Hei.
Olen pohtinut asiaa, että mitä eroa on parisuhteella ja erittäin hyvällä kaverisuhteella (siis jos kavereina on tyttö ja poika)?
Jo tuossa hyvässä kaverisuhteessa puhumme "tyttöystäväni" kanssa kaikista asioista (siis niinkuin olen käsittänyt parisuhteessakin puhuttavan, eli ei niin pinnallisesti kuin muiden kaverieni kanssa) ja muutenkin vietämme aikaa kuin voisi olettaa avioliitossa olevien henkilöiden viettävän.
Mutta. Mitä olen missannut, mikä avioliitossa/parisuhteessa on erilaista? Rakkaus tietysti, mutta jos se jätetään pois, mitä muuta?
Sry, kun en ihan koko tarinaa kerro omalta osaltani, mutta tuo kysymys on kuitenkin pointtina...
Olen pohtinut asiaa, että mitä eroa on parisuhteella ja erittäin hyvällä kaverisuhteella (siis jos kavereina on tyttö ja poika)?
Jo tuossa hyvässä kaverisuhteessa puhumme "tyttöystäväni" kanssa kaikista asioista (siis niinkuin olen käsittänyt parisuhteessakin puhuttavan, eli ei niin pinnallisesti kuin muiden kaverieni kanssa) ja muutenkin vietämme aikaa kuin voisi olettaa avioliitossa olevien henkilöiden viettävän.
Mutta. Mitä olen missannut, mikä avioliitossa/parisuhteessa on erilaista? Rakkaus tietysti, mutta jos se jätetään pois, mitä muuta?
Sry, kun en ihan koko tarinaa kerro omalta osaltani, mutta tuo kysymys on kuitenkin pointtina...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos miehen ja naisen välinen kaverisuhde on niin läheinen, että kaikista asioista puhutaan, niin ei kai sitä erota parisuhteesta muu kuin rakkaus ja seksi.
Erona on rakkaus, paitsi että sitäkin voi löytyä kaverisuhteesta. Suurin ero on mielestäni se, että parisuhteessa todellakin elämä jaetaan sen parin kanssa. Siinä on läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jollaista kaverisuhteessa ei ole.
Minäpä väittäisin että ainakin jos puhutaan ystävyyssuhteesta eikä muuten vaan kavereista, ei ero parisuhteeseen suinkaan löydy välttämättä siitä millaisista asioista keskustellaan tai miten hyvin toista ymmärretään. Minulla ainakin monesta asiasta keskustelu sujuu ystävän kanssa paremmin ja avoimemmin kuin vaimon kanssa. Ero on minulle siinä, että parisuhde on tiiviimpää yhdessäoloa, yhdessä elämistä. Se edellyttää toisen kanssa toimeen tulemista ihan toisessa mittakaavassa kuin ystävyys tai kaveruus. Toisen kanssa pitää viihtyä suuri osa elämästä.
Toisten mielestä eroa ei löydy seksistäkään, mulle seksi on kotijuttu mutta joittenkin mielestä se on ihan ok kavereiden kesken myös. Ei sekään siis mikään pomminvarma juttu ole jolla voi määritellä noita suhteita.
Sanotaan, että kumppanin pitäisi samalla olla paras ystävä.. en tavallaan itse usko tähän. Tai tottakai pitää voida puhua kaikesta ja olla avoin ja rehellinen..
Intohimo.
Liian kaverillinen parisuhde voi ollakin pelkkä kaverisuhde mutta osalliset eivät vain välttämättä huomaa sitä, tai uskalla tunnustaa itselleen, saati toiselle.
Mutta siinä vaiheessa parisuhteesta tulee kaverisuhde kun ollaan "toverillisia" ja intohimo puuttuu. Ja toisinpäin.
Henkilökohtaisesti uskon siihen, että ihmisille on olemassa "se oikea". En tosin usko siihen, että niitä olisi vain yksi tai että sitä välttämättä koskaan kohtaa... (jos vaikka on juuttunut parisuhteeseen josta on tullut kaverisuhde) Mutta se että viihtyy toisen seurassa ja pitää itsestään ja olostaan toisen seurassa.
Ja se intohimo.
Ihan samaa mieltä oon! Mä seurustelen ja mulla on yks erityisen hyvä miesystävä, jonka kanssa tykkään viettää aikaa. Mutta en vois kuvitellakaan seurustelevani hänen kanssaan...intohimo puuttuu, jonka koen oman rakkaani kanssa ja paljon sellaista, joka ei tulee siin kaverusuhteessa.