kuinka moni

jos sulla on kÄnniäijÄ nii se uhkailee tappaa itsensä jos sen jättää ja juoruaa susta monille ihmisille näitä tuttipullomiehiä ei pidä sääliä vähääkää vaa jättää sille tielleen inuvat kuin kakarat sängyssään ja huutavat korvaan jaa aina pöllimässä ruokarahat jaa laskujakaa ei voi kuulemma maksaa ko on nii kipee nyt pitää saada ees yks pieni taskumatti räkäse päälle ja lähe vetään kyllä ne itte ittensä hoitaavat ko niille tulee hätä ko ei oo enä äiteetä ruokkimassa ja passaamassa mutta sulle hyvää jatkoo äläkä vaa oo mustasukkanen siitä muuten et ikinä pääse siitä irti.

Tästä nyt on jo aikaa, mutta mulla oli sellainen kaveri, joka ei juonut työpäivinä. Ikävä kyllä työvuorot olivat epäsäännöllisiä ja välillä oli 4-5 päivää vapaata putkeen. Nämä vapaapäivät kun alkoi, hän yleensä lähti 'yhdelle' ja palasi rankkitynnyriltä haisevana 3-4 päivän päästä. Tai sitten sairaalasta soitettiin, että on vatsahuuhtelussa ja letkuissa. Tämä kun oli vielä ennen kännyköiden aikaa, ei toista tosiaankaan saanut kiinni, jos ei sattunut oikeasta ravintolasta etsimään. Näillä reissuilla juotiin vuokrarahat ja kaikki, ja sitten käytiin eläkeläis-palomies&kotiäiti-vanhemmilta hakemassa lisää rahaa. Vuosi asuttiin yhdessä, jonka aikana hän teki 4 lupausta muuttaa tapansa. Lopulta uskoin, ettei mikään muutu. Erosimme. Jouduimme vielä asumaan saman katon alla kuukauden päivät, mutta sitten hän sai työsuhdeasunnon. Välimme muuttuivat nopeasti välinpitämättömiksi. Muutaman kerran tapasimme siinä sattumalta, eikä ollut mitään puhumista.

Exän kanssa yhdessä 22 vuotta, hän ryypiskeli siitä ajasta noin neljä viimeistä vuotta.
Alkuun saunaoluiden määrä kasvoi ja saunaa piti lämmitellä alvariinsa saadakseen saunaolutta. Jatkossa olutta tarvittiin joka viikonloppu, ilman saunaakin maistui.
Kesälomalla oli niin kuuma, että joka päivä piti nesteyttää. Koiran lenkityksen varjolla poikkesi hakemaan lisää juotavaa lähikaupasta tai poikkesi paikaliseen pubiin.
Pian Pubissa käynti oli jokaviikkoinen kuvio. "Poikien kanssa" turisemaan, mitähän poikia nekin olivat, tuttavapariskuntiemme miehet eivät harrastaneet yksin menoa ja ryypiskelyä.
Pian kännykästä tuli varjeltu kapistus. Mies nähtiin vieraassa naisseurassa lenkillä, pubissa jne.
Pian pubit vaihtuivat ravintoloihin. Minä en saanut lähteä mukaan, kaikki miehet, tavalliset perheenisät kuulemma käyvät tuulettumassa yksin joskus. Tiliotteista näin, että reissuilla oli niin syöty kuin jotukin herroiksi, ajeltu taksilla ympäri kaupunkia. Pari kertaa viikossa piti päästä elämään leveästi. Kun en lähtenyt viemään kaupungille, mies otti auton ja ajeli päissään itse. Jokusen kerran soitin poliisit perään, mutta eivät saaneet kiinni.
Piilottelin auton avaimia aina kun näin, että menojalka rupesi vippasemaan. Muutaman kerran mies yritti käydä päälle, uhkasi ampua ja kerran repi puseroni sekä löi. Soitin poliisit, jotka veivät aseen talteen ja miehen pois.
Siinä olen ollut jyrkkä, että käsiksi ei käydä ja humalassa ei autoa oteta.

Viikollakin kaljottelun ohessa piti stereoiden huutaa megalujalla. Aamulla olisi pitänyt lasten jaksaa kouluun ja minun töihin. Nätisti sanominen ei auttanut, kyllä kiukkua piti tosissaan pidätellä etten olisi huutanut ja hermostunut. Kun kielsin tiukempaan sävyyn metelöimästä, olin vittumainen paska-akka. Ja näin sai taas syyn lähteä viettämään makeaa elämää...ellei ennen sitä sammunut istualleen sohvalle.

Rauhallisuus ja viileä käytös ovat olleet valttikorttini tällä vaikealla tiellä. Kaksi vuotta yritin alkuun puhua asiallisesti, ilmaista huolestuneisuuteni lisääntyvästä juomisesta. Sain vain haukut ja ivat osakseni.
Pistin eron vireille ja käskin miehen pakata kimpsunsa erään tiistai-illan ja yön möykkäämisensä innoittamana, annoin aikaa puoli tuntia häipyä ja helvetin vikkelää tahtia.

Alkuun mies eli oikein rehvakkaasti tahollaan. Jossain vaiheessa alkoi suoltamaan itsemurhaviestejä puhelimeeni, kertoi olevansa masentunut eikä jaksa nousta sängystä ylös. Vannoi, että on tehnyt väärin minua ja lapsiamme kohtaan, että hän on nyt nähnyt sitä makeaa sinkkuelämää eikä ole saanut siitä mitään, ja haluaa olla jatkossa vain tavallinen perheenisä. Olin hänen ainoa rakkautensa ja täydellinen, kaunis ja ymmärtäväinen vaimo, aarre jota hän ei halunnut ikinä menettää tai satuttaa.

Tilasin miehelle ajan lääkäriin sekä psykoterapeutille. Otinpa jopa miehen takaisin.

Kolme viikkoa hän jaksoi sanojensa mukaan "näytellä", että hän viihtyy kotona. Sama meno repesi uudelleen käyntiin ja nyt ei enään puheuitakaan kovin hyvin salailtu. Treffejä tehtiin heti, jos poistuin vaikka hetkeksi ulos tai saunaan.

Koeaika oli päättynyt ja tein sen selväksi. Odottelua kesti kuukauden verran, että mies sai asunnon itselleen.
Lapsetkin huokasivat helpotuksesta kun isä muutti lopullisesti pois.

Juomisensa jatkui ja jatkuu edelleenkin. Lapsia mies ei huomioi elleivät he itse soittele isälleen ja kysy että saako piipahtaa kylässä. Usein ei sovi tulla...

Nyt mies läytänyt itselleen naisystävän, joka samanlainen kuin hän. Onnea vaan ja menestystä, kummallakohan niillä ensin rahat loppuu tai maksa poksahtaa. Mies elää kuin viimeistä päivää, ostelee kaikkea mahdollista itselleen millä näyttää ulospäin rikasta ja menestyvää. Matkustelee paljon...

Nyt rinnallani on ihan toisenlainen mies. Hänellä on elämänarvot kohdallaan eikä juominen ole ongelma. Tottakai käymme YHDESSÄ joskus bilettämässä ja saatamme ottaa muutaman lasillisen kotosalla.
Nyt on hyvä olla.

Itse oli eroamassa 5 vuotta sitten ja tapasin todella ihanan kaverin.Muutimme yhteen todella nopeasti.Ei jäänyt aikaa tutustua paremmin.
En tajunnut aluksi kun illalla töistä tullessa oli aina kaljakassi.Ajattelin että kyllä se ohi menee on varmaan lapsia ikävä kun jäivät kauaksi.
Mutta eipä ole jäänyt.Joka toinen tai kolmas ilta viikossa pitää ostaa mäyräkoira ja se täytyy vetää kahdessa tunnissa.Ja aina on kaatokänni.Rahaa ei koskaan. minä olen maksanut laskut,onneksi töitä.
Nyt olen jo pitkän aikaa puhunut että etsisi oman asunnon,mutta kun minä tyhmä maksan laskut niin hänelle jää näin paljon enemmän sitä juoma rahaa.
Tänään on taas se ilta että kaljaa otetaan.Sitten se on semmoista että yllä kun hän herää humalassa,niin on aivan sekaisin.Kaappiin yrittää mennä kuselle tai jonnekkin muualle mutta ei sinne veskiin.Ja minun pitäisi aamulla nousta pirteänä töihin niin sitten vahtaat yhtä kännistä ettei sotke.Ei paljoa naurata.Miten saan voimia päästä hänestä eroon? Enään en lähde hänen kanssaan minnekkään reissuun.

josta 11 vuotta mennyt kuningasalkoholin kanssa. Mies ei halua eroa, eihän meillä mitään vikaa ole, minähän olen vain aivan kummallinen ja mulla viiraa ... Joka viikonloppu jalka vippaa ja lähdetään, usein sunnuntaina vasta tulee kotiin kännissä, missä lie ollut. Joulut, juhannukset, vaput, äitienpäivät, isänpäivät kaikki on oltu kännissä (voi lapsiraukkojani). Päiväkodin retkillä on ollut pullo mukana ja mitä kaikkia, kaiken olen kestänyt ja hävennyt ja valehdellut ja peitellyt hänen jälkiään. Mutta nyt se on loppu! Piste iin päälle tuli, kun anoppi haukkui minut (kun valitin etten jaksa enää katsella alkoholistia) itsekkääksi ja toivoi ettemme olisikaan menneet ikinä naimisiin. Silloin päätin: NYT RIITTI! Vaikka mieheni tulisi uskoivaiseksi, hän on siltikin aina, koko loppuelämänsä alkoholisti ja minä EN HALUA elää hänen kanssaan enää!!! Antaa mennä kaikki: talot, mökit ja muu maallinen omaisuus, maksan siitä hyvästä vaikka mitä että pääsen hänestä eroon. Luottamus meni lähemmäs 10 vuotta sitten eikä palaa enää.

Haukkukoon kaikki minua hulluksi, mutta minulla on oma elämä, ja olen sentäs vastuussa lapsistanikin (minkälaista parisuhdemallia olemmekaan heille näyttäneet)!

Minä haluan rakkaan, jonka kanssa minulla ja lapsilla on jotakin yhteistä!