oletteko koskaan miettineet sitä, että se millaisia elämänkokemuksia teillä on ollut läheisistä ihmissuhteista koko elämänne aikana vaikuttaa tällälin hetkellä teidän käsitykseenne parisuhteesta ja vastakkaisesta sukupuolesta. Oletteko saanut hoivaa ja läheisyytä lapsena vanhemmiltanne? Onko teillä ollut ystäviä ja kavereita? Vai onko teitä kiusattu ja oletteko syystä tai toisesta jäänyt eristäytymään muista? Miten vastakkaisen sukupuolen lähestyminen on sujunut vai oletteko jättäneet jo aikaisempien suhteiden epäonnistumisen pelossa lähestymättä ollenkaan vastakkaista sukupuolta ja näin jääneet yksin? Ihan vaan tällaista mietin.
mitä käsityksenne vastakkaisesta sukupuolesta kertoo teistä
tunteva yksilö
379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla on ollut lapsesta asti hyviä tyttökavereita, mutta myös hyviä "poikakavereita". Tunnen nyt aikuisena naisena monia mukavia miehiä ja eiköhän Suomi ole täynnä myös mukavia miehiä joita en tunne.
Sitä en tiedä liittyykö positiivinen käsitykseni miehistä mitenkään lapsena saamaani läheisyyteen tai muuhun vastaavaan mitä aloittaja pohdiskeli (tuskin).
Olen saanut riittävästi hoivaa lapsena. On ollut kavereita. En ole kokenut kiusaamista. Pitkä parisuhde takana. Nyt ollut yksin monta vuotta. Ei kiinnostusta parisuhteeseen koska yksin on niin ihana olla. Saa tehdä niinkuin haluaa. Miehet ei kiinnosta muutenkaan koska vaihdevuodet alkaneet ja hormonitoiminnan muutokset aiheuttavat väsymystä ja ovat vähentäneet seksihalut minimiin. Vaikka olis minkälainen komistus kiinnostunut minusta niin halut eivät herää. Eli yksinolo tyytyväisenä tulee jatkumaan vuosia. En ole kiinnostunut tekemään aloitteita enkä myöskään niitä odota. Yksinolo vanhanakaan ei pelota.
Suomessa on oikeasti kulttuurissa paljon vikaa ja kun tälle jo ennestään huonolle pohjalle lisätään suurten ikäluokkien täysin ala-arvoiset kasvatusmetodit, niin ei mikään ihme, ettei ihmiset löydä toisiaan ja odotukset on amerikkalaisten tv-sarjojen muokkaamina pilvissä. Puhumattomuus, välinpitämättömyys, kateus, vahingonilo, kykenemättömyys yhteistyöhön - nämä kaikki istuu suonalaisissa aivan liian tiukassa. Täällä ei ole mitään tekemisen meininkiä. Mieluummin istutaan passiivisina ja odotetaan, että joku toinen "alentuu" hoitamaan hommat (esim. ne paljon puhutut aloitteet), jotta vältyttäis mahdollisilta epäonnistumisilta.