Unelmanainen Venäjältä?
No ei.
Miksi jäädä puolitiehen ja tehdä puolihyviä valintoja? Tai miksi mennä Thaimaahan ja luovuttaa kalkkiviivoilla eksyen Bankokin sokkeloihin, kun voi jatkaa matkaa vielä hetken ja Hanoin ohi rannikolle asti.
Politiikka on julmaa peliä ja elämä kallis. Tekisi erinäisille suomineidoillekin hyvää kokea, miten elämänlanka voi olla ohut ja hauras, jos on väärää mieltä väärässä paikassa väärään aikaan. Ylimielisyys on tauti, jonka parantaa vain ELÄMÄNkokemus ja NÄKEMYS. Erimielisyys on eräissä maailmankolkissa kuolemanvaarallista.
Mitä siitä, jos kotimaassaan akateemisen koulutuksen käynyt ja meillä "kunnan kamreeria" vastaavassa virassa vuosikymmenen ollut kelpaa täällä vain kukkakioskin kassaksi?
Minulle hän on se sivistynyt ja älykäs ihminen, joka hän sisimmässään on - olkoon ammattinimike mikä hyvänsä.
"Kielimuuri" murtuu lopullisesti ajan myöten ja kulttuurien erilaisuus tuo rikkautta elämään. Muurin murtumista edesauttaa ystäväni ensi viikolla jatkuvat opinnot... kaikki pakolaiset kun eivät näet ole yhteiskunnan elättejä ja luusereita. Joidenkin vain on tarpeellista vaihtaa ympyröitä sattuneista syistä ja uuteen kotimaahan sopeutuminen vaatii lunnaansa.
Jetset elämästä jorpakkoon...
Onneksi vietnamilainen naisystäväni on jo asunut Suomessa sen aikaa, että on sopeutunut siihen, että ei enää olekaan varaa kodinhoitajaan, lastenhoitajaan ja matkusteluun ympäriinsä työnantajan laskuun.
No ei.
Miksi jäädä puolitiehen ja tehdä puolihyviä valintoja? Tai miksi mennä Thaimaahan ja luovuttaa kalkkiviivoilla eksyen Bankokin sokkeloihin, kun voi jatkaa matkaa vielä hetken ja Hanoin ohi rannikolle asti.
Politiikka on julmaa peliä ja elämä kallis. Tekisi erinäisille suomineidoillekin hyvää kokea, miten elämänlanka voi olla ohut ja hauras, jos on väärää mieltä väärässä paikassa väärään aikaan. Ylimielisyys on tauti, jonka parantaa vain ELÄMÄNkokemus ja NÄKEMYS. Erimielisyys on eräissä maailmankolkissa kuolemanvaarallista.
Mitä siitä, jos kotimaassaan akateemisen koulutuksen käynyt ja meillä "kunnan kamreeria" vastaavassa virassa vuosikymmenen ollut kelpaa täällä vain kukkakioskin kassaksi?
Minulle hän on se sivistynyt ja älykäs ihminen, joka hän sisimmässään on - olkoon ammattinimike mikä hyvänsä.
"Kielimuuri" murtuu lopullisesti ajan myöten ja kulttuurien erilaisuus tuo rikkautta elämään. Muurin murtumista edesauttaa ystäväni ensi viikolla jatkuvat opinnot... kaikki pakolaiset kun eivät näet ole yhteiskunnan elättejä ja luusereita. Joidenkin vain on tarpeellista vaihtaa ympyröitä sattuneista syistä ja uuteen kotimaahan sopeutuminen vaatii lunnaansa.
Jetset elämästä jorpakkoon...
Onneksi vietnamilainen naisystäväni on jo asunut Suomessa sen aikaa, että on sopeutunut siihen, että ei enää olekaan varaa kodinhoitajaan, lastenhoitajaan ja matkusteluun ympäriinsä työnantajan laskuun.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet siis onnellinen, mikä on hyvä. Toivotan sinulle paljon onnea ja toivon, että onnesi jatkuu.
Mutta tunnettuani yhden vietnamilaisen eronneen pariskunnan, sekä muita aasialaisia, sanoisin kuitenkin sinulle muutaman varoituksen sanan, vaikka et ehkä tässä vaiheessa haluaisikaan sellaisia kuunnella...
Naisen asema Vietnamissa, myös muissa aasian maissa on todella heikko, joten suomalainen sikailijakin tuntuu melko mukavalta tapaukselta... mainitsit myös toisinajattelusta jotain, ja tiedän jotain siitäkin. Aasian maissa, varsinkaan Kiinassa, ei kannata ajatella toisin, jollei halua menettää koko elämäänsä vankilassa. Siksi esim. Suomi, jossa saa ajatella täysin vapaasti, tuntuu ihannemaalta.
Mutta kuitenkaan tämä kaikki maallinen ihanuus, jota länsimailla on tarjolla, ei pysty poistamaan aasialaisista ihmisistä heidän perusluonnettaan, mikä suomalaisen käsityksen mukaan on todellista tunneköyhyyttä, empatian puutetta ja rahanahneutta. Ja sanon tämän todella pitkäaikaisen kokemuksen perusteella. Tietysti on ihmisiä, jotka pystyvät sietämään sen, mutta ainakaan minä en ole koskaan pystynyt muodostamaan todellisia ystävyys-suhteita, vaikka jopa sukuuni kuuluu muutama aasialainen ihminen.
Aika näyttää, miten menee. Tässä ollaan jo sen verran lapsen iästä ohi päästy kumpainenkin, että ei ole mitään tarvetta tehdä äkkinäisiä ratkaisuja.
Jetset elämästä jorpakkoon...
Se on pahempi juttu, kun joutuu puolueen epäsuosioon ja "politrukki" painaa päälle. No kyllähän sinä nämä jutut tiedät. Mutta onko sinulla pientäkään aavistusta siitä, mihin kuseen suomisossu panee eronneen (jätetyn =vastoin tahtoaan erotetun) pienyrittäjä-maajussin? Olen jokseenkin varma, että et osaa kuvitella edes sitä helvetin eteistä... pirtistä puhumattakaan :(
Nyt on kysymys siitä, miten kotimaassaan "eliittiluokkaan" kuulunut ja urallaan hyvin menestynyt nainen ( poikkeustapaus, kuten mainitset) selviytyy siitä, että Suomessa hänellä on mahdollisuus aitoon välittämiseen ja rakkauteen. Minulla ei ole tarjota "länsimaista luksusta" ja ystäväni tietää sen.
Toistaiseksi kaikki hyvin ja parempaan päin, kun minä konkurssin tehnyt yrittäjä ja poliittinen pakolainen Vietnamista yhteistuumin rakennamme tulevaisuutta lähtökohtana kaik männiit ja ei piisantkaa.
"..ei pysty poistamaan aasialaisista ihmisistä heidän perusluonnettaan, mikä suomalaisen käsityksen mukaan on todellista tunneköyhyyttä, empatian puutetta ja rahanahneutta.."
Saanen huomauttaa, että suomalaista ei kukaan pysty ylittämään tunneköyhyydessä, empatian puutteessa ja ahneudessa/kateudessa. Jos hyvin käy, löysin jotain hieman parempaa - jos huonosti - sain vain samanlaisen kiiltävän perään vinkuvan kateellisen luuserin, jota suominaiset ovat liki läpeensä. Ja ne harvat poikkeukset, jotka eivät ole, ovat onnellisesti varattuja. Nelikymppiselle miehelle ei Suomi juuri kummoisia mahiksia suo seuraa etsiä: tarjolla on pettäjiä, jättäjiä ja sitoutumiskyvyttömiä tunnevammaisia miesten ikikierrättäjiä.
Tällä arvalla voi vain voittaa tai saada tasapelin... tappio on teoreettinen marginaalivaihtoehto molemmille: ystäväni voi hävitä vain siinä tapauksessa, että murhaisin hänet ja minä voisin hävitä vain siitä samasta syystä.
Exä jätti ja vei lapset, sossu rahat ja EU elinkeinon.
Mitä jäi? Ei mitään.
Miten kävi ystävälleni?
Mies löysi uuden ja jätti, lapset kasvoivat aikuisiksi ja hankkivat oman elämän ja virka meni alta, kun asianomainen ei enää ollutkaan poliittisesti sopiva hoitamaan tehtäviään.
Mitä jäi? Ei mitään.
Että siltä pohjalta...
On kivaa, että olette löytäneet toisenne. Elämä on julmaa, mutta hyvinkin voi käydä, niinkuin teidän tapauksessanne.
Voisin ladella joitakin Konfutsen opetuksia, mutta varmaan osatte ne kaikki...
Olen myös itse läpikäynyt totaalisen helvetin, aasialaisen miehen kanssa. Ja minulla on lapsia ja kova kädenvääntö heidän sukunsa kanssa. Mutta kaikki tapaukset ovat niin erilaisia, minun on huono. Myös minun suvussani on aasialaisia ihmisiä, sama ongelma.
Mutta ehkä jotkut aasialaiset ihmiset osaavat vapauttaa tunteensa kahleista, ja olla niinkuin länsimaalaiset barbaarit tunteidensa ja tahtojensa kanssa...?
Tulipa mieleeni tästä aasialaisten väitetystä tunneköyhyydestä: Ylensä kai asia tulee esille puhuttaessa köyhästä aasialaisesta naisesta ja "rikkaasta" länsimaalaisesta miehestä. Ajatellaan, että nainen on lähtenyt kenen hyvänsä kaljamahaisen vaimonhakkaajan mukaan, jolla vain on tarpeeksi rahaa. Asiahan ei ole näin yksinkertainen.
Ei ole kovin kauaa, kun niin Suomessa kuin muuallakin nykyisissä teollisuusmaissa elettiin agraaliyhteiskunnassa ja järjestetyt avioliitot olivat arkipäivää. Ne ajat ovat vielä tuoreemmaasassa muistissa, jopa tätä päivää, kehitysmaissa.
Kun ensimmäinen huoli on omasta ja lasten toimeentulosta, ei siinä ole varaa romanttista rakkautta länsimaiseen tapaan korostaa. Esim. Aasiasta tulleilla on aivan erilainen käsitys avioliitosta ja rakkaudesta, joka saattaa vaikuttaa rikkaasta länsimaalaisesta tunneköyhyydeltä.
Avioliitto on ennenkaikkea osa sosiaalista turvaverkkoa. Ei siitä erota yhden syrjähypyn, 30:n kriisin tai seksin puutteen vuoksi, niinkuin Suomessa. Harvoin edes pahoinpitelyn seurauksena. Samasta syystä suvun ja perheen merkitystä korostetaan enemmän kuin induvidualistisessa länsimaisessa kulttuurissa.
Vaikka vaimoni on suomalaisenkin mittapuun mukaan akateemisesti koulutettu ja rikkaasta perheestä, ajatusmaailma on aivan erilainen. Japanissa ei edelleenkään saa edes avioeroa ilman toisen suostumusta ja eron jälkeenkin joutuu elättämään entisen puolisonsa, koska pohjoismaista sosiaaliturvaa ei ole. Se on perheen ja suvun vastuulla.
Sellaisessa kulttuurissa kasvanut arvostaa vähän eri asioita ja menee naimisiin eri perustein kuin länsimaissa. Minusta se on aivan yhtä outoa kuin vaimostani, joka ihmeissään joskus kysyi, että eroaisinko minä vain sen takia, että meillä menisi huonosti tai että minulla olisi toinen nainen.
Tosin, tämä on vain teoreettista pohjaa, joka auttaa ymmärtämään heidän motiivejaan avioliiton suhteen. Käytännossä minä ainakin tunnen aivan samanlaista rakkautta kuin edellisten länsimaisten tyttöystävieni kanssa. Eikä erilainen käsityksemme avioliitosta ja rakkaudesta vaikuta arkielämäämme mitenkään. Eihän hän ainakaan rahojeni takia ole minua valinnut miehekseen ja muuttanut kielitaidottomana tänne kylmään ja pimeään pohjolaan. Muitakin vaihtoehtoja olisi taatusti ollut tarjolla.
Tuli minullekin mieleen, luin kerran ihan mielenkiinnosta kiinalaista vähän samantyyppistä palstaa kuin tämä (kirjoitukset olivat englanniksi). Jäi mieleen yhden miehen kirjoitus, jossa hän kehui eurooppalaisia naisia, koska he eivät vaadi että miehellä on talo ja auto, ennenkuin he lähtevät treffeille. Ainakin hän oli hyvin pettynyt oman maansa naisiin, jotka ajattelevat ensiksi vain rahaa ja tunteet tulevat viimeisenä.