Kahdeksan vuotta yhdessä. Aivan mahtava puolitoistavuotias poika, kaverit ajattelevat, että tuossa on juuri tuollainen täydellinen suhde.
Oma talo, elämää hymyilee... Tai niin ainakin luulin, kunnes kuin salama kirkkaalta taivaalta vaimokkeeni ilmoittaa minulle tänään, että hän ei enään rakasta minua ja olen hänelle vain kaveri.
Minulla on ikää on 28 vuotta joten en ole mikään vanha, omat ulkoiset "faktat" ja talous ovat kunnossa, joten sen puolesta luulisi jatkossakin ehdokkaita löytyvän...mutta uuden elämän rakentamien kuullostaa todella tuskaiselta ja minua käy sääliksi mahtavaa poikaani. Joutuuko hänkin elämään sen elämän jota en ikimaailmassa olisi hänelle halunnut, eli avioeroelämän?
En olisi ikinä tältä elämänkumppaniltani tätä odottanut, mutta näin vain kävi... elämä jatkuu vai jatkuuko...?
Oma talo, elämää hymyilee... Tai niin ainakin luulin, kunnes kuin salama kirkkaalta taivaalta vaimokkeeni ilmoittaa minulle tänään, että hän ei enään rakasta minua ja olen hänelle vain kaveri.
Minulla on ikää on 28 vuotta joten en ole mikään vanha, omat ulkoiset "faktat" ja talous ovat kunnossa, joten sen puolesta luulisi jatkossakin ehdokkaita löytyvän...mutta uuden elämän rakentamien kuullostaa todella tuskaiselta ja minua käy sääliksi mahtavaa poikaani. Joutuuko hänkin elämään sen elämän jota en ikimaailmassa olisi hänelle halunnut, eli avioeroelämän?
En olisi ikinä tältä elämänkumppaniltani tätä odottanut, mutta näin vain kävi... elämä jatkuu vai jatkuuko...?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä elämä (valitettavasti) jatkuu. Erilaisena tosin mutta jatkuu kuitenkin. Inhottavaa kun ns. täydelliset suhteet hajoavat usein ilman sen kummempaa syytä. En itsekään ymmärrä miten niin voi käydä joten en voi syytä kertoa. Ajattele niin että yhden rakastavan kodin sijaan pojallasi tulee olemaan kaksi. Olet vielä nuori joten elämä ei tähän lopu. Aikansa se silti vie eikä se tule olemaan helppoa, mutta kyllä elämä jatkuu. Voimia sinulle.
Kiitos Hanna kannustavasta viestistäsi! Näitä kaivataan :)
Kyllä se elämä jatkuu. Elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut, joten nyt sitä asennetta tullaan vaatimaan. Olet vielä nuori, joten älä lannistu. Joudut kipeitä asioita vielä käymään läpi, ja kohtalotovereita on täällä pilvin pimein. Joten anna itsellesi nyt aikaa käydä nämä kipeätkin tunteet läpi ja joskus se elämä alkaa taas hymyilemään.
Kriisissähän suhteenne on -- mutta älä sinä tai toivottavasti hänkään tee mitään peruuttamatonta päätöstä yhteiselämänne suhteen.
Keskustelkaa, KUUNNELKAA, älkää syyllistäkö, asettukaa toisen asemaan, koettakaa kaivella mistä todella on kysymys (jota valitettavasti hänen ilmoituksensa voi olla, tai sitten iso hätähuuto menosta missä ei ole onnellinen).
Ota tilanne vakavasti -- mutta älä dramatisoi ... koeta olla vahva, silti painostamatta puolisoasi ("nyt istutaan alas ja puhutaan suhde kuntoon"-tyylillä). Herkällä ja avoimella mielellä ... ehkä nöyrälläkin (mitä jotkut kommenttisis EIVÄT olleet). Mielestäni peli ei ole menetetty, vielä.
Ikävää, että sinulle on käymässä näin. Kerroit, että ulkoiset faktat on hyvin, talous kunnossa, oma talo, oma lapsi.Nämä on kaikki hyviä asioita. Mutta onko avioliittosi sisältö kunnossa.Teidän kannattaisi todella istua nyt alas ja kysyä toisiltanne missä mättää. Ulkoiset asiat eivät tuo onnea,mutta helpottavat elämää. Kaivelkaa asioita syvältä ja ammattiauttajan kanssa jos ette keskenänne osaa avata solmuja. Yritystä teille toivottaen.
...että vaimo ilmoitti, että ei vaan rakasta minua enään ja olen hänelle vaan. Ei mikään mätä missää sehän tässä onkin outoa..
Harvassa ovat ne ihmiset jotka lisääntyvät ja noinkin pitkään yhdessä elävät, eikä rakkautta muka koskaan ole ollut (vaikka varmasti näitäkin ihmisiä on -- sääli jos sellaisen olet onnistunut löytämään).
Joskus tunteet ovat kuolleet, rakkauskaan ei ihmeitä jaksa ... sekin sammuu jos sitä riittävästi tukahdutetaan ... tai kuvitellaan kerran annetuksi olotilaksi tai "materiaksi" -- tmäkin hyväksyttävä joskus, ja sen tajuaminen osa erosta toipumista (ja oppimista).
Ja sitten tilanne voi olla, että käsissä on parisuhdekriisi joka toisesta tai molemmista tuntuu että rakkaus on kuollut ja ollaan vain "kämppiksiä" -- silloin asialle on vielä tehtävissä, jos taitoja halun lisäksi löytyy.
Syyllisiä tai syyttömiä ei ole, ainakaan kuvaamassasi tilanteessa -- mutta on tilanne mikä hyvänsä arvailemistani ... niin sinun kannattaa aloittaa tilanteen käsittely vaikka sillä, että myönnät parisuhteessanne olevan jotain TODELLA pahasti vialla ... et välttämättä arvaakaan kuinka pahasti mättää ... kannattaisko ottaa selvää?
Elämää jatkuu ja asiat muuttuvat.
Mielestäni vaimollasi on nyt kriisi! Toivon että voit olla hänen tukenaan.
Useinkaan suhde ei pääty siihen että rakkaus tuntuu kadonneen, vaan siihen ettei osata selvittää asioita. Vaikene vaimosi vierellä ja anna hänen kertoa kaikki, vaikka se satuttaisikin sinua. Kerää tähän voimia. Jos tulet loukkaantumaan, niin muista että sanat ja ajatukset ovat vaimosi. Olette erillisiä ihmisiä ja jokaisella on olkeus tunteisiinsa ja mielipiteisiinsä. Mies on luotu naiselle,kuin myös toisinkin päin´ja suhteeseen kuuluu erilaisia suhdanteita.
Ehdotan että yritätte selvitää mistä johtuu, se että vaimosi tuntee rakkauden kadonneen ja sitten palaatte siihen miksi alun alkaen lyöttäydytte yhteen.
Mieti myös miltä sinusta tuntuu ja ole rehellinen, anna vaimosi nyt kuienkin puhua ensin. Kriisi on hänestä lähtöisin, tällä kertaa.
Kärsivällisyyttä ja voimia sinulle !
Asioilla on tapana jäejestyä tavalla tai toisella, mutta se saattaa myös viedä ennalta arvaamattoman paljon aikaa.