En tiedä mitä kirjoittaisin.Olen vaan tullut siihen pisteeseen etten oikeen jaksa.Puoli vuotta sitten tuli ero.No,tuntuu että siitä olis vaan kuukausi.Eksälläni on uusi jo.ja vähän aikaa sit mulla alko taas itseni viiltely ja bulimia.kaikki ilmeisesti tuon ahdistuksen takia ja sen että en jaksa enää olla vahva.ja ei,en ole mikään teini vaan 22v.tuntuu että kaikki yritykseni pärjätä tässä elämässä menee perseelleen.kaikki toivo ja uskallus,unelmat.en jaksa enää uskoa,yrittää tai rakastaa.taas yks la ilta jolloin vedän pääni täyteen unohtaakseni kaiken.
Tuskainen tie
YksiRikottuLisää
5785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuskin kenenkään unelma on itsensä viiltely ja oksentelu,sullakin on nipin napin senverran ikää,että sun täytyis olla aikuinen,ota vastuu elämästäsi,vastoinkäymiset on sitävarten,että niistä opitaan,mikä ei tapa niin se vahvistaa,ja kaikki nämä kokemukset voit liittää niteinä ansioluetteloosi,usko pois..
..hae apua. Älä jää yksin. Alkoholi ei ole keino unohtaa, se vain pitkittää asian käsittelyä. Yksi ilta vähemmän kun et selvitä itsellesi asiaa. Itselläkin syömishäiriö ja keskivaikea masennus kun poikakaveri otti ja lähti monen vuoden jälkeen. Ja tietysti seuraavana päivänä oli uusi ehdokas vierellä. Koita tässä sitten jaksaa. No en kyllä jaksa.
Tottakai ero särkee sydämen ja tuntuu, että maailma romahtaa. Puolivuotta on vain vielä kovin lyhyt aika eron jälkeen, ehkäpä eniten harmittaa, kun exälläsi on uusi?
Usko pois, ihminen on siitä hassu olento, että sopeutuu lähes mihin tahansa. Ei se yhden ihmisen häipyminen sinun tulevaa loppuelämää pilaa. Nyt varmasti vieläkin on paha olla ja ikäväkin exää.
Muista, että aina voisi mennä huonomminkin. Voisit olla namibialainen 14 lapsen äiti jonka mies petti hiv-posiitivisen kanssa ja sitten tartutti sinuun ja häipyi. Ei olisi kivaa, eihän?
kiitos timo piristyksestä =) kun rupesin noin ajattelemaan niin kyllähän mulla on vielä asiat suht kunnossa.Tänään päätin etten viiltele enää itseäni enkä satuta muutenkaan,ei eksäni ole sen arvoinen.
Siitä se lähtee! Kyllä siitä aina jotenkin selviää =) Kuhan ei anna masennukselle niin suurta valtaa että se vie sinut mennessään. Surra saa, mutta viiltely yms. on vähän liikaa =)