Oon 23 vuotias ja ollu sinkkuna noin kolme vuotta. Pikku hiljaa alkaa tylsistyttään toi baareissa juokseminen mut sit oon alkanu miettiin et onko mulla muita vaihtoehtoja niin kauan kun löydän itelleni ukon. Mitä muuta voisin tehä lauantai-iltana kun ryypiskellä kavereitten kanssa ja lähtee baariin? Toinen vaihtoehto on tietysti istua kotona tai porukoilla, mut se on tappavan tylsää. Välillä tuntuu et oon tosi erakoitunut. Onhan mulla kavereita, mut en näe niitä joka päivä. Kaipaan sitä et saisin jakaa arkeni jonkun toisen kanssa ja olla osa jonkun toisen elämää, kuulua johonkin. Oon aina ollu tosi ujo ja jotenki tuntuu et se piirre on korostunut mussa näinä sinkku vuosina. Lisäks vaikka kovasti haluaisin seurustella, mun on tosi vaikee päästää ketään mun lähelle. Pelkään et saan pettyä ja et se satuttaa mua jos päästän sen lähelleni. Uskon et monet näkee mut ulkoapäin katsoessaan tosi kovana ihmisenä, vaikka todellisuudessa oon tosi herkkä ja haavoittuvainen. Vaadin itseltäni ihme suorituksia ja kun en niihin pysty petyn. Se että vaadin itseltäni liikoja ei jää siihen vaan vaadin myös muilta. Mitä mulle tapahtuu? Pystynkö ikinä oleen tyytyväinen siihen mitä saan vaan kasvaako nälkä vaan syödessä tulevaisuudessa?
Kaipuu kainaloon
tyttönen
7901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin, mitä tuohon voisi sanoa, kai me kaikki ollaan pohjimmiltaan hiukan ujoja, jotkut vaan pystyy peittämään sen räväkän olemuksen taakse, tai jotain..
Se on elämä sitä, ylä ja alamäkeä vuoronperään.Et ole ongelmiesi kanssa yksin.samoja juttuja miettii aika moni.
Itse olen sitä mieltä ettei koko ikäänsä ja valveilla olo aikaansa kannata uhrata parisuhde ym. onnellisuuden pohdinta kiemuroille.
Elämässä on muitakin asioita.
[img]http://wrestling.uhome.net/images/rvdwall.jpg[/img]
Muistapa vaan rakkauden etsinnöissäsi vanha sanonta: Onni suosii rohkeaa! :)
aika tuttua juttua mulle kans ..
Mä olen reilu 3-kymppinen,eronnut mies.Nautin
avioelämän onnesta noin 10 vuotta.Tää 2 vuotta
eron jälkeen on ollu kiihkeää "sen oikean" etsimistä.Lähinnä olen etsinyt chatista ja myös
ilmoitusten kautta.Baarissa poukkoilu ei tosiaan
ole mun juttu,voi johtua ujosta luonteestakin.
Niin,oon ehtiny saamaan kaikenlaisia hyviä neuvoja tutuilta,kuten:"paistaa se aurinko risukasaankin" jne.Noh eivät ne kyllä yhtään
helpota sitä naisenkaipuuta.Mulle ei kelpaa
mikään "yhden yön helpotus",vaan haen ihan
kunnollista suhdetta.Ulkonäköni on mielestäni
ok,mutta varallisuuspuoli on heikko.
Jotenkin huvittaa ne neuvot missä kehotetaan
syventymään muihin juttuihin eli et pitäis teeskennellä tai jäädyttää tunteensa tai näytellä viileetä.Keksiä jotain tyhjänpäiväistä
näpertelyä tilalle.Vääntää vaikka tyhjästä joku
harrastus tms.
sun pitäs kuule tutustua minuun niin pääsisit noista odotuksistasi..koska minä olen vaatimaton ja kaunis ihminen