Eli olen siis aikuinen perheellinen nainen. Nyt lapsen saatuani on oma äitini alkanut toden teolla nyppimään. Hän arvostelee KOKOAJAN jokaista liikettä mitä teen lapseni kanssa, milloin on liian paljon pienellä päällä, milloin liian vähän. "Älä tiputa, varo, elä tee noin" kuuluu hänen vakiosanavarastoonsa. Ihan niinkuin en osaisi omaa lastani käsitellä ja kasvattaa.
Nyt viimeisin ärsytyksen aihe on, kun olemme muuttamassa isompaan asuntoon. Nykyinen asuntomme on kaksio, muutamme saunalliseen kolmioon jossa on oma piha. Totta on se, että uusi asunto on kaempana palveluista, kauppa on kaukana jne. mutta lapsen kannalta asumisratkaisu on parempi. Äitini arvostelee ratkaisuamme, ei ole järkeä lähteä sinne asti autottomana, se on rauhatonta aluetta jne. Vaikka asunto sijaitsee ihan lapsiperhealueella.
Ja nyt kun mieheni on alkanut ajaa ajokorttia aikuisiällä ja auton ostaminen on tulossa eteen niin sekin on huono ratkaisu... Ei kuulemma meidän rahat riitä ja sellaista. Jopa auton hintakin on **********, ei niin halvalla kannata autoa ostaa, leviää vaan tielle. Vaikka olisi ihan hyvä auto kyseessä.
Mitä siis teen, en jaksaisi kuunnella enää ja joka tapaamiskerran verenpaine nousee liian korkealle. En haluaisi lasta mummostaan erottaa mutta en vaan jaksa tuota jatkuvaa arvostelua. Ei auta vaikka hänelle sanoisi järkisyitä ja vastauksia kaikkeen hänen arvostelulleen.
Nyt viimeisin ärsytyksen aihe on, kun olemme muuttamassa isompaan asuntoon. Nykyinen asuntomme on kaksio, muutamme saunalliseen kolmioon jossa on oma piha. Totta on se, että uusi asunto on kaempana palveluista, kauppa on kaukana jne. mutta lapsen kannalta asumisratkaisu on parempi. Äitini arvostelee ratkaisuamme, ei ole järkeä lähteä sinne asti autottomana, se on rauhatonta aluetta jne. Vaikka asunto sijaitsee ihan lapsiperhealueella.
Ja nyt kun mieheni on alkanut ajaa ajokorttia aikuisiällä ja auton ostaminen on tulossa eteen niin sekin on huono ratkaisu... Ei kuulemma meidän rahat riitä ja sellaista. Jopa auton hintakin on **********, ei niin halvalla kannata autoa ostaa, leviää vaan tielle. Vaikka olisi ihan hyvä auto kyseessä.
Mitä siis teen, en jaksaisi kuunnella enää ja joka tapaamiskerran verenpaine nousee liian korkealle. En haluaisi lasta mummostaan erottaa mutta en vaan jaksa tuota jatkuvaa arvostelua. Ei auta vaikka hänelle sanoisi järkisyitä ja vastauksia kaikkeen hänen arvostelulleen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei enää järkisyitä ja selostuksia.Lyhyesti ja ytimekkäästi sanot nyt vastaan,rajansa kaikella ja voit kyllä vähän suutahtaakin.Te teette omana perheenä asiat kuin teette se ei kuulu äidille.Ei se ole niin et sä erotat lapsen mummosta jos suutut,puoliaan saa pitää ja etäisyyttäkin oman mielenrauhan takia.Huhhuh tulipa paatoksellinen puhe:D
Sanot ihan suoraan äidillesi että mene teemme niinkuin haluamme ja ei kuulu hänelle mitä teette ja miten. Toinen asia on että kerrot rauhallisesti siitä valituksesta ja teet asiat omalla tavalla niin helpottaa ja puhdistaa ilmaa ja se siitä.
Onko äitisi yksinäinen ihminen, leski tai eronnut? Hänellä on itsellä paha olla, ehkä vaihdevuodet tehneet synkäksi tai kohtalo muuten. Paha olo nyt purkautuu teihin viattomiin. Rajoita vierailut yhteen kertaan viikossa. Sanon lähimmilleni aika usein "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa voi myös olla ihan hiljaa". Joskus tehoaa joskus ei. Samoin puhelut, kun aamun kuulumiset on vaihdettu ja alkaa rutina ja synkistely, sanot napakasti esim. "en jaksa mitään negatiivista tänään kuunnella, soita kun olet paremmalla tuulella" tms. Ohjaa sinä puolestasi häntä harrastuksiin, ihmisten ilmoille, matkoille että saa muutakin ajateltavaa.
Kirjoituksesi oli kuin omani, mutta minulla meni hermot ja sanoin äidilleni melko suorat sanat ja nyt hän otti etäisyyttä kuulemma kuukaudeksi ja sen jälkeen katsotaan tilanne uudelleen. En tiedä itkeäkö vai nauraa. Nauraa ehkä.
Onko äitisi vammainen?
Taitaapa olla niin,ettet sinä enää sitä äitiäsi mihinkään tarvitse.
Älä soittele,ja kun soittaa keksi aina jokin syy ,ettei tarvitse jutella.
Älä pyydä tai ota vastaanmitään apua,mitäpä sinä tarvitset,kun itse olet juuri sellainen kuin pitää ja äidin pitäisi muuttua toisenlaiseksi,ei suinkaan sinun millään
tavalla.
Katsos mummoikäiset harvoin enää pystyy muuttaman luonnetaan.
Eikä varmaan koskan elämässäsi tule tilannetta,että äitisi neuvoja tai apua tarvitset.
Naulan kantaan Onneks olkoon.
Minun äitini arvosteli tekemisiäni aina. Kerran suutuin ja tahtomattani purskahdin itkuunkin. Ja lähdin kotiin (olin ollut kylässä äidin luona). Jo samana iltana äiti soitti ja pyysi anteeksi. Sen jälkeen on edes yrittänyt varoa sanojaan, vaikka välillä vanhat tavat meinaavat tulla pintaan. Asioiden esiin tuominen kannattaa!
Haloo,katso peiliin.Sinäkö saat arvostella äitisi tekemisiä,mutta äiti ei sinun tekemisiä.Olet ihan ? Kannattais katsoa peiliin.
Ehketi se on hieman mulkku mutta onko joku järjensana
ehkä sulla mätä mies ja huolissaan kun joudut vangiksi slummiim/
hei sä olet nyt itse äiti! eli ensin teidän lapsi sit lapsen äiti ja isä ja vedä siihen viiva. sit tulee kaukana kaikki muut, näin mä tein aikoinaan ja hyvät välit aikuisiin lapsiin ja lapsenlapsiin sekä omaan vaimoon, näin se toimiin.