Että

Anna olla, älä soita. Ilkeä ihminen on ilkeä, ei se siitä muutu.

Hallelujaa. Minkä takia sun pitää jollekkin appivanhemmille soitella??? minä olen ainakin itse naimisissa naisen kanssa en hänen vanhempien ja jos niiden toiminta ei mua miellytä, niin ei minun tarvitse heidän kanssa olla paljoa tekemisissä...

Hääauto oli romuttamolla ja muutenkin huonolla tuulella?
Ihmeauto.

Kuka nyt tyttärelleen työtöntä luuseria haluaa kun maailma on parempiakin pullollaan.

Sinua siis kritisoidaan työttömyydestä ja verottomasta työn tekemisestä.
Et näköjään ole toivottuna vävynä tullut appivanhemmillesi ja täten olisi viisampaa vävyn olla soittelematta.

Enemmän kuin näihin tuloksettomiin yhteyden yrityksiin, kehoittaisin sinua keskittymään oman elämän kohentamiseen.
Opiskeluun ja töiden, väliaikaistenkin töiden vastaanottamiseen keskittynyt mieli vapautuu piinaavasta tunteesta olla epätoivottu vävypoika.

Ymmärrän kyllä, että pitkään jatkunut työttömyys on aikamoinen haaste löytää työpaikka rohkeallekin ihmiselle.

Pidä välimatkaa appivanhempiin niin kauan kuin nämä perusasiat työn suhteen ovat auki.
Tämä voi viedä pitkiä aikoja, ennen kuin tulehtuneet suhteet tasoittuvat. Se on yhteydessä reippaasen yritteliäisyyteen tulevaisuuden suhteen.
Tämä vaatii erityistä napakkuutta kaikissa asioissa, joten joudut siinä ylittämään nekin, joilla on työpaikka.

Napakkuutta osoittaa jo se, että et ota vastaan tölväyksiä, vaan suljet toistaiseksi oven appelaan. Avaat sen sitten, kun kaikki asiasi ovat kunnossa ja omaat itsekunnioitusta mittavan määrän.

Jos he eivät halua olla yhteydessä sinuun, niin anna olla. Tuskin itsekään nautit kauheasti heidän seurastaan? Eläkää omaa elämäänne perheenä ja anna vaimosi pitää yhteyttä vanhempiinsa yksin.

Tee myös itsellesi selväksi että työttömyys ei ole häpeä eikä merkki laiskuudesta, vaan voi sattua ihan kenen tahansa kohdalle (toivottavasti myös apen) Sitä paitsi työtönkin voi tehdä arvokkaan osansa perheensä hyväksi esim. hoitamalla kotia ja lapsia, ja ylläpitämällä perheessä hyvää ilmapiiriä johon ei kuulu työssäkäyvien kiire ja stressi. Kun itse uskot olevasi arvokas sellaisena kuin olet, ei toisten arvostelut enää pahoita mieltäsi.

Neljään vuoteen en ole appivanhempien luona käynyt. Ei kutsuttu edes viimeisimmän lapsen ristiäisiin. Jos sattuvat ennen kuolemaan, niin en mene hautajaisiin.

Vaimo käy lasten kansa pari kertaa vuodessa kahvilla, siinä kaikki. Oikeastaan paljon parempi näin.