Onko teille käynyt niin että ootte olleet ihastuneita johonkin ihmiseen (tai kiinnostuneita), mutta sitten huomanneetkin siinä jotain mikä ei natsaa ja suhde on jäänyt sen takia syntymättä? Mitkä on olleet tällaisia asioita? Onko ihastus jatkunut, vaikka ei ole seurannut suhdetta tai mitään?
Mulla on just ihastus yhteen mieheen, joka on fyysisesti todella viehättävä vaikka ei perinteisellä tavalla komea (esim. ylipainoa on eikä liahksikas), mutta luonne on sen verran äkkiväärän särmikäs, että en siitä tykkää. Katselen vaan, että onpas komea ja tiettyyn rajaan asti mukavakin mies, mutta kun näen sen rajan toisenkin puolen niin ei kiinnosta.
Pahimmillaan mies on siis rasittava päällepäsmäri, joka ei kuuntele muita eikä voi nähdä mitään vikaa omassa käytöksessään ja ärtyy vielä tosi helposti.
Mulla on just ihastus yhteen mieheen, joka on fyysisesti todella viehättävä vaikka ei perinteisellä tavalla komea (esim. ylipainoa on eikä liahksikas), mutta luonne on sen verran äkkiväärän särmikäs, että en siitä tykkää. Katselen vaan, että onpas komea ja tiettyyn rajaan asti mukavakin mies, mutta kun näen sen rajan toisenkin puolen niin ei kiinnosta.
Pahimmillaan mies on siis rasittava päällepäsmäri, joka ei kuuntele muita eikä voi nähdä mitään vikaa omassa käytöksessään ja ärtyy vielä tosi helposti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joo, oon ihastunut Stellariaan, mutta välimatkan takia ei natsaa. :(
En olis tollasen miehen lähelläkään
Kaikissa meissä vikamme ja se mitä ollaa valmiita hyväksymään ratkeaa siitä onko kokonaispaketti sopiva vai ei. Jollei pysty tykkäämään kumppanista virheineenkin, ei ole tulevaisuutta....olipa ihastunu tai ei ..
Js joo ihastun melko helposti ja ihastus laimenee kun tutustuu ja paljastuu asioita. Tietysti jos on kyse tosirakkaudesta niin sillon on valmis kattoo pahojakin juttuja sormien läpi. :-)
Jos oikein kunnolla ihastuu niin mikään järkisyykään ei mene sen eteen. Eli ei kuulosta kovinkaan syvältä "ihastumiselta".
Kuka sinä olet sanomaan mikä on "oikeaa" ihastusta ja mikä ei? Meitä ihmisiä kun on niin moneen lähtöön, toiset toimii tunnepohjalta ja toiset seuraa järkeään. Itse kuulun näihin järkeileviin jotka tilanteessa kuin tilanteessa, jopa umpirakastuneena, ajattelevat läpi mahdolliset syyt ja seuraukset ja tekevät lopullisen ratkaisunsa niiden pohjalta vaikka tunteet tahtoisivat muuta.
Voin ihan kokemuksen pohjalta sanoa mikä on todellista, fyysisesti addiktoivaa ihastumista, ja mikä ei.
Voin kertoa että kyseistä tilaa vastaan on yhtä helvetillistä taistella kuin heroiiniriippuvuutta vastaan, ja ihan kirjaimellisesti näin.
Joka sitä ei ole itse kokenut, ei voi todellakaan tietää.
Monta kertaa. Olen huomannut, ettei ihmisessä tarvitse olla mitään erityisen täydellistä, mutta yksikin kyllin ärsyttävä piirre riittää tappamaan ihastumisen. Ja syitähän riittää. Ihme, että olen kuuna päivänä onnistunut seurustelemaan.
Esimerkiksi mustasukkaisuus, raivoraittius, justiinamaisuus, kiihkouskovaisuus, uskottomuus, gold-digger jne...
Ei ole ollut mitään esteitä niissä naisissa, joihin olen ollut ihastunut. Sen sijaan pitkäaikaistyöttömyyteni naiset huomaavat käytännön esteeksi aina.
Omalla kohdalla on naisen passiivisuus tappanut ainakin pari orastavaa suhdetta.
Tietysti niin voi käydä, että huomaa toisessa ikäviä piirteitä ja sitten ei haluakaan seurustella. Mutta siihen loppuu kyllä sitten ihastuskin. Usein syynä on se, että mies on liian "huorahtava".