Jyväskylän yliopiston tiedotteen mukaan käytettiin vuonna 2014 noin 1,5 miljoonaa euroa KOKO henkilökunnan palkitsemiseen. Palkkion suuruus on 12 % ja vähintään 400 €.
Tieto ei valitettavasti pitänyt paikkaansa, kaikki eivät tuota kannustetta saaneet. Paitsi jäivät mm. harjoittelijat, tuntityöntekijät ym. palkkionsaajat. Myös rehtori linjasi itsensä pois ymmärrettävästä syystä (palkkahan on korkea jo muutenkin). Mutta valitettavasti ulkopuolelle jäivät myös ne vakituiset työntekijät, jotka eivät olleet olleet työsuhteessa syyskuussa tai marraskuussa. Palkkion oli mahdollista saada siis henkilö, joka saattoi olla työsuhteen ulkopuolella kahdeksankin kuukautta (esim. tammi-elokuu) mutta henkilö, joka oli ollut poissa ainostaan yhden kuukauden (syys tai marraskuun) jäi väliinputoajaksi, kokonaan vaille kannustepalkkiota.
Summa muuttui suuremmissa palkkaluokissa prosentuaaliseksi (12 %). Siis isopalkkaiset saivat jälleen enemmän, vaikka tiedossa on, että talossa on lukuisa määrä työntekijöitä, joiden tulot jäävät paljon keskiansion alapuolelle. Myös he antavat jokapäiväisen työpanoksensa toimivaan kokonaisuuteen ja maksavat veroa pienistä palkoistaan. Jo muutama vuosi sitten Jylkkärissä kritisoitiin edellisen rehtorin kannustepalkkiolinjausta: "Isopalkkaisimmat saivat eniten, pienipalkkaisimmat vähiten "(Jylkkäri 08.04.2011). Kritiikistä huolimatta samaa linjaa noudattelee nykyinenkin rehtori.
Oikeudentaju vaikuttaisi olevan hakuteillä, kun ajattelee linjausta, joka oikeuttaa sitä suurempaan kannustepalkkioon mitä suurempi on palkka. Korkea palkkahan toimii jo sinänsä kannustimena. Myös emeritusprofessori Markku Ojanen on kritisoinut suuripalkkaisten rahakannustuksia: Jo valmiiksi hyvin pärjääviä työntekijöitä ei kannata yrittää motivoida rahalla. Ojasen mielestä kannustuspalkkiot toimivat parhaiten silloin, kun ne annetaan huonommin pärjääville työntekijöille jo valmiiksi menestyvien asemesta.
Useat poliitikot ovat oivaltaneet, että talous kohentuisi pienituloisten ostovoimaa lisäämällä verohelpotusten kautta. Mikä on rehtorin vastuu, kun jaossa on yli miljoona euroa pääasiassa veronmaksajien varoja? Onko tarpeen kasvattaa tuloeroja entisestään? Missä kulkee kateuden, ahneuden ja oikeudenmukaisuuden raja? Olisiko tässä rehtorille miettimisen paikka?
Tieto ei valitettavasti pitänyt paikkaansa, kaikki eivät tuota kannustetta saaneet. Paitsi jäivät mm. harjoittelijat, tuntityöntekijät ym. palkkionsaajat. Myös rehtori linjasi itsensä pois ymmärrettävästä syystä (palkkahan on korkea jo muutenkin). Mutta valitettavasti ulkopuolelle jäivät myös ne vakituiset työntekijät, jotka eivät olleet olleet työsuhteessa syyskuussa tai marraskuussa. Palkkion oli mahdollista saada siis henkilö, joka saattoi olla työsuhteen ulkopuolella kahdeksankin kuukautta (esim. tammi-elokuu) mutta henkilö, joka oli ollut poissa ainostaan yhden kuukauden (syys tai marraskuun) jäi väliinputoajaksi, kokonaan vaille kannustepalkkiota.
Summa muuttui suuremmissa palkkaluokissa prosentuaaliseksi (12 %). Siis isopalkkaiset saivat jälleen enemmän, vaikka tiedossa on, että talossa on lukuisa määrä työntekijöitä, joiden tulot jäävät paljon keskiansion alapuolelle. Myös he antavat jokapäiväisen työpanoksensa toimivaan kokonaisuuteen ja maksavat veroa pienistä palkoistaan. Jo muutama vuosi sitten Jylkkärissä kritisoitiin edellisen rehtorin kannustepalkkiolinjausta: "Isopalkkaisimmat saivat eniten, pienipalkkaisimmat vähiten "(Jylkkäri 08.04.2011). Kritiikistä huolimatta samaa linjaa noudattelee nykyinenkin rehtori.
Oikeudentaju vaikuttaisi olevan hakuteillä, kun ajattelee linjausta, joka oikeuttaa sitä suurempaan kannustepalkkioon mitä suurempi on palkka. Korkea palkkahan toimii jo sinänsä kannustimena. Myös emeritusprofessori Markku Ojanen on kritisoinut suuripalkkaisten rahakannustuksia: Jo valmiiksi hyvin pärjääviä työntekijöitä ei kannata yrittää motivoida rahalla. Ojasen mielestä kannustuspalkkiot toimivat parhaiten silloin, kun ne annetaan huonommin pärjääville työntekijöille jo valmiiksi menestyvien asemesta.
Useat poliitikot ovat oivaltaneet, että talous kohentuisi pienituloisten ostovoimaa lisäämällä verohelpotusten kautta. Mikä on rehtorin vastuu, kun jaossa on yli miljoona euroa pääasiassa veronmaksajien varoja? Onko tarpeen kasvattaa tuloeroja entisestään? Missä kulkee kateuden, ahneuden ja oikeudenmukaisuuden raja? Olisiko tässä rehtorille miettimisen paikka?
Vastaukset 1
Vanhimmat
On totta, että suurituloisten ahneutta ei kannattaisi ruokkia rahapalkkioilla. Koko touhu näyttäisi olevan todiste ainoastaan huonosta päätöksenteosta ja johtajuudesta.