..no yritämpäs kuitenkin..eli kyse on vanhemmista..mä en tiedä mikä mua vaivaa, mutta mä en pysyt kertoo mitään kenellekkään..en ede perusjuttuja, et sain töitä tai muuta..en vain pysty siihen..mut no se kanssa oon pystynyt elää..nyt on kuitenkin sellainen pelko et jos muutan pois kotoa mpystynkö pitämään yhteyttä enään kehenkään, koska pelkään että pikkuhiljaa katoan heidän elämästään ja jään yksin..ja vaikka se ei oo mitenkään paha sinänsä koska viihdyn yksin ja onhan mulla kavereita..mutta se pahamieli jonka tuotan läheisilleni..se on vain liikaa..mä en pysty elää sen asian kanssa..mä vaan itken koko ajan..enkä pysty kertoo kenellekkään miksi? tää kaikki paska on keräntynyt mun sisään jo niin monen vuoden ajan et tuntuu et mä sekoon..tuntuu niin yksinäiselle..v'''u sentään..tänne mä sit purkan pahaa oloa..kaikkea sitä näkee..:D
onkohan oikea palsta..
tbr
1685
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielestäni tilanteeseen pitää nyt saada muutos ja se on mahdollista.
Ihmiselle on todella tärkeää että saa puhua asioista, koska se helpottaa ja auttaa ymmärtämään monia asioita. Se on erittäin tarkeää myös mielenterveyden kannalta!
Ehdottaisin sinua ottamaan yhteyttä vaikka terveyskeskukseesi ja kysymään suoraan olisiko heillä ketään kenen kanssa voisit vaan jutella.
Lähesty heitä ensiksi sähköpostilla, koska mielestäni silloin saat asiasi paremmin sanottua. Koska aihe on todella henkilökohtainen ja arka.
Toivon sydämeni pohjasta, että pystyt voittamaan itsesi ja kysenet jonakin aamuna vilpittömästi hymyilemään auringon kanssa kilpaa!