"Rakkaus ei kysy lupaa eikä pyydä anteeksi". Tuon mietelauseen näin miesten vessassa, käsiala oli kyllä naisen. Niinpä, baarin miestenvessassa moni kaunis rakkaustarina on saanut alkunsa. Eihän se aikaa ja paikkaa katso milloin rakkaus iskee eikä sille mitään voi, sehän vie mukanaan. Se on kuin luonnonvoima, sitä vastaan on turha taistella.
Sitä vain ihmettelen että eikö silloin voi erota puolisostaan, kertoa että on löytänyt toisen johon on rakastunut. Miksi pitää kuukausia tai jopa vuosia olla naimisissa, elää valheessa? Rakastuneet ihmiset ovatkin aika joustavia, voihan sitä kahden kanssa sekstailla...
Sitä vain ihmettelen että eikö silloin voi erota puolisostaan, kertoa että on löytänyt toisen johon on rakastunut. Miksi pitää kuukausia tai jopa vuosia olla naimisissa, elää valheessa? Rakastuneet ihmiset ovatkin aika joustavia, voihan sitä kahden kanssa sekstailla...
Vastaukset 31
Vanhimmat
Olen ollut jo pidemmän aikaa koukussa salarakkaaseeni, entiseen työkaveriin.
Hän ei ole koskaan odottanut, että eroaisin hänen vuoksensa. No aion kyllä erota, mutta olen luvannut itselleni malttaa vielä siihen saakka, kun nuorin lapsista täyttä 16. Ei siih en kauaa enää mene. Jos salarakas on silloin edelleen vapaa, niin haluaisin kyllä oikean parisuhteen hänen kanssaan. Lapsiani rakastan kuitenkin aina enemmän kuin ketään naista. Vaimon kanssa en sekstaile, hän on tehnyt jo vuosia sitten selväksi, ettei kiinnosta. Ei minuakaan kiinnosta, joten se ei ole ongelma. Emme kunnioita toisiamme, roikumme vain yhdessä. Arki sujuu, muu ei sitten sujukaan.
Yhden naisten vessan seinässä luki:
"Rakkaus on kuin löysä paska, sitä ei voi estää"
Hienosti sanottu.
Mutta kysymykseesi vastaisin: liian usein sekoitetaan seksi rakkauteen. Naiset usein tarvitsevat sekstaillakseen muun kuin aviomiehensä kanssa rakkauden tekosyyksi seksiin. Muuten kokee itsensä ns. huonoksi naiseksi.
Rakkaus voittaa kaikki esteet. Joskus pitää edetä hiljaa mutta lopulta rakkaus voittaa!
Rakkaus ei voita, ellei tahdo. Joskus, tai aika usein ihminen tahtoo rakastaa täysin järjettömästi.
Miksi se uskoo
miksi se toivoo
miksi se kärsii mutta kestää
miksi se vain riuhtoo
miksei se irtoo
miksi se kärsii mutta kestää
miksei sitä hengiltä saa
Nyt pitää sitten erottaa, mikä on sitä todellista aitoa ja kypsää rakkautta ja mikä on hormoonien aiheuttama tunnehurmio, joka ei sitten oikeasti kestäkään yhteistä arkea. Tiedän monta ihmistä, jotka ovat rakastumisen huumassa jättäneet taakseen kaiken entisen ja vuosien päästä sitten huomanneet, ettei se uusi ihmissuhde ole sen kummempi kuin entinenkään parisuhde. Yhdessä eletty arki on ihan eri asia kuin joku salasuhde. Mutta on totta, että rakkaus on hyvä tekosyy, jolla pyritään antamaan jonkinlainen arvo omalle arvottomalle käytökselle.
Kuuluisa kirjailija ja teologi C.S. Lewis (Narnia-kirjojen kirjoittaja) on aikoinaan sanonut viisaasti, ettei rakkautta voi eikä saa irrottaa muista hyveistä kuten rehellisyydestä ja uskollisuudesta. Jos rakkauteen liittyy petollisuutta, valheita ja muiden ihmisten loukkaamista, se ei ole enää todellista rakkautta, vaan halpaa jäljitelmää.
"ettei rakkautta voi eikä saa irrottaa muista hyveistä kuten rehellisyydestä ja uskollisuudesta. Jos rakkauteen liittyy petollisuutta, valheita ja muiden ihmisten loukkaamista, se ei ole enää todellista rakkautta, vaan halpaa jäljitelmää."
Tämä on niin totta. Kun kaikki sen ymmärtäisivät!
Miksi useimmiten rakkaus sekoitetaan himoon?
Niin, ja rakastuminen rakastamiseen. Rakastuminen kai voikin olla jotain, jolle ei itse mahda mitään. Mutta rakastaminen on ennen kaikkea tahdon asia. Ja vihille mennessähän kysytään nimen omaan rakastamisesta.
Ja miksi tilannetta sivusta seuraavat luulevat tietävänsä, mikä "tila" on meneillään? Jossei asianomainen itsekään kunnolla ole selvillä omista tuntemuksistaan, miten joku sivullinen voi sanoa, että "no se nyt on sekaisin hormooneistaan johtuen" tai "ei toi mitään oikeaa rakkautta ole"...
Nimenomaan! Asianosainen ei ole itsekään selvillä tuntemuksistaan...
Ja sitten tuollaisessa mielentilassa hajotetaan perheitä, rikotaan pitkiä parisuhteita, särjetään puolisoiden sydämiä!
Vain siksi, kun joku LUULEE, että on löytänyt juuri sen sielunkumppanin, jota on koko elämänsä etsinyt.
Ja joskus jopa jätetään tekemättä kaikki tuo ja kärvistellään eteenpäin huonossa parisuhteessa, ettei kenenkään mieli vaan pahottuisi... Kun joku päinvastoin pakottaa itsensä ajattelemaan, ettei "ei toivottu" tunne voi olla rakkautta, koska rakkauttahan "saa" esiintyä vain päivänvalon kestävässä parisuhteessa.
Suhde lakaa kiinnostuksesta, sitä seuraa intohimo ja vasta sitten tulee rakkaus.
Rakkaus ei ole intohimoa. Rakkaus on jokapäiväistä elämää kumppanin kanssa. Rakkaus on riippuvainen tahdosta. Kuten vihkivalassa vannotaan.
Rakkaus ei riko,
" ei petä,
" ei himoitse toisen omaa
Vihkivalassa ei tuollasta sanota, vaan Korinttolaiskirjeessä, jota usein luetaan vihkitilaisuudessa - jos tarkkoja ollaan.
Rippikoulussa opetettiin, että ihminen on Jumalan uhkayritys, koska meille on annettu vapaa tahto. Sitä kuvastaa myös se, etteivät kaikki kykene rakastamaan yhtä ainoaa kumppania "alusta loppuun", vaikka papinaamenella ovat sanoneet sitä tahtovansakin.
Olen miettiny omalla kohdallani, siis kun olen nähnyt miehen etääntyvän itsestäsi ilman mitään erityistä syytä, että onko nyt vain niin, että miehen rakkaus on lakastumassa? Pitäisikö päästää hänet menemään - sanoa, että en pidättele häntä väkisin, jossei hän tunne itseään onnelliseksi kanssani. Mitä minä siitä saan, että pidän toisesta väkisin kiinni ja vakuutan rakkauttani? Aika kamalaa olisi kuulla joskus 10-20 vuoden kuluttua miehen sanovan, että on jäänyt, vaikkei ole rakastanut minua enää aikoihin...
>Aika kamalaa olisi kuulla joskus 10-20 vuoden kuluttua miehen sanovan, että on jäänyt, vaikkei ole rakastanut minua enää aikoihin.>
Parisuhteessa on oikeus luottaa toiseen. Se joka luottaa, ei tee mitään väärin.
niinpä niin ja lapsetkin saavat kuulla tulleensa tehdyksi väärän ihmisen kanssa. Ei kumma jos nuorisolla traumoja kun eivät löydä itseään kaiken väärän keskeltä jota petturit ovat heille syöttäneet.
Vihkipuhe on papin päätettävissä ja kyllä itse kuuntelin tarkoin papin puheen ollessani ystäväpärini häissä. Pappi mainitsi jokaisen edellä mainitun asian. Itse lupaustilanteessa Kysyy pappi, että tahdotko sinä xxxxx rakastaa xxx:ää niin myötä ja vastoin käymisissä kunnes kuolema teidät erottaa. Johon kumpikin vuorollaan vastaa; TAHDON. On myöskin tapa sormuksen pujotus tilanteessa vannoa toimivansa annetun lupauksen mukaisesti. Pari itse muotoilee sanansa mutta tarkoitus on alleviivata annettua lupausta tahtomisesta.
Siis rakkaus on tahdon asia.
En millään ymmärrä että Miten voi joku sanoa ihmistä jolle on luvannut noin tärkeitä aisoita vääräksi.
Mutta jos mies vain vie jalat alta?! Helppo se on moralisoida kun ei omalle kohdalle satu!
Mies EI vie jalkoja alta jos et itse ole altis himoissasi. Kaikki riippuu sinusta!
Näin kävi. Mies ei vie jalkoja alta vaansinun himo miestä kohtaan. Siinä onkin se kakkosten vastuu jota eivät tunnusta.
En ole sellainen nainen joka miesten perässä juoksee mutta nyt vain kohdalle tuli vastustamaton mies. Hänkin on varattu mutta emme kumpikaan voi tunteillemme mitään. Helppo moralisoida mutta kun on löytänyt puuttuvan puoliskon ei hänestä voi luopua.
Kenen kanssa menit naimisiin ja miksi, jos nyt vasta se oma puoliskosi löytyi? Miksi menit naimisiin?
Luuletko, että tuo sitten kestäisi, jos eläisitte arjessa? Mukaiset ole jo eronnut, jos kerran löytyi se oikea? Miksi petät, miksi et päästä puolisoasi vapaaksi ja nauttimaan elämästä ihmisen kanssa, joka häntä rakastaisi ja arvostaisi toisin kuin sinä?
Minkä tähden mahdat olla uskottomuuspalstalla sinä toisia luusereiksi nimittävä? Siksikö, että voit osoittaa paremmuutesi muihin nähden. Kaikkien parien elämä ei jatku koko liiton ajan tasaisena ja hyvänä, vaikka sinulla näin olisi. Tai sitten aikanaan nimenomaan vakiseksi on saanut parin sitoutumaan ilman sen kummempia ajatuksia. Vuosien kuluessa jotkut muuttuvat enemmän kuin jotkut toiset. Sille tosiasialle et sinäkään voi mitään. Joten moralisoi sydämesi kyllyydestä.
Olen uskottomuuspalstalla, koska ex mieheni oli tuollainen luuseri, joka piti salarakasta kahdeksan vuotta selkäni takana. Eiköhän siinä olethan riittävästi syytä. Sitä paitsi, tämä on vapaasti kaikkien kommentoitavissa tämä palsta.
Ex ei olisi halunnut erota edes tuollaisen suhteen takia, mikä häneltä paljastui. Nainen oli odottanut jo vuosia. Hänkin alunperin oli varattu, kun suhteen aloittivat. Halusin eron, tietysti, sillä eihän tuollaisen jälkeen voi enää luottaa eikä puoliso voi arvostaa ja rakastaa kuten puolison haluan ralastavan. Vain yhtä.
Kyn arki astui kuvioihin heille, haasteet alkoivat. Mutta se siitä, se on heidän asiansa.
Tulen aina ärsyyntymään pettämistä ja heidän selityksiään, siihen on selkeä syy.
Älä välitä verenpisaran jutuista. Tuollaiset ihmiset ovat pettäneet muita niin pitkään, että ovat kyynistyneet. Se minkä hän sanoo, lankeaa lopulta hänen omaksi ja läheistensä tuomioksi.
Eivät ihmiset ole kertakäyttötavaroita. Siellä missä rakkastaminen on kovilla, on useimmiten vielä inhimillisyyttä toista kohtaan. Se on ymmärrystä ja näkemystä siitä, ettei elämä vaihdu paremmaksi ihmisiä vaihtamalla, vaan omia läheisiään rakastamalla ja ymmärtämällä.
Luusereita olette : sama täällä, minua ärsyttää valtavasti nuo selittelyt mutta eihän petturit halua kuulla eikä ymmärtää petetylle aiheuttamaansa traumaa joka saattaa kestää koko loppuelämän.
Verenpisara. oletko koskaan ajatellut mitä tekosi/tekonne aiheuttaa petetyille paljasuessaa.
Säkin olet ollut naimisissa pitkään ja olet ollut onnellinen samoin petos kumppanis. Onko teillä lapsia liitoistanne? Oletteko nyt sitä mieltä että oli väärä ihminen. Kummasti se oikea muuttuu vääräksi kun puolustellaan pettämistä.
Varmaan kauhea lapsillakin kuulla tulleensa tehdyksi väärän ihmisen kanssa.
.
Minulla on eräs ystävä joka on kakkonen monelle miehelle. Hän ottaa tilaisuudesta vaarin nauttiakseen hetkestä. Hän ei suunnittele tulevaa kenenkään kanssa.
Hän matkustelee miesten kanssa, viettää aikaa elää ruusuja ja shampanja aikaa. Kun tulee kotiin niin tavallinen arki kunnes joku miehistä soittaa ja kysyy jos tämä lähtisi mukaan työmatkalleen.
Syyt käytökseensä on pettymys suhteeseen jolle antoi kaikkensa.
Tuo kuulostaa lähes harrastelijaprostituoidulta, jos nuo miehet maksavat ystäväsi huvimatkaviulut. Ilmaismatkanaisia etsiviä miehiä on deittisivut täynnä.
Ei ole mitään tekemistä prostituution kanssa. Herrasmies vie naisen ulkomaille, herrasmies ei tahdo että nainen käyttää rahaa. Onneksi tuollaisia miehiä vielä on.
Ja herrasmies haluaa, että myös heruu.
Herrasmies vie vain vaimonsa ulkomaille, viettää vaimonsa kanssa aikaa, ym. kaikkea vain vaimonsa kanssa. Jos lahjoo muita naisia matkoilla ym. on herrasmiehestä todella kaukana.
Näin on. Itse arvostan itseäni niin paljon, etten todellakaan lähtisi kenenkään mukaan "maksettuna naisena". Missä on naisten YLPEYS?