Tapasin aivan ihanan miehen n vuosi taaksepäin. Hän muutti koko elämäni! Pian huomasin että tämä "mies" on vielä ns äidin-poika! Miehellä ikää 22v. Hänen vanhempansa, etenkin äitinsä seuraa poikansa (ei ole ainut lapsi) jokaista liikettä.
Tämä mies on ujo, eikä hänellä ennen minua ole juurikaan mitään suhteita ollut.
Jos äidin-poika ei ilmesty perjantaina baari- illan jälkeen kotiin, äiti soittelee huolestuneena perään jo aamu varhain(eihän tietenkään olisi mahdollista että hänen kiltti poikansa olisi esim kaverinsa tai jonkun naisen luona yötä). Samoin jos hän lähtee ns. epänormaalina aikoina kuten esim su iltoina, jonnekin myöhään illalla, hänen äitinsä soittelee viiden minuutin välein perään. Mies opiskelee eri paikkakunnalla mutta viettää viikonloput kotonaan vanhempiensa luona. Vanhemmat elävät kuin pojallaan ei voisi olla muuta elämää kuin urheilu ja opiskelu!!!
En ole koskaan tavannut tämän miehen vanhempia, eikä mies edes ole sitä ehdottanutkaan, enkä usko että edes suostuisi siihen. Enkä ole varma uskaltaisinko edes, kun itse en ole mikää ns. kilttityttö... tarkoitan että opiskelut ovat vähän niin ja näin ja työttömänä elelen.
Elämämme on käynyt todella hankalaksi koska tämä mies kunnioitta näköjään vanhempiaan niin paljon. Emme nää kovin usein... ja riitojakin tämä tilanne on aiheuttanut hyvin monta!
Kysyn vaan teiltä, että mitä luulette milloin se kapina ikä vanhempia kohtaan viimein tulee?
Miten tästä tilanteesta voi selvitä????
Tämä mies on ujo, eikä hänellä ennen minua ole juurikaan mitään suhteita ollut.
Jos äidin-poika ei ilmesty perjantaina baari- illan jälkeen kotiin, äiti soittelee huolestuneena perään jo aamu varhain(eihän tietenkään olisi mahdollista että hänen kiltti poikansa olisi esim kaverinsa tai jonkun naisen luona yötä). Samoin jos hän lähtee ns. epänormaalina aikoina kuten esim su iltoina, jonnekin myöhään illalla, hänen äitinsä soittelee viiden minuutin välein perään. Mies opiskelee eri paikkakunnalla mutta viettää viikonloput kotonaan vanhempiensa luona. Vanhemmat elävät kuin pojallaan ei voisi olla muuta elämää kuin urheilu ja opiskelu!!!
En ole koskaan tavannut tämän miehen vanhempia, eikä mies edes ole sitä ehdottanutkaan, enkä usko että edes suostuisi siihen. Enkä ole varma uskaltaisinko edes, kun itse en ole mikää ns. kilttityttö... tarkoitan että opiskelut ovat vähän niin ja näin ja työttömänä elelen.
Elämämme on käynyt todella hankalaksi koska tämä mies kunnioitta näköjään vanhempiaan niin paljon. Emme nää kovin usein... ja riitojakin tämä tilanne on aiheuttanut hyvin monta!
Kysyn vaan teiltä, että mitä luulette milloin se kapina ikä vanhempia kohtaan viimein tulee?
Miten tästä tilanteesta voi selvitä????
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mikä helvetin vimma ja tarve naisilla on omistaa mies niin perin pohjin ettei saa olla edes omiin vanhempiin kiintynyt?!?!Minä olen 34 vuotias ja pidän tiivistä yhteyttä vanhempiini,he "seuraava"(paremminkin välittävät)mitä minulle ja puolisolleni tapahtuu.Vaimoni on todella iloinen ja onnellinen puolestani koska hänen vanhempansa ovat kuolleet.
Vaikka tämä mies on ajautunut sinun ajautunut sinun siipaksi,se ei tarkoita sitä että sinä omistat hänet ja saat määritellä mikä hänen ihmissuhteissaan on sallittua ja mikä ei.
Sinulla taitaa olla melkoinen kasvun paikka.Taidat itse elää juuri sitä "kapinavaihetta" ja karttaa omaa perhettäsi minkä pystyt.Mutta älä vaadi sitä toiselta!
Ja jos hänen äitinsä soittelee peräänsä,mitä vittua se sua haittaa?
Kyllä luulis pistävän miettimään, loisto postaus!
Ei ole tarve omistaa miestä!!!!
Mutta eikö vanhempien pitäisi jo tajuta että lastenkin pitäisi saada oma elämä jollain aikaa. Mites sitte suu pannaan kun vanhempia enää ole?
Kun meillä ole mitään suhdetta edes tämän miehen kanssa... luultavasti osittain tämän vanhempien takia!
Eikä pelkästään se soittelu vaan sellainen liiallinen hoivaaminen...
täs on just sellanen ruikkuperse joka on tottunut saamaan kaiken ei mitään kohteliaisuutta
Ajatteleppa asiaa tarkemmin. Eikö tuo huolehtiminen ole kuitenkin ihan hyvä asia? Mutta, mutta. Miehesi on kuitenkin jo täysi-ikäinen ja osaa toivottavasti huolehtia menoistaan ilman vanhempien huolenpitoa. On aika kumma juttu jos häntä ei yhtään tunnu ärsyttävän ylimääräinen huolittelu. Suosittelen tapaamaan vanhemmat ja katsoa miten homma teillä pelaa. Jos ei pelaa ollenkaan, suosittelen kylmästi jättämään tollaisen mamo-perheen! eihän tuota kukaan kestä.
ei välttämättä mene ohi ollenkaan jos vielä on tottunut kaiken saamaan niinäitisuhde voi vaihtua omasta äidistä sinun holhoamiseesi en tiedä kysy siltä mitä se haluaa avoin keskustelu on parasta ja jos sille kalja maistuu nii oo varovainetollasten rahareikien kanssa vaikka sulla itellä ny olis asiat retuperällä nii mieti ensin miksi haluat olla juuri tämän henkilön kanssa keskustele sen kanssa paljon sillä parisuhteessa pitää pystyä puhumaan ja paljon mököttävät ihmiset on lapsellisia jotenkin jääneet lapsen tasolle pitää pystyä puhumaan kaikista parisuhteeseen ja yhteiseen elämään liittyvästä sillä jos ku mppanisi ei pysty puhumaan nyt niin tuskin myöhemminkään ellei se ees yhtään avaudu sulle puhuminen on kaikkein tärkeintä sillä kyselemällä hellästi saat selville mitä se itse aikoo sillä niinsanotut äidinpojat saattavat pitää luonteensa piilossa aina ensimmäisen lapsen syntymään saakka ja sitte ko se ei ookkaa se kaikkein tärkein eli on lapsi jakamassa huomiota niin silloin tollasten kanssa tytyy olla tarkkana et jakaa sitä hellyyttä myös aviomiehelleen vaan jos on tottunut kaiken saamaan niin sillon voi tulla sen toinen luonto eli mustasukkaisuus lasta kohtaan esiin mee johonkin kylään jossa on lapsia ja oo lasten kanssa siellä nii huomaat jos se rupee sanomaan et nyt olis vähä kiire nii silloin varo hirviö on lähelläsi.
Oletko ikinä kuullut sellaisista asioista kuin OIKEINKIRJOITUS ja VÄLIMERKIT? Siitä näppäimistöltä löytyy myös piste-näppäin.( . )
Ei tuollaista riimukirjoitusta jaksa kukaan kahlata läpi.
Enter nappi löytyy nuolinäppäimien vierestä tai numpadin vierestä, kaikista oikenpuolimmaisin nappi alhaalla.
Voit vaihtaa sillä esimerkiksi riviä.
En pahalla sano mut en jaksanut lukea kuin ensimmäisen rivin ja loppu jäikin lukematta :(
Niin oli kauheaa luettavaa, mutta isot kirjaimet lauseen alkuun saat painamalla lihava nuoli (shift) ja haluttu kirjain yhtä aikaa (näppäimistössä vasemmalla toinen rivi alhaalta tai samalla rivillä oikealla reunassa). Rivinvaihdot sujuvat itsestään, ei tarvitse painaa enteriä. Piste on tosiaan kohdassa |.| ja pilkku |,|. Puolipisteen saat painamalla paksua nuolta ja |,| ja kaksoispistettä paksu nuolta ja |.|. Kysymysmerkki vastaavasti on paksu nuoli ja | |.
Hei!
Kultasi äiti ei halua kannustaa poikaansa kokeilemaan siipiään maailmalla, kuten lintuemo tekee. Se tönii lempeästi poikasiaan pesän reunalta harjoittelemaan lentämistä yhä uudelleen ja uudelleen...
Tuo kertomasi tapaus osoittaa äidin sairalloista itsekkyyttä, hän ei halua irroittaa otettaan pojastaan, vaan haluaa omistaa hänet koko elämänsä. Tästä on seurauksena perhe-elämässä mustasukkaisuutta lapsista vaimolle, perheväkivaltaa, alkoholismi.
Valitse viisaasti, miten valitsetkin. Jatka seuraavaan mukavampaan poitsuun, jos joskus haluat tuntea olevasi nainen, puoliso sille ihanalle oikealle miehellesi. Onnea!
Kyllä minä tota äitiä ymmärrän jos POIKA asuu vielä kotonaan. Äitihän puhuu tuon ikäisestä kaverista poika - ei mies. Jos teidän suhde ei vielä ole tosi vakiintunut, en ihmettele jos äiti on huolestunut ettei lapsi (siis se POIKA) ole tullut kotiin, jos se normaalisti muulloin tulee ravintolaillan jälkeen. Ei sinun kannata siitä pahastua, kyllä se äiti hellittää sitten, jos teidän suhde vakiintuu.
Näin se vaan on, jokainen välittävä vanhempi käyttäytyy näin. Turha sanoa, että jos kaveri on täysi-ikäinen se saa mennä ja tulla ihan miten sattuu jos asuu vielä kotonaan. Kyllä saa tietysti mennäkkin, mutta hyviin tapoihin ja toistensa huomioon ottamiseen kuuluu ilmoitella menonsa ja tulonsa, ettei kenenkään tarvitse huolestua missä toinen on - se kuuluu asiaan. Meillä ainakin on näin, ja niin oli minunkin kodissani - hyvin toimi.
Tosin ei meillä soitella 5 minuutin välein yhdellekkään lapselle, voihan se olla että osa äidin ja pojan suhteessa on ylihuolehtimistakin.
En halua olla kaiken tietävä ja neuvoja antava, mutta kun olin parikymppinen näin asiat aika musta-valkoisesti. Nyt ikää on 40 v. ja lapsiakin kolme - lapset ne on niitä jotka kasvattavat elämään ymmärrystä ja riisuvat ne musta-valkoiset lasit silmiltä. Elämä on monivivahteista ja kaikilla mausteilla!
Tämä poika ei enään asu kotonaan vaan opiskelee toisella paikkakunnalla, jossa hänellä myös asunto. Tosin viettää kaikki lomat ja jopa kaikki viikonloputkin vanhempiansa luona... Omasta tahdosta vai vanhempien, sitä en tiedä!
Siis, jos häntä odotettiin tulevaksi kotiin, en minäkään ihmettele, että hän soitti. Kaupunkien yössä voi sattua kaikenlaista, miehellekin. Äidin sydän on sellainen, ja huolta on vaikea kantaa.
En leimasi tätä äitiä miksikään häiriytyneeksi riippakiveksi, jos 22-vuotiaan perään soittelee. Hän oli vasta äsken lapsi. Jos minä, äitinä, en tulisi kotiin ravintolaillan jälkeen, ilmeisesti minustakin oltaisiin huolissaan : ))
Onko normaalia se että jos poika poistuu talosta ilmoittamatta esim sunnuntai iltana niin heti ollaan ensimmäisen puolen tunnin sisään soittelemassa että missä poika luuhaa. Ja jos ei ilmesty kotiin 10min sisälle niin soitellaan uudelleen. Toki hänellä on harrastuksensa, ja niistä vanhemmat tietoisia... mutta eikö hänellä saa ollaan yhtään minuuttia omaa rauhaa? Mielestäni on aivan älytöntä että hän on tilivelvollinen vanhemmilleen (etenkin äidilleen) kaikista elämänsä minuuteista.
Pisti ihan vihaksi kun luin muutaman vastauksen jossa sinua mollattiin että et anna poikakaverisi tavata vanhempiaan. Minulla on omakohtainen kokemus asiasta. Mies oli 22v kun tapasimme ja vaikka meillä oli jo lapsikin niin isille ja äidille oli päästävä joka viikonloppu. Meille tuli ihan riitaakin siitä kun en halunnut aina mennä pienen vauvan kanssa vieraaseen paikkaan, jossa sain olla koko viikonlopun yksin. Olisin halunnut olla viikonlopun mieheni kanssa mutta hän halusi viettää sen vanhempiensa kanssa ja niin meillä reissattiin, perjantaina lähdettiin heti työpäivän jälkeen ja tultiin sunnuntai-iltana nukkumaan että pääsi maanantaina töihin. Oma aika jäi olemattomaksi. Minä rakastin miestäni ja suostuin mutta nyt vanhemmiten se aika kantaa "hedelmää". Emme ole viettäneet ainoatakaan viikonloppua yhdessä ja nyt kun lapset ovat kasvaneet, emme osaakaan olla yhdessä.
Neuvoksi vain että ihminen ei muutu!
Tärkeysjärjestys pysyy aina samana.
On kyllä selvä mammanpoika. Itselläni on minua nuorempi opiskelukaveri, joka on myös 22. Hän asuu kotona ja vanhemmat tulevat hakemaan hänet autolla kotiin, kun hän lähtee illalla luotani. Että silleen. Nyt kannustin kaveriani hankkimaan opiskelija-asunnon ja hän sen kyllä tekikin. Hän on ainut lapsi, joten saa nähdä miten vanhemmat reagoivat. En silti ikinä seurustelisi hänen kanssaan. Mikään ei mielestäni ole epämiellyttävämpää kuin hemmoteltu mammanpoika. Kotona hän mm. määrää vanhempiaan, mitä suostuu syömään jne. Ja miten pihvi pitää paistaa jne. Ainut lapsi, kun on, niin tietää kaiken. Mitenköhän hän tulevaisuudessa määrää vaimoaan, mitä ruokaa hänelle pitää laittaa.
Ei "mieheni" sentään tuollainen ole. Hän on todella kiltti ja mukava ja kohtiaskin osaa olla jos tahtoo=) Hän on kyllä hyvin itsepäinen muttei hän määräile ketään...