Tässä reilut 20 vuotta kun on seuraillut ihmisten, kavereiden ym., pariutumista niin parhaimmat naiset saaneita miehiä yhdistää yksi seikka, se etteivät he muutenkaan ole nirsoja. En tarkoita sitä että olisivat pelimiehiä tai häntäheikkejä vaan enemmänkin päinvastoin.
Ja järkihän tuon sanoo että nirsoilu on negatiivinen piirre ihmisessä, eikä negatiivisuus auta hyvän saannissa.
Ja järkihän tuon sanoo että nirsoilu on negatiivinen piirre ihmisessä, eikä negatiivisuus auta hyvän saannissa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sen ymmärrän, että negatiivisuus ei auta hyvän saamisessa, mutta miten hyvän saamisessa voisi auttaa se, että kelpuuttaa kenet vaan?
Varmaan koska ihminen ei oikeasti tiedä ennalta mikä on hyvää, joten ennakkoluulottomampi törmää todennäköisemmin piilotettuihin kultakimpaleihin.
Varmasti on totta, että ennakkoluulottomasti muihin kontaktia ottava ihminen myös tutustuu helpommin erilaisiin ihmisiin, joiden joukosta se oikea voi löytyä. Eri asia on olla valikoiva sen suhteen kenen kanssa todella ryhtyy suhteeseen. Siinä nirsous on minusta vain paikallaan.
Tietysti ihminen tykästyy yhteen enemmän kuin toiseen. Kait sitten näillä epänirsoilla on ollut muutenkin houkuttavampi luonne, koska heidän naisensa ovat myöskin luonteeltaan olleet sieltä ns. paremmasta päästä.
Nirsoilu voi kannattaa yllättävänkin paljon, tuossa suositussa ketjussahan ei mies pääse eroon avokistaan kun sen liian hölläkätisesti otti luokseen asumaan:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/13103445
Siis tuo huomioni on lähinnä se että näillä miehillä on käynyt parempi flaksi.
juu, siltä osin olet kyllä oikeassa että minunkin kavereista ne jotka pariutui (ja myöhemmin meni naimisiin) ensimmäisen tyttiksen kanssa ovat edelleenkin yhdessä niiden kanssa perheenä. Olisi ehkä ollut itsellekin parempi että ei olisi ollut useita vaihtoehtoja vaan vain se yksi johon olisi kiintynyt ja perustanut sitten perheen, moni asia olisi nyt toisin.