Ahdistaa kun toinen vanhemmistani väittää vastaan koko ajan toiselle. On väittänyt koko ajan. Välillä mietin tuliko minusta tällainen sen takia, että vanhemmillani on näin erilaiset kasvatuskäsitykset. En tiedä onko tämä turhaa ajattelua?
Vanhemmat
miettiväinen
21164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hän lisäksi piikittelee tai kiusaa asioista kotona. Nukahtelee vähän väliä, lörpöttelee puhelimessa jatkuvasti ja koko ajan pitäisi olla ns. sosiaalista elämää. Käytöstavoista puhumattakaan.
Toisinaan tuntuu, että syytän vanhempiani kaikesta.
Itse olen ahdistunut paljon enemmän siitä, että olen nähnyt ja kuullut liittoja, joissa toinen, yleensä nainen, ei uskalla tai voi sanoa yhtään mitään omasta puolestaan tai varsinkaan panna hanttiin eli esittää eriävää mielipidettä asioihin ja aiheisiin.
Siitä tietää, että toinen on toisen vallan alla eikä omaa oikeutta ole olemassakaan. Sen pahempaa ja epäoikeudenmukaisempaa elämänkohtaloa ei voi olla. Missään liitossa tai suhteessa ei tarvitse olla samaa mieltä kaikesta toisen kanssa.
Ole tyytyväinen, että olet oppinut, toivottavasti, että asioihin on ainakin kaksi katsantokantaa, useampikin yleensä. Sen, että näkee ja ymmärtää juttuja monilta puolilta, sanotaan kehittävän lahjakkuutta kun ei ole eikä jää yhden totuuden ahtaaseen ja kuristavaan karsinaan.
Syyttely ei auta ketään eikä mitään missään asiassa. Ymmärtäminen sen sijaan edesauttaa elämää paljon ja kaikista eniten omaasi.
Sanoin juuri tässä menneellä viikolla ystävätärelleni; Että jokainen ihminen elää elämäänsä, ainoastaan itseään varten, eikä muita mielyttääkseen. Hän suoranaisesti ilostui tästä ja sanoi, että tämä pitääkin muistaa :D
Tätä hoetaan jatkuvasti ole tyytyväinen. Nyt kuitenkin omat virheet nostavat päätä.
Totta toinen puoli "eräsN1", mutta toinen ei. Oman elämänsä eläminen ei tarkoita sitä, että unohtaa ja hylkää omat läheisensä, vanhempansa, huoltajansa tai ketkä tahansa. Elämäänsä ei tarvitse elää muita, läheisiäänkään, miellyttääkseen, mutta missata heitä ei pitäisi.
Siis jos pitää itseään viisaana, sivistyneenä, oikeasti aikuiseksi kasvaneena ja kehittyneenä ihmisenä. Sellainen tietää, mitä omaan elämään kuuluu ja mistä tulee huolehtia.
Aloittaja lienee lapsi / nuori, joka vielä hakee tietä ja totuutta, etsii vastauksia elämän perustavaa laatua oleviin kysymyksiin. Syyttely on inhimillistä kun ei vielä tiedä, tajua eikä ymmärrä mitä kaikkea aikuisten maailma sisällään pitää. Aikuisen pitäisi tietää ja silloin pitää tietää myös kaikki se, mitä omaan elämään kuuluu.
Toinen vanhempani tuntuu ristiriitaiselta. Yhdessä hetkessä hän vastustaa toisen ajatuksia ja sitten pyrkii miellyttämään liialti puuttumalla asioihin joihin ei tarvitsisi periaatteessa sanoa mitään.
On tullut mietittyä monta kertaa miten tulla toimeen, jos perheessä on tämmöinen ihminen, joka mielistelee.
Ristiriitaisuus on ihmisluonteeseen kuuluva ominaisuus. Vaikka sellainen ihminen voi tuntua hankalalta, hän itseasiassa omaa lahjan katsella asioita monilta puolilta ja punnita aiheita. Se aiheuttaa monesti hankalia tilanteita hänelle itselleenkin kun pitäisi esim. päättää asioita, mutta vaihtoehdot mietityttävät.
Missä sulle on sanottu, että "ei tarvitsisi sanoa mitään". Aina saa, voi ja pitää sanoa kun sanomista ja asiaa on. Miten muut muuten tietävät, mitä mieltä minä olen tai sinä olet tai kuka, millainen ihminen minä olen tai sinä olet.
Osa vallankin vanhanaikaisista parisuhteista on rakentunut aikain ja historian saatossa sillä tavalla, että varsinkin juuri naisen käyttäytymismallin on ollut oltava sellainen, että se miellyttää miestä.
Mielistely voi olla opeteltu juttu ihan sen takia, että toinen vaatii sitä, jotta hän pysyy tyytyväisenä. Jotkut naiset suostuvat siihen perherauhan nimissä ja takia, itseäni kammottaa monen ajatuskin.
Itse taidan vain ärsyyntyä helposti tällaisesta päsmäröivästä käytöksestä. Se on totta, että joskus ristiriitaisuus on eduksi.
No tässä oli jo kysymys vanhemmista ihmisestä, jotka elää lapsettomassa parisuhteessa ja heidän omat vanhemmat ovat jo edesmenneet. Nyt vain tuntuu siltä, että rouvan liikkumavapaus on hyvin rajoitettua ja luvanvaraista, silloin kun aviomies on kotona.
Rouva soittaa ainoastaan silloin, kun mies on pois kotoa. Ja lopettaa puhelun hätäisesti heti, kun miehen auto ajaa pihaan. Mutta ehkä hän on tottunut tähän pitkän avioliiton aikana.
Tällaisia on suurin osa vanhemman polven aviosuhteista. Vaimo on piika ja passari, jolla ei ole omaa lupaa eikä 'omaa tupaa' vaan mieäs määrää kaikesta. Eivätkä nämä vaimot ikinä inahdakaan itsensä puolesta sanallakaan, riutuvat vain varsinkin henkisesti hamaan hautaansa saakka. Sillä paha olo ei useinkaan lopu edes siihen, että vaimo saattaa alistajansa tuonen rajan tuolle puolen ensin. Jäljet sisällä ovat ikuisia, iäkäs ihminen ei pysty niitä enää korjaamaan, kun luonne on ollut alistuvainen ja sitten latistettu loppuun asti.
Itse olen hyvin ahdistunut tästä, viimeksi tänään näytin tunteeni erittäin selvästi kotona, ei olisi kyllä pitänyt. Tällainen käy pidemmän päälle raskaaksi. En jaksa oikeasti enää asua kotona, mutta en voi vielä muuttaa.
Toisinaan tuntuu että kiusataan kotona ja itsestäni on levitetty ilkeitä juoruja jotka tajusin kiusaamiseksi vasta myöhemmin. En tiedä miten jaksan tämän kaiken kanssa.
Olen miettinyt voisinko puhua tästä toisen kanssa.
Olen tällä hetkellä työtön, joten on aikaa miettiä mitä lähteä tekemään. Omat voima vaan tuntuu menevän näiden asioiden miettimiseen.
Sinun ei todellakaan tarvitse miettiä tippaakaan vanhempiesi parisuhdeasioita eikä mitään muitakaan heidän matkansa mutkia. Silti, vaikka sinun pitää kuulua heidän elämäänsä.
Sinä mietit ja hoidat vain omat juttusi ja asiasi ja pidät huolen siitä, että löydät paikkasi yhteiskunnassa. Nyt sinä kulutat voimiasi sellaiseen, mikä ei lainkaan kuulu sinulle.
Tämä on totta, mutta se on toisinaan todella haastavaa.
"Yksi suurimmista lahjoista, joita vanhemmat voivat lapsilleen antaa, on tieto, että isä ja äiti rakastavat toisiaan. Myös lasten kasvattamiseen tarvittavan voiman saa parhaiten onnellisesta parisuhteesta."
Eräs lainaus, joka kiteyttää hyvin ajatukseni.
Kaunis ajatus jonka todellisuuspohja on hyvin hutera. Ihmisten arjen, persoonien, henkilökohtaisten ongelmien ja yhteisten haasteitten sovittaminen onnelliseksi parisuhteeksi onnistuu erittäin harvoin ja vain sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat jo kasvaneet kokonaisiksi, oikeiksi aikuisiksi. Siihen vaaditaan ikää eli elämänkokemusta ja -näkemystä eikä niitä saa kuin elämällä ja tekemällä virheitä. Ja oppimalla niistä ...