Tuntuuko kenestäkään yksinäiselle liitossa jossa on lapsiakin?
Yksinäisyys avioliitossa
Lonely70
10206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos olet yksinäinen, sinun tehtäväsi on huolehtia siitä, ettet ole yksin. Älä vastuuta puolisoasi tai lapsiasi tähän tehtävään. Jos sinulla on perhe, on oma syysi jos olet yksin, tai trendikkäästi sanoen "tunnet itsesi yksinäiseksi"
Ei se ihan noin mee! Minä olen ainakin yksin avioliitossa. Mies ei puhu eikä juttele muusta kuin työasioista, urheilusta, autoista, politiikasta. Ei koske, ei hyväile, ei hipaise. Ei lähde minun kanssa mihinkäån. Ei saunaan, kauppaan, lenkille. Toki saisin varmaan naisystävän kauppaan, lenkille yms. mutta se ei ole sama asia. Jos täytyy olla yksin liitossa miksei voi erota, mutta kun miehen mielestä kaikki on hyvin, eikä håneltä mitään puutu. Miehet kai tyytyy vaan vähempään suhteessa. Niille kai riittää kun on koti mihin mennä työpäivän jälkeen!?
Haloo vahän huumoria elämään. Kirjaatko kaikki ylös. Rennompi ote elämän avioliittoon.
Kyllä! 9:s päivä selibaattia on menossa. Vaimoni terveystilanne on syynä.
Kyllikki on kyläillyt muutaman kerran.
Yksinäisyys muuttunee kaksinaisuudeksi lähipäivinä.
Anteeksi vain 71/66 kun sanon mutta tekstejäsi lukiessa tulee mieleen, että aivan kuin joka ketjussa haluaisit kehuskella omalla parisuhteellasi. Miten hyvin teillä meneekään joka elämän saralla. Tulee mieleen sana "omahyväinen".
Älä lue, jos ei miellytä.
Tosiasian toteaminen ei ole kehumista. Miten selibaatistaan mainitseminen voi olla kehumista?
Olenko kertaakaan kehunut, että jumpe sentään kun meillä menee upeasti?
Kokonaisuudessaan olen elämääni tyytyväinen.
Olen pahoillani jos se on loukkaavaa täällä valittajien joukossa.
Ps. Selibaatti on jatkunut tänäänkin. Väännä se sitten kehumiseksi!
Olen ajatellut samaa! Minusta on mukavaa lukea kuinka hyvin parisuhteenne toimii, kun me olemme 67/68 aviopari 40vuoden liitossa ja suhteemme on myös hyvin toimiva ja tasapainoinen.
Ainoa mihin kiinnitän jopa liikaa huomioni on se, kun muistat jokaisessa postauksessa mainita seksielämästänne.
Onko se oikeasti sinulle "pieni" ongelma? "siitä puhe mistä puute"
Eipä ole itse tullut ajatelleeksi. Muistaakseni en ole tehnyt yhtään aloitusta ko. aiheesta mutta olen varmasti kommentoinut muiden tekemiin, aihetta koskeviin tai sivuaviin kirjoituksiin.
Kun nyt ryhdyn avautumaan niin täytyy todeta, että minä olen suhteemme selkeästi aktiivisempi osapuoli.
Tietenkin minun on otettava huomioon, ettei vaimoni kokisi aktiivisuuttani painostuksena koska sehän saaattaisi johtaa hänen taholtaan vähemmän toivottavaan reaktioon.
Luulisin myönteistä olevan sen, ettei vaimoni ole kokenut koskaan yhtään "hukkalähestymistä".
Ei tämä ole mikään "ongelma" mutta eihän kaikki voi aina täsmätä täydellisesti.
Tämä viime päivien "kuiva kausi" on niin harvinainen, että vastaavaa on haettava yli 10:n vuoden takaa ja saman tyypisestä syystä.
Yhtenä syynä kommentointiherkkyyteeni saattaa olla myös se, että, luonnollisista syistä minulla on tunne loppusuoran avautumisesta. Eihän elämä voi tälläisenä loputtomiin jatkua vaikka vielä ei muuttumisen oireita ole havaittavissakaan.
Kyllä. Avioliitossa voi olla yksinäistäkin yksinäisempi. Tämän koin sinä iltana, kun sain puhelimitse tiedon isäni odottamattomasta kuolemasta. Tunnelma oli luonnollisesti ankea. Sitä puolisoni ei sietänyt, vaan kilautti kaverilleen haluavansa tulla tuon kaverin luokse pakoon ankeaa tunnelmaa.
Ei yhtä ainutta myötätunnon sanaa minulle. Milloinkaan sitä ennen tai sen jälkeen en ole ollut niin yksin. Erosimme sitten vuoden kuluttua, enkä ole tuntenut sen jälkeen itseäni yksinäiseksi yksin ollessanikaan.