteistani, mutta samalla yritin osoittaa, että ymmärrän hänen tilanteensa ja totesin etten halua tulla kenenkään tielle enkä esteeksi vaan tavata häntä aina silloin tällöin ja pitää hauskaa. Näin meille kävi ja nyt ollaan oltu jo 2 vuotta kimpassa ja hyvin menee. Edelleenkin on toki tilanteita jossa ex-vaimo ja lapset menee mun edelle mutta so what! Ei ne exät ja kakrut häviä mihinkään ja ne on ne mitkä miehen mieltä painaa. Riitoja exän kanssa, uhkailua, lapsilla kiristämistä yms. kaikkea on ollut. Erot ei ole helppoja ja ne jättää jäljet jokaiseen ja tekee ihmisistä pelokkaita sitoutumaan uudelleen. Meillä on kuitenkin aivan loistavia hetkiä yhdessä. Älä luovuta, zemppiä sulle!
Kiitos vastauksestasi! Oli mukava kuulla onnistumisestasi! Pidän tuota kannustavana ja yritän itsekin parhaani. Hieman kyllä pelottaa, mutta se jää nähtäväksi miten käy. Toivottavasti yhtä hyvin kuin sinulla! Olen jotenkin varautunut, että ei tulisi aina olemaan helppoa juuri lasten ja varsinkin sen exän kanssa, mutta eiköhän sitä pärjää. Sinä ainakin olet sen osoittanut. Meidän olisi tarkoitus huomenna nähdä ja jutella. Toivottavasti löydän oikeat sanat, enkä pelota häntä ja karkoita sen takia häntä luotani. En haluaisi häntä menettää muutenkaan, koska hänen kanssaan on helppo jutella ihan muistakin asioista ja huumorikin natsaa. Mutta kiitos sinulle vielä kerran kovasti ja oikein paljon onnea teille!!!