Suomi oli syytön 1939 ja on syytön nytkin - mutta se ei ole neuvostoliittoa/venäjää koskaan haitannut !
Oli tehty hyökkäämättömyyssopimus ja silti neuvostoliitto/venäjä hyökkäsi.
Suomi ei ole koksaan ollut uhka neuvostoliitolle/venäjälle, mutta neuvostoliitto/venäjä on kaiken aikaa puuttunut SUOMEN SISÄISIIN ASIOIHIN - vaikka eivät osaa hoitaa edes omia asioitaan.
Oli tehty hyökkäämättömyyssopimus ja silti neuvostoliitto/venäjä hyökkäsi.
Suomi ei ole koksaan ollut uhka neuvostoliitolle/venäjälle, mutta neuvostoliitto/venäjä on kaiken aikaa puuttunut SUOMEN SISÄISIIN ASIOIHIN - vaikka eivät osaa hoitaa edes omia asioitaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei pienellä suomella ole varaa venäjän pakotteisiin?
Suomi oli syytön 1939, Saksa oli syytön 1939, Neuvostoliitto oli syytön 1939, USA oli syytön HIroshiman pommitukseen, USA oli syytön 1950 Korean Sotaan ja 60 luvulla Vietnamin sotaan.
Afganistaniin hyökkäämiseen olivat syyttömiä USA ja Iso-Britannia, Irakiin hyökkääminen ei ollut myöskään USA syytä, Libyaan hyökkääminen ei ollut NATOn syytä.
Näinhän se menee, kaikki ovat aina syyttömiä. Varsinkin olemme syyttömiä sen jälkeen kun sukupolvi aikakaudesta on kuollut, ja uusi sukupolvi tarkastelee asioita niiden yksityiskohtien valossa jotka tukevat omia näkemyksiä.
Olimme 30 luvulla Euroopan uusi agrigaari kulttuurissa elävä, hyvin fasistisia arvoja korostava yhteiskunta. Olimme eläneet reilut 10 vuotta itsenäisyyttä, ja sitä tulkittiin siten että voimme sekoilla avian miten haluamme.
Jos suomalaista yhteiskuntaa tarkastellaan fasistisista näkökulmista, niin olimme 30 luvulla epädemokraattinen, oikeistofasistinen yhteiskunta joka sorsi useita ulkomaalaisia ja vieraita uskontokuntoja. Voisitko kuvitella että tämän päivän suomea johtaisivat maanviljelijät, kuten voisi sanoa tuon ajan Suomesta ?
Historiaa voi tarkastella rauhallisesti analysoiden. Kaikki maat ovat tehneet poliittisia virheitä, ja kaikki maat ovat historiassaan syyllistyneet selkeisiin ihmisoikeusrikkomuksiin. Niistä pitää oppia. Niiden kieltäminen ja silmien sulkeminen omien tekojen oikeudettomuudesta on este kehittymiselle.
Omasta mielestäni Suomen ulkopolitiikka 1930 luvulla ajoi vääjäämättä Suomen ja Neuvostoliiton sotaan. Tosin en ole millääntavalla vakuuttunut ettemmekö olisi joutuneet sotaan toisenkinlaisella politiikalla, mutta yhteistyö Saksan ja Suomen välillä itsenäisyydestämme alkaen oli luonnollista puolen valintaa. Tuon päivän maailmassa Euroopassa oli luonnollinen Saksan ja Neuvostoliiton vastakkainasettelu, sillä ne olivat kaksi sotilasmahtia.
Tuommoiset hyökkäämättömyyssopimukset ovat aina semantiikkaa. Olisiko asia ollut millääntavalla erilainen jos Neuvostoliitto olisi irtisanonut sopimuksen ja hyökännyt sitten ? Tämmöistä kikkailuahan nykyisen näkee, että sotajoukot viedään toisen maan rajalle, annetaan uhkavaatimus jota ei voi toteuttaa, ja aloitetaan sota. Tekeekö tama toiminta sodan aloituksesta jotenkin oikeutetumman ?
Ihmisten ongelma, riippumatta missä pain ollaan, on se että ihannoimme sotaa.
Ihannoimme myös hävittyjä sotia, ja kuvaamme omia joukkojammme yhtenäisiksi jumalaa ja isänmaata puolustaviksi sankareiksi.
Aivan vastaavalla tavalla kuvailee samassa sodassa toinenkin osapuoli omia sotilaitaan.
Siksi kaikissa sodissa kaikki maat ovat syyttömiä. Ne ovat aina puolustaneet oikeutta olivat ne sitten häviäjiä tai voittajia.
Kyllä se papereissa pitäisi lukea ja voihan noitta papereita hieman vilkaista.
Suomi ei ollut varustautunut 1939 ja sama on nytkin.
Suomi voi aivan hyvin hankkia ydinaseet - joita russakka pelkää - ei olisi niin helpolla Suomen kimppuun hyökkäämässä.
Helpon uhrin kimppuun AINA HYÖKÄTÄÄN !
Jos helpon uhrin kimppuun aina hyökätään niin kuinka on mahdollista että Costa Rica jolla ei ole ollenkaan puolustusvoimia on elänyt latinalaisen amerikan pisimmän rauhanajan ?
Kyllä se on luultavampaa että hyökätään vihollisen kimppuun kuin helpon uhrin. Se helppo uhrikin on parempi liittolaisena kuin vihollisena. Se hellpo uhri on parempi jopa neutraalina maana vieressä, kuin vihollisena helpossakin sodassa.
Suurin osa maailman maista ymmärtää että sota on hyödytön, jos et kykene sen jälkeen hallitsemaan maata. (Kenties amerikkalaiset eivät tätä kyllä sisällä, he sotivat sodan vuoksi.)
Vieraan maan hallinta syö myös hyökkääjän voimavaroja, joten ei kukaan hyökkää vain siksi että uhri on helppo. Kenties poikkeuksena joku Afrikan banaanivaltio, mutta sielläkin pitää olla vähintään uskontojen ero syynä.