Asun yksin ja olen m34.
Minulla ei ole yhtään läheistä ihmissuhdetta. Kaverit ovat etäisiä. Siis kavereita. Suhteet sukulaisiin tai perheenjäseniin ovat etäiset.
Tutkimusten mukaan ihmisten kanssa oleminen lievittää stressiä. Oksitosiini laskee kortisolitasoja ja sitä rataa. Yksinäisyys on aiheuttanut minulle niin pahan stressitilan, että sairastelen jatkuvasti.
En ole varsinaisesti ujo. Pidän ihmisistä.
Mutta ajatus parisuhteesta tuntuu oudolta. Miten ollaan "läheisiä" jonkun toisen kanssa? Miten pidetään yhteyttä parhaimpiin ystäviin tai kumppaniin joka päivä? En ole koskaan ollut siinä tilanteessa.
Toivottavasti joku päivä rakastun ja rakkaus opettaa sen minulle.
Tsemppiä kaikille kanssaihmisille.
Minulla ei ole yhtään läheistä ihmissuhdetta. Kaverit ovat etäisiä. Siis kavereita. Suhteet sukulaisiin tai perheenjäseniin ovat etäiset.
Tutkimusten mukaan ihmisten kanssa oleminen lievittää stressiä. Oksitosiini laskee kortisolitasoja ja sitä rataa. Yksinäisyys on aiheuttanut minulle niin pahan stressitilan, että sairastelen jatkuvasti.
En ole varsinaisesti ujo. Pidän ihmisistä.
Mutta ajatus parisuhteesta tuntuu oudolta. Miten ollaan "läheisiä" jonkun toisen kanssa? Miten pidetään yhteyttä parhaimpiin ystäviin tai kumppaniin joka päivä? En ole koskaan ollut siinä tilanteessa.
Toivottavasti joku päivä rakastun ja rakkaus opettaa sen minulle.
Tsemppiä kaikille kanssaihmisille.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ottamalla sen puhelimen kouraan ja soittamalla vaikka joka päivä.
Jotkut suosii menemällä vaikkapa kylään.
Tässä on ratkaisu http://freethoughtblogs.com/zinniajones/files/2012/10/timeline3-66.jpg
Huomiota ja läheisyyttä alkaa tulla niin, että joudut laittamaan jonotusautomaatin ovellesi.
Täh? En ymmärrä.
Itsellä sama ongelma, ei vaan ole mitään keskustelemista toiseten ihmisten kanssa. Miten silloin ollaan läheisiä, väkisinkö sitä juttua pitäisi yrittää keksiä?
Ihmisten kanssa voi myös tehdä asoita, ei tartte aina keskustella. Esim. vaan katsoa yhdessä leffoja tai sarjoja. Tai harrastaa jotain liikuntaa.
Minä olen niin tottunut yksinoloon, etten jaksa kiinnostua kenestäkään niin paljoa, että haluaisin jakaa aikaani hänen kanssaan. Ei ole mitään tarvetta sellaiseen. Tykkään liikkua yksin ja tehdä kaiken oman aikatauluni mukaan. Ihanaa, kun lapsikin on puolet ajasta isänsä luona ja saa olla ihan yksin.
Tuo on hyvä pointti. Itse olen huomannut että tapaillessani naista parasta on tehdä jotain että keskustelu ei ole se ainoa juttu. Joku liikunta/leffa ei vaadi niin paljon viihdyttämistä keskustelun kautta.
Joku pitkä automatka esim voi olla sitten aika tuskallisen vaivaannuttavaa :P
Elämä on valintoja. jos et halua parisuhdetta, niin itsehän elämästäsi päätät?
Mikä on sun ongelma
On hyvä muistaa, että jotkut tykkää viestitellä ja olla yhteyksissä useammin kuin toiset. Olen nainen, joka seurustellessa viestittelee vähän, mutta keskityn kyllä sitten täysillä yhteiseen aikaan.
Jos nainen pitää jatkuvasti yhteyttä, voithan mainita, ettet ole yhtä hyvä jatkuvassa yhteydenpidossa, mutta se ei tarkoita sitä, ettet olisi kiinnostunut. Toisaalta, jos rakastut, niin voihan olla innostutkin viestittelemään usein.
Minusta läheisyys suhteessa syntyy tietysti lähellä olemisesta, halailusta, pussailusta, seksistä, mutta myös luottamuksesta. Eli pidät lupauksesi ja olet sanojesi mittainen. :)
Minulla ei pahemmin ole ystäviä ja välini ovat etäiset vanhempiini ja muihin sukulaisiin. Seurusteleminen se minutkin opetti rakastamaan ja olemaan toisen lähellä. Tsemppiä Sulle kanssa! :)
Millainen miehesi on ja miten tutustuitte?
Suomessa ei kyllä mun mielestä muutenkaan osata läheisyyttä. Valtaosa porukasta näyttää väkisin sietävän toisiaan, mutta oikeaa läheisyyttä ei ole. Eli et voi olettaa, että jos nyt vaikki löytäisit sen tyttöystävän, hän täyttäisi kertaheitolla koko sen tyhjiön, jonka muut on jättäneet jälkeensä.