Tämän päivän elämään on alkanut kuulua suuressa määrin puolisoitten yöelämässä pyöriminen yksin. Samoin harrastuksissa tai jopa lasten harrastuksissa on mukana usein toinen vanhemmista.
Tämä luo mahdollisuudet kosketuksiin keskusteluihin vieraiden ihmisten kanssa ja siinä sitten saatetaan vuodattaa ne kodin ongelmat tälle vieraalle, joka siten voi päästä jopa kosketusetäisyydelle ja ainakin alkaa parjaamaan toisen puolisoa mukana.
No tämä ihminen nousee ihanteeksi ja pian ollaan hoitamassa näitä kotiasioita jatkuvasti yhdessä, milloin milläkin verukkeella.
Eihän kotona tarvitse olla juuri muuta kuin pienet lapset ja työ joka ottaa aikaa joko matkatyönä tai ylitöinä, kaikista töistä kun ei minuutilleen pääse pois.
Tästä aiheutuu väsymystä ja kodin asiat jäävät vähän rempalleen.
Tuolla ulkopuolisen kanssa keskustellessa lähestytään ja kun se ensimmäinen kosketus toiseen tapahtuu, samalla kaikki entinen muuttuu pahaksi.
Väsynyt äiti tai isä saa huomiota ja se riittää tuhoamaan kaiken.
Tuskin tunnetaan, mutta tilanne on sellainen että mitään muuta ei nähdä, ei edes todella ajatella, mitä seuraa ja onko tuo ihminen yhtään sen kummempi vastaavassa tilanteessa kuin se nykyinen puolisokaan.
Kun tuon hetken osaisi pitää päänsä kylmänä ja ajatella että kodin tilanne on vain väliaikainen, sillä sitähän se on, lapset kasvaa, eivät vaadi samanlaista 24/7 paikalla oloa kanssaan ja toisen työnkin luonteen oppii hyväksymään jos todella haluaa.
On vaarallista, että ajatellaan eron olevan tavallaan arkipäiväinen asia, kun jaksaisi ajatella koko asiaa kokonaisvaltaisesti jäisi erot varmasti monesti tekemättä ja elämä todella muuttuu ihan hyväksi kun tilanne menee ohi kotona.
Uuteen lähtemällä, kun ei ole takuuta yhtään mistään, arki siinäkin tulee vastaan, kun huuma haihtuu. sitä samaa on päivät sittenkin, vain yksi ero, lapset saa pois luotaan ainakin hetkeksi. Tämäkö on se äidin tai isän tahto tänään?
Tämä luo mahdollisuudet kosketuksiin keskusteluihin vieraiden ihmisten kanssa ja siinä sitten saatetaan vuodattaa ne kodin ongelmat tälle vieraalle, joka siten voi päästä jopa kosketusetäisyydelle ja ainakin alkaa parjaamaan toisen puolisoa mukana.
No tämä ihminen nousee ihanteeksi ja pian ollaan hoitamassa näitä kotiasioita jatkuvasti yhdessä, milloin milläkin verukkeella.
Eihän kotona tarvitse olla juuri muuta kuin pienet lapset ja työ joka ottaa aikaa joko matkatyönä tai ylitöinä, kaikista töistä kun ei minuutilleen pääse pois.
Tästä aiheutuu väsymystä ja kodin asiat jäävät vähän rempalleen.
Tuolla ulkopuolisen kanssa keskustellessa lähestytään ja kun se ensimmäinen kosketus toiseen tapahtuu, samalla kaikki entinen muuttuu pahaksi.
Väsynyt äiti tai isä saa huomiota ja se riittää tuhoamaan kaiken.
Tuskin tunnetaan, mutta tilanne on sellainen että mitään muuta ei nähdä, ei edes todella ajatella, mitä seuraa ja onko tuo ihminen yhtään sen kummempi vastaavassa tilanteessa kuin se nykyinen puolisokaan.
Kun tuon hetken osaisi pitää päänsä kylmänä ja ajatella että kodin tilanne on vain väliaikainen, sillä sitähän se on, lapset kasvaa, eivät vaadi samanlaista 24/7 paikalla oloa kanssaan ja toisen työnkin luonteen oppii hyväksymään jos todella haluaa.
On vaarallista, että ajatellaan eron olevan tavallaan arkipäiväinen asia, kun jaksaisi ajatella koko asiaa kokonaisvaltaisesti jäisi erot varmasti monesti tekemättä ja elämä todella muuttuu ihan hyväksi kun tilanne menee ohi kotona.
Uuteen lähtemällä, kun ei ole takuuta yhtään mistään, arki siinäkin tulee vastaan, kun huuma haihtuu. sitä samaa on päivät sittenkin, vain yksi ero, lapset saa pois luotaan ainakin hetkeksi. Tämäkö on se äidin tai isän tahto tänään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vastuuta puolisosta tai lapsista ei tunneta. Onnen onkijat etsii onneaan uudesta suhteesta, vaikka ongelma ovat he itse ja oma ihmisenä kasvaminen.
Elämän syvimmät ja tärkeimmät kokemukset jää elämättä, lasten ja lastenlasten ilot ja surut näkemättä. Kaikki vain omien halujen ja himojen tyydyttämisen tähden, oman kyllästyneisyyden tähden. Kun tulee sairautta tai vanhuus, elämän arvot muuttuu mutta on liian myöhäistä korjata mennyttä, väärien valintojensa seurauksia. Repiminen ja tuhoaminen on jo tehty, missä on elämän rakentajat?
Normaalissa terveessä suhteessa kuuluukin osata ja voida harrastaa yksin ja erikseen, niin lastenkin harrastusten kanssa. Eihän molemmilla vanhemmilla voi olla aina aikaa kentän laidalla istuskeluun. Ihmisten kuuluukin jutella toistensa kanssa, tutustua uusiin ihmisiin, NIIN että ei tarvitse heti olla omaa puolisoaan haukkumassa eikä tarvitse heti alkaa "edes" paneskelemaan! Ihminen voi jutella toisen kanssa ihan sosiaalisesta tarpeesta.
Kyllä siinä vaiheessa jos jompi kumpi ei kestä vastakkaisen sukupuolen läsnäoloa ilman takaa-ajatuksia, niin suhde ON JO kuralla ja pahasti. Ei siinä ole enään kysymys mistään tilaisuudesta tulla/saada jotakin.
Ihastuminen on vaarallisinta! Siitä se lähtee...
Aloittajalla on pointti. Olin kauppakeskuksessa arki-iltana. Totesin, että kaikki paikalla olevat aikuiset olivat siellä yksin. Vain nuoret kulkivat pareittain tai ryhmässä.
Pohdin, mikä on meidän yhteiskunta, joka ajaa pareja liikkumaan arkisin yksin Ehkä toinen juoksee kauppaan ja toinen hakee lasta tarhasta / vie harrasteeseen? Näinkö perhearjessa on pakko elää? Shoppailu - kulutusyhteiskunta on luonut yksinäisyyttä?
Niin miksi todella lapsiperheen aikuiset kulkevat yksin, se on todella väärin.
Me kävimme kaupassa lasten kanssa ja matkustimme lasten kanssa.
Samoin osallistuimme perheenä harrastukseen.
Näen paljon nuoria perheitä, joissa toinen jää lapsenvahdiksi ja toinen menee yksin.
Siinähän ne lapsetkin oppivat tulevaa varten kun ovat mukana, jos heidät aina jätetään kotiin ovat kuin pussi silmillä kun pitää alkaa kulkea koulutietä, eivätkä todella osaa erottaa vaarojakaan.
Kyllä puolisot elävät eri suuntiin aika pian jos koskaan ei ole yhteistä aikaa ja sitten sanotaan että elää huonossa liitossa.
Eli menkää yhdessä kauppaan ja muihinkin paikkoihin, silloin on kotonakin keskusteltavaa ja tietää samat jutut, on kokenut jotain samaa-
Edellytys liiton kestämiselle on yhteinen aika myös kodin ulkopuolella eikä ainoastaan lakanoiden välissä.