Jos (nuori) nainen alistuu miehen kalustamaan ja sisustamaan kotiin, hän on pahasti alistunut. Mies kontrolloi. Myös mies voi olla alistunut, jos yksikään huone koko talossa ei ole hänen omansa tai sisustamansa. Onnistuuko yhteinen sisustus - sama maku? Vai myötäileekö toinen pelkästään? Kumpi omistaa asunnon? Entä jos on kaksi asuntoa tai kaksi taloa käytävällä, ja erikseen yhteinen tila.
Kumpi teistä kalustaa kodin?
kysyjä n
486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nuorempi serkkupoikani muutti aikoinaan avovaimonsa kanssa yhteen. Pyysin Rouva Ratikkaa piirtämään kortin, jossa serkku ja se nainen työntävät hampaat irvessä kaappia eri suuntiin olohuoneessaan. Pitäähän kaapin paikka suhteessa katsoa heti alkuun.
Meillä kalustetaan yhdessä. Tosin kompromissien hakeminen on usein ollut todella haasteellista ja aikaavievää.
Lukuun ottamatta viihde-elektroniikkaa ja suurempia koneita on vaimoni hoitanut kaiken muun sisustusrevohkan täysin valtuuksin ja luottamuksella.
Kyllähän minut raahataan liikkeeseen siunaamaan hänen valintaansa mutta roolini jää koeistujan tai makaajan osaan.
Sama koskee myös kaikkia merkki- ja juhlapäivien muistamisia, lahjusten hankintaa, paketointia ja lähettämistä yms. yms.
Kuusi ensimmäistä asuntoamme olivat työsuhdeasuntojani.
Sen jäkeen omakotitalo ja nykyinen kerrostaloasunto.
Näiden sisustamisessa joissakin asioissa on kysytty mielipidettäni mutta minusta ne ovat naisten hommia.
Alkuun vaimoni oli tiukemmin vaatimassa mielipidettäni mutta oivalsi pian sen miten vähän se minua kiinnostaa.
Kahteen työsuhdeasuntoon saimme suunnitella pintamateriaalit ja siihen minäkin hieman osallistuin.
Ok:n rakennetta katselimme yhdessä mutta se oli enemmänkin minun heiniäni.
Nykysen asunnon valintaan vaimo osallistui aktiivisemmin.
Kaikissaasioissa on ollut äärimmäisen helppo päästä todelliseen konsensukseen.
Siis ei kompromissiin vaan konsensukseen!
Miksi pitäisi olla "alistunut" ?
No kaiketi iso osa naista tykkää sisustaa ja "laittaa kotia" ja vastaavasti miehiä se ei niin hirveäti nappaa. Poikkeuksia molempiin suuntiin on ja jotain siltä väliltä. Kun muutin mieheni kanssa yhteen, minulla oli mööpeleitä ym, hänellä taas hyvin vähän. Se sopi hänelle. Kun muutimme isompaan asuntoon, hankimme huonekaluja ym lisää, molempien makuun sopivia, vanhaa linjaa noudattavia ja se on ollut miehelle ok, vaikka todellakin hänellä on ollut mahdollisuus vaikuttaa asiaan.
Onko "alistumista", jos muuttaa toisen valmiiksi kalustettuun asuntoon eikä koe saman tien tarvetta kääntää kaikkea ylösalaisin?
Kun ajattelen omaa tuttavapiiriä, enpä muista, että olisin mitään alistamisjuttuja huomannut. Jos ihmiset sopivat yhteen muulla tavoin, harvemmin kai heidän makunsa esim kodin sisustamisen suhteen on täysin toisestaan poikkeava?
Näköjään meillä mies sisustaa. On juuri muutettu yhteen. Täytyy sanoa että rehellisesti laitettuna miehellä on juuri sama maku kuin minulla että minun ei tarvitse kommentoida mitenkään. Ekalla kerralla kun näin hänen kotinsa olin ihan hämmästynyt miten se oli juuri niin kuin pidin ja tunsin olevani heti kotonani. Tosin meillä on muutenkin samat tavat, ajatuksen juoksu osuu yhteen ja useinmiten kun toinen tarttuu puhelimeen niin toinen jo soittaa siihen. Ollaan niin samoilla linjoilla että on vaikea kuvitella että ei muka olla oltu aina yhdessä.