mun ongelma taitaa olla aika pieni verrattuna muiden tällä palstalla kirjoittajiin verrattuna ,mutta se alkaa silti olla mulle liikaa. ollaan seurusteltu avokkini kanssa noin 5vuotta.meillä on mennyt loistavasti ,ellei oteta lukuun yhtä seikkaa.. kun suunnittelemme kahdenkeskistä matkaa, anoppi tahtoo välttämättä mukaan, teimme remonttia uuteen kotiimme,anoppi aloitti remontin ja välttämättä tarvitsi avokkimme sinne apuun, vaikka 3 poikaa asuu vielä kotona (saan siis tehdä remontin lähes yksin), mies ja minä olemme paljon töissä ja joka ilta "anoppi" soittaa ja pyytää miestä käymään syystä tai toisesta tai tulee itse käymään lähes joka ilta. olemme siis mieheni kanssa yhdessä todella vähän,jos anoppi tietää että meillä olisi edes vähän kahdenkeskistä aikaa häs tunkee kylään.. kahdenkeskiset lomamatkat ovat mahdottomia, jos pääsemme(kerran) ,anoppi soittaa parin tunnin välein..
kun juttelen anopin kanssa hän tivaa kokoajan milloin teen hänelle lapsenlapsen, ja kyselee miltä minusta tuntuu kun hän on kuollut enkä ole antanut hänelle lapsenlasta..
kun juttelen anopin kanssa hän tivaa kokoajan milloin teen hänelle lapsenlapsen, ja kyselee miltä minusta tuntuu kun hän on kuollut enkä ole antanut hänelle lapsenlasta..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minusta tuo on karseaa!
Nyt heti otat asian esille miehes kanssa ja teette päätökset millä saatte OMAN ELÄMÄN.
Olen itse 50 ja anoppi, minusta tuollainen käytös ei ole normaalin rajoissa. En voi kuvitellakaan itseäni lapsien lomamatkoille mukaan. Haluan vain joka toinen päivä tekstiviestin, täällä ihanaa. Olemme tehneet muutaman matkan yhdessä, yksi oli minun 50v, meitä oli 17, vaikka ensin olin varannut matkan vain itselleni, hyvä, antoisa matka, jota muistellaan vieläkin. Pari kertaa olen ollut matkoilla "lapsenvahtina", mutta pelisäännöt on tehty selväksi ennen matkaa. Yksi tyttäristäni on ollut pitkässä parisuhteessa, mutta eivät halua lapsia, ei tule mieleenkään syyllistää heitä. Panosta suhteeseesi, sulje puhelimet, älä kerro lomista, ehkä saat oman onnellisen elämän.
No, ei tuo ongelmasi kovin pieneltä näytä.
Nyt nopeasti avokkisi kanssa pelin henki selväksi. Mitä pitemmälle annat asioiden mennä sitä syvemmällä olet, joten katkaise anopin vierailut ja soitot hyvän sään aikana.
Koska olette seurustelleet jo viisi vuotta, olettaisin, että avokkisi on lähes aikuinen. Osoitteennekaan ei anopin kanssa ole kirjoituksesi perusteella sama, joten aika hälyttävää on anopin soittelu ja tuppaaminen seuraan.
Et sinä mikään keinokohtu ole, jolla tuotetaan anopille lapsenlapsia, joten hänen huomautuksensa voit jättää omaan arvoonsa, mutta älä anna niiden jatkua.
Avokkisi tehtävä on pitää äitinsä pois teidän asunnostanne ja elämästänne.
Avokille terveisiä, että valinta on hänen. Ei se riitä, että jättää vastaamatta puhelimeen. Täytyy sanoa suoraan, että nyt saa soittelut jäädä vähemmälle.
Sen tiedän, ettei ensimmäisestä sanomisesta perille mene. Jos anoppi loukkaantuu, niin aina on tarjolla ammattimaista keskusteluapua, jonne voitte hänet ohjata.
Avokkisi voisi myös ohjata äitiään erilaisiin harrastuksiin, jotka antavat sisältöä elämälle.
Kerroit, että aloititte remontin, jonka ajan avokkisi remontoi äitinsä luona. Voi herrajestas. Käske sen miehen kasvaa aikuiseksi ja miettiä, mikä oikein on tärkeintä. Jos kasvaminen ei näkyvästi ala heti, niin jätä se mies ja etsi joku aikuinen mies, koska muuten kadut ja katkerasti. Odotas, kun saatte niitä lapsenlapsia, niin voit huomata, ettet ole penninkään arvoinen, ja kun olet vihdoin anopillesi synnyttänyt lapsenlapsen eli tehnyt "velvollisuutesi", anoppisi osoittaa sinulle kaikin keinoin, että nyt voit häipyä.
Ei ole tarkoitus pelotella, mutta ihme täytyy tapahtua, että anoppi itse huomaisi lakata roikkumasta pojassaan.
Hyvää jatkoa. Älä ole liian kiltti, eihän sinuakaan kohtaan ole oltu.
Lastenlasten "kinuaminen" on kyllä ihan vihoviimeistä hommaa! Oma anoppini on jo useita vuosia joko suoraan kysymällä tai vihjailemalla antanut ymmärtää, että niitä kullannuppuja olisi jo syytä pian putkahdella. Mieheni on anoppini ainokainen, joten lastenlasten tuottaminen on täysin minun harteillani.
Viheliäisintä tässä on lähinnä se, että olen lapsiasioissa anoppini kanssa kuin yö ja päivä. Anoppi on oikea hössöttäjä emohahmo, joka on luonut uransa kotiäitinä ja hoitanut silmäteränsä kouluikäiseksi saakka kotona. Toki annan hänelle myös tunnustusta: hyvän miehen on pojastaan kasvattanut! Minä puolestani rakennan elämäni akateemiselle koulutukselle sekä mielekkäälle ja haastavalle työlle. Mieheni kanssa ollemme sopineet, että lasten aika on joskus kaukana tulevaisuudessa -jos silloinkaan.
Anopille en tästä ole tosin viitsinyt sanoa sanaakaan, meillä kun on muuten ihan asialliset välit. Yritän vain olla noteeraamatta sitä ainaista vauvahössötystä.
mitäpä jos ette kertoisi matkastanne kenellekään ettekä kertoisi numeroa/osoitetta mistä teidät saisi kiinni. "olemme matkalla, palaamme ylihuomenna, kiitos näkemiin!" Pakkohan parin on saada omaa rauhaa ja puhelimeenkaan ei ole pakko vastata joka kerta kun se pirahtaa.