Miksi emme kykene kohtamaan totuutta?

Kristillinen avioliittokäsitys perustuu yhden miehen ja yhden naisen pysyvään ja uskolliseen avioliittoon, jossa vain kuolema erottaa. Kristillinen avioliitto takaa huomattavasti tätä nykyistä sotkuista suhderumbaa paremmin jokaiselle ihmiselle kumppanin ja pysyvästi. Nykyinen malli suosii vain tietyntyyppisiä ihmisiä eli hyvännäköisiä, trendikkäitä ja suulaita ihmisiä. Heille riittää seuraa jonoksi asti ja he vaihtavat kumppania kevyesti tai vähemmän kevyesti. Nykyinen malli johtaa siihen, että ulkonaiset piirteet, seksikkyys ja raha näyttelevät parinvalinnassa kohtuuttoman suurta roolia. Siitä johtuen osa ihmisistä joutuu armotta pariutumismarkkinoiden ulkopuolelle. Myös ne, jotka löytävät kumppanin, joutuvat koko ajan pelkämään, että joku heitä parempi tulee ja vie heiltä kumppanin. Irtosuhteiden, avioerojen ja syrjähyppyjen yleinen hyväksyntä mahdollistaa tämän. Kun menet parisuhteeseen, et voi koskaan olla varma, koska kumppani kyllästyy ja häipyy. Rakenna siinä sitten perhe-elämää ja tulevaisuutta noin epävarmalla pohjalla. Puhumattakaan siitä, miten paljon lapset joutuvat kärsimään aikuisten itsekkäistä toilailuista.

Kohta tietysti joku tulee paasaamaan, että kyllä avioeroja otetaan ihan hyvistä ja aiheellisista syistä. Varmasti. Joskus. Mutta yhtä lailla niitä otetaan erittäin huonoista syistä. Useinhan ei vaihtamalla parane, vaan ongelmat jatkuvat seuraavassa suhteessa ja sitten pitää taas vaihtaa kumppania ja kierre on valmis. Ja siinähän niitä hyljeksittyjä yh-äitejä ja alkoholisoituneita miehiä syntyy. Ja häiriintyneitä lapsiakin. Eiköhän olisi aika jo avata silmät ja kohdata totuus.

Kristillinen avioliittokäsitys ei ole varmasti täydellinen ja virheetön, mutta se on vaihtoehtojaan parempi kuitenkin.