Hei.
Olen nyt seurustellut puolisen vuotta yhden naisen kanssa. Olemme molemmat päälle parikymppisiä ja elämme kaukosuhteessa. Minua on vain alkanut ahdistaa yhdessäolomme erinäisistä syistä.
Tyttöystävä eteni todella nopeasti kanssani. Hän otti puheeksi kihlat ja lapset jo suhteemme alkutaipaleella ja kerroinkin hänelle että mennään nyt päivä kerrallaan kun ensiksi tutustutaan. Hän kertoi rakastavansa minua todella nopeasti enkä ihan heti vastannut siihen, mikä oli hänelle ok. Kun tapaamme, puhuu hän useasti kavereistaan ja kuinka he ovat menneet kihloihin ja naimisiin ja hankkineet lapsia ja kertoi jopa että tuntee itsensä hieman ulkopuoliseksi. Hän myös kertoo kuinka rakastaa minua ja kuinka kanssani on hyvä olla jne. mutta sisimmässäni minusta tuntuu että tämä henkilö ns. käyttää minua oikopolkuna omiin unelmiinsa (yhteen muutto, lasten hankinta, häät). Hän ei hirveämmin kysele minun asioistani ja saattaa paljolti unohtaa asioita joita olen hänelle kertonut aiemmin.
Olemme puhuneet aikaisemmista suhteista ja hänellä on takana pitkä parisuhde joka päättyi muutama vuosi sitten. Oletin että hän on siitä jo yli päässyt mutta on tiettyjä merkkejä jotka viittaavat siihen että näin ei ole. Epäilen myös että hänellä on suunnitelmissa "jatkaa siitä minun kanssa mihin entisen kanssa jäi". Spekulointi on tyhmää tiedän, mutta haluan hieman rakentaa sitä omaa ajatuskarttaa päähäni että miksi tämä suhde ei ole hyväksi minulle.
Nyt olenkin miettinyt suhteesta lähtemistä sillä aina kun näemme tunnen oloni huonoksi ja tuntuu että minusta imetään kaikki voimat enkä ole oma itseni. Seuraava neuvo voisi ollakin että: puhu hänelle näistä asioista. Olenkin puhunut. Reaktio siihen oli että hän itkee eikä ymmärrä miten voin epäillä hänen tunteitaan. Kerran hän myös sanoi minulle että "ei hänkään loputtomiin tuollaisia syytöksiä kestä". Tuntuu vaan niin mahdottoman ahdistavalta. Tuntuu että hän asettaa minulle kaikkia kriteereitä mitä hän arvostaa miehessä, vaikka huomaa että niitä joitain tiettyjä asioita minussa ei ole. Kaikin puolin hän on välittävä ja ihana nainen, mutta tietyllä lailla tunnen painostusta.
Onko teillä kokemuksia parisuhteista jotka "kuihduttavat" teidät? Miten voisin kertoa tyttöystävälleni että kun näemme olisi kiva jutella arkisistakin asioista ja tutustua eikä kokoajan suunnitella tulevaisuutta. Tulevaisuutta olemme suunnitelleet mutta kaikki asiat ovat vielä paljon auki. Haluan kyllä muuttaa yhteen mutta tuntuu että tälle henkilölle se jonkun kanssa oleminen ja yhdessä eläminen on se elämän tärkein prioriteetti.
Olen nyt seurustellut puolisen vuotta yhden naisen kanssa. Olemme molemmat päälle parikymppisiä ja elämme kaukosuhteessa. Minua on vain alkanut ahdistaa yhdessäolomme erinäisistä syistä.
Tyttöystävä eteni todella nopeasti kanssani. Hän otti puheeksi kihlat ja lapset jo suhteemme alkutaipaleella ja kerroinkin hänelle että mennään nyt päivä kerrallaan kun ensiksi tutustutaan. Hän kertoi rakastavansa minua todella nopeasti enkä ihan heti vastannut siihen, mikä oli hänelle ok. Kun tapaamme, puhuu hän useasti kavereistaan ja kuinka he ovat menneet kihloihin ja naimisiin ja hankkineet lapsia ja kertoi jopa että tuntee itsensä hieman ulkopuoliseksi. Hän myös kertoo kuinka rakastaa minua ja kuinka kanssani on hyvä olla jne. mutta sisimmässäni minusta tuntuu että tämä henkilö ns. käyttää minua oikopolkuna omiin unelmiinsa (yhteen muutto, lasten hankinta, häät). Hän ei hirveämmin kysele minun asioistani ja saattaa paljolti unohtaa asioita joita olen hänelle kertonut aiemmin.
Olemme puhuneet aikaisemmista suhteista ja hänellä on takana pitkä parisuhde joka päättyi muutama vuosi sitten. Oletin että hän on siitä jo yli päässyt mutta on tiettyjä merkkejä jotka viittaavat siihen että näin ei ole. Epäilen myös että hänellä on suunnitelmissa "jatkaa siitä minun kanssa mihin entisen kanssa jäi". Spekulointi on tyhmää tiedän, mutta haluan hieman rakentaa sitä omaa ajatuskarttaa päähäni että miksi tämä suhde ei ole hyväksi minulle.
Nyt olenkin miettinyt suhteesta lähtemistä sillä aina kun näemme tunnen oloni huonoksi ja tuntuu että minusta imetään kaikki voimat enkä ole oma itseni. Seuraava neuvo voisi ollakin että: puhu hänelle näistä asioista. Olenkin puhunut. Reaktio siihen oli että hän itkee eikä ymmärrä miten voin epäillä hänen tunteitaan. Kerran hän myös sanoi minulle että "ei hänkään loputtomiin tuollaisia syytöksiä kestä". Tuntuu vaan niin mahdottoman ahdistavalta. Tuntuu että hän asettaa minulle kaikkia kriteereitä mitä hän arvostaa miehessä, vaikka huomaa että niitä joitain tiettyjä asioita minussa ei ole. Kaikin puolin hän on välittävä ja ihana nainen, mutta tietyllä lailla tunnen painostusta.
Onko teillä kokemuksia parisuhteista jotka "kuihduttavat" teidät? Miten voisin kertoa tyttöystävälleni että kun näemme olisi kiva jutella arkisistakin asioista ja tutustua eikä kokoajan suunnitella tulevaisuutta. Tulevaisuutta olemme suunnitelleet mutta kaikki asiat ovat vielä paljon auki. Haluan kyllä muuttaa yhteen mutta tuntuu että tälle henkilölle se jonkun kanssa oleminen ja yhdessä eläminen on se elämän tärkein prioriteetti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikähän on pitkä parisuhde mielestäsi, jos päälle parikymppinen on eronnut pari vuotta sitten suhteesta? No tuossa iässä muutama vuosi vaikuttaa pitkältä suhteelta, mutta tällä iällä pitkä parisuhde on vähintään 15 vuotta kestänyt.. Mutta eipä tuolla ole väliä, vaan itse asiaan..
On kokemusta muutamasta kuihduttavasta suhteesta, eli alussa jo kiireellä sitomaan toinen ja sitten vahtimaan ettei karkaa mihinkään. Sitominen kylläkin vain karkottaa, eli suhteet ovat päättyneet juurikin siihen, kun toinen on pelännyt eroa ja alkanut pitämään kiinni tiukemmin.
Jos suhde ahdistaa eikä puhuminen auta, niin sitten vain eri teille.
Pakene.
Tuo nainen selvästikän ei vastaa asettamiasi rajoja tulevasta aviovaimoehdokkaasta.
Miksi et laskisi häntä menemään ja etsimään itselleen puolison joka on valmis samoihin asioihin kun hän- avioliittoon ja lasten tekemiseen.
sinä ajattelet eri tavalla, siinä EI ole mitään negatiivista eikä pahaa! Päinvastoin!
Aikanaan sinä löydät kumppanin joka haluaa samoja asioita kuin sinä ja silloin yhteisen elämän suunnittelu on aivan täydellistä ja juuri teille kahdelle sopivaa.
Nykyisen kumppanisi kanssa se ei selvästikään ole sitä.