En tiedä oikein miten tästä voisin vihjaista hänelle, joten ehkä pysyttelen hiljaa ja ihmettelen asiaa täällä... Kaverini kävi taannoin ulkomailla, mutta takaisin kun tuli niin hän näytti jotain laivalippua, jonka laivan nimi ei täsmännyt siihen laivaan millä hän oli ollut ja päivämääräkin oli jotain ihan muuta kuin hänen matkustusajankohtansa. Mietin huijasiko hän olleensa ulkomailla, mutta en sitten ajatellut asiaa sen koommin vaan ajattelin, että jos hän olisikin huijannut minulle ja muille kavereille olleensa lomalla, niin se on hänen oma, outo ongelmansa.
Nyt sitten juttelimme vähän aikaa sitten ja totesimme, että jäämme kotiin yhtenä päivänä emmekä mene paikkaan x. Päivän päästä kun tapasimme, niin kävikin ilmi että hän oli mennyt sinne paikkaan x ja sanonut minulle että oli kotona. Halusiko hän tehdä minut typeräksi sanomalla että jää kotiin, niin jään minäkin vai mitä tuo on, sitä minä ihmettelen. Välillä hän muutenkin vaan jättää minut, esim samassa koulussa kun ollaan ja jos olen mennyt syömään häntä aiemmin TYHJÄÄN PÖYTÄÄN, hän saattaa mennä toisen kaverin (joka on minunkin kaveri) toiseen pöytään ja ei ota edes katsekontaktia. Ihan outoa hommaa. Tai vaikka kävellä käytävällä vastaan, mutta katsoo muualle. Sitä olen kyllä kohdannut muidenkin ihmisten seurassa.. Olen pitänyt tuosta ruokapöytähommasta lähtien hieman etäisyyttä hänestä. Muutenkin olen huomannut olevan hänelle välillä " se viimeinen kaveri ", jonka luokse tullaan kun muilla on jotain muuta. Toisaalta joskus hän on ihan normaali ja juttelee todella paljon koulussa, pitää yhteyttä vapaa-ajalla...
Tämä on välillä todella kurjaa minun mielestä. Olen rauhallinen ihminen, en niinkään meneväinen. Välillä tämmöinen menevä kaveri on ihan hyvää seuraa, mutta ehkä olisi kuitenkin parempi hankkia enemmän minunlaisia ihmisiä kavereiksi.
Nyt sitten juttelimme vähän aikaa sitten ja totesimme, että jäämme kotiin yhtenä päivänä emmekä mene paikkaan x. Päivän päästä kun tapasimme, niin kävikin ilmi että hän oli mennyt sinne paikkaan x ja sanonut minulle että oli kotona. Halusiko hän tehdä minut typeräksi sanomalla että jää kotiin, niin jään minäkin vai mitä tuo on, sitä minä ihmettelen. Välillä hän muutenkin vaan jättää minut, esim samassa koulussa kun ollaan ja jos olen mennyt syömään häntä aiemmin TYHJÄÄN PÖYTÄÄN, hän saattaa mennä toisen kaverin (joka on minunkin kaveri) toiseen pöytään ja ei ota edes katsekontaktia. Ihan outoa hommaa. Tai vaikka kävellä käytävällä vastaan, mutta katsoo muualle. Sitä olen kyllä kohdannut muidenkin ihmisten seurassa.. Olen pitänyt tuosta ruokapöytähommasta lähtien hieman etäisyyttä hänestä. Muutenkin olen huomannut olevan hänelle välillä " se viimeinen kaveri ", jonka luokse tullaan kun muilla on jotain muuta. Toisaalta joskus hän on ihan normaali ja juttelee todella paljon koulussa, pitää yhteyttä vapaa-ajalla...
Tämä on välillä todella kurjaa minun mielestä. Olen rauhallinen ihminen, en niinkään meneväinen. Välillä tämmöinen menevä kaveri on ihan hyvää seuraa, mutta ehkä olisi kuitenkin parempi hankkia enemmän minunlaisia ihmisiä kavereiksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näin se on että joskus ihmiseen saattaa kyllästyä kuka mistäkin syystä ja alkaa karkottamaan häntä sen sijaan että kehtaisi sanoa suoraan että mene pois. Näin voi olla jos vaikka välit ei ole varsinaisesti niin huonot että olisi suoraan sanottava tai muuten vaan ei kehtaa. Elämä menee joskus eri suuntiin uusien harrastusten tai ihmisten perässä ja saattaa olla terveellistä jättää jotakin vanhaa pois jotta riittää resursseja uuteen tai että uudesta jutusta muotoutuu sellainen mitä on siitä ajatellut eikä joku vanha vie ideaa väärään suuntaan.
Luin tässä kirjoitusta jossa kaveri on ollut niin takertuva toiseen että kulkenut kuin varjo perässä ja toistanut joka ikisen liikkeenkin minkä hän tekee. Sellainenkin voi käydä hermoille eli sinulla pitäisi olla omakin elämä ja siitä tuoda jotakin ystävyyssuhteeseen eikä vain olla ottamassa toiselta jotakin koko ajan. No en tiedä mikä teillä on tilanne mutta tarkkaile vähän sitä ettei tuo toinen tunne joutuneensa sinun hyväksikäyttämäksi. Mutta et tosin voi alkaa teennäisesti "ostamaankaan" hänen seuraansa muuttumalla muka tosi anteliaaksi ja huomaavaiseksi. Hankalia pikkutarkkoja juttuja joskus nämä ihmissuhteet. Kaikki tällaisiin joutuu, kukaan ei varmasti ole ainoana pohtimassa näitä.
Alkoi minuakin joskus ärsyttämään kun olin niin paljon erään kaverin seurassa että minut aivan leimattiin hänen omaisuudekseen tavallaan. Jos kaveri oli poissa koulusta ja häntä kysyttiin niin kaikkien päät kääntyi yhtä aikaa minuun kysymään asiaa kuin olisin joku hänen rakastajansa suorastaan. Hän oli luonteeltaan melkoinen pelle ja minut samaistettiin häneen ja tunsin tulleeni varsin aliarvostetuksi tämän kaverin takia. Olihan hän hyväkin kaveri. Myöhemmin kun koulut loppui ja muuta niin tiet vei sitten kokonaan erilleen.
Ala pitämään välimatkaa,niin et joudu itse kärsimään,etsi vaikka jumpasta kavereita itsellesi,mut toi sun ystäväsi on "outo" ei ehkä tosi ystävä.Tuntuu et pitää sinua "hätä" kaverina ja et silloin kun hänelle sopii...on kateellinen sinulle mut älä ala anella ystävyyttä,tuo ei ole sen arvoista!
Miksi itse istut yksin etkä kaverisi kanssa?