Olemme olleet yhdessä kohta 18 vuotta. Suhteemme on pääsääntöisesti ollut hyvää. Nyt kuitenkin ainakin puolenvuoden ajan on ollut aikalailla viileät välit. Tämä johtuu itsestäni. En tunne tarvetta koskea mieheeni. En kaipaa läheisyyttä enkä mitään muutakaan ihme lässyttämistä. Seksiä kylläkin :) Ja sitä on ollutkin.
Nyt kun mieheni kysyi yksi ilta syytä käyttäytymiselleni..niin en juurikaan osannut muuta hänelle selventää kun että haluan erota. Tätä eroa olen miettinyt kyllä jo pitkään, koska sellasta palavaa halua olla toisen kanssa ei ole enää pitkään aikaan ollut.
Mieheni kertoi minulle ettei myöskään tunne rakastavansa minua enää...ja mikä oli kamalinta kuulla...hän ei rakasta meidän lapsiamme (8 ja 12v) välittää kyllä kovasti. Sen olisi voinut jättää kertomatta!!! Tunsin suunnatonta surua ja vihaa. Kuinka ei voi rakastaa omaa lastaan..?
Hän yritti selventää asiaa, että rakastuminen hänelle on sitä mikä tuntuu alkuhuumassa...mutta itselleni se merkitsee aivan jotain muuta...jotain paljon syvempää tunnetta!! Mikä tulee alkuhuuman jälkeen.
Tämän kaiken jälkeen hän ehdotti että kun meillä kuitenkin menee ihan ok. niin miksi ei voitaisi olla ja asua yhdessä..vaikka lastenkin takia.
Nyt kun mieheni kysyi yksi ilta syytä käyttäytymiselleni..niin en juurikaan osannut muuta hänelle selventää kun että haluan erota. Tätä eroa olen miettinyt kyllä jo pitkään, koska sellasta palavaa halua olla toisen kanssa ei ole enää pitkään aikaan ollut.
Mieheni kertoi minulle ettei myöskään tunne rakastavansa minua enää...ja mikä oli kamalinta kuulla...hän ei rakasta meidän lapsiamme (8 ja 12v) välittää kyllä kovasti. Sen olisi voinut jättää kertomatta!!! Tunsin suunnatonta surua ja vihaa. Kuinka ei voi rakastaa omaa lastaan..?
Hän yritti selventää asiaa, että rakastuminen hänelle on sitä mikä tuntuu alkuhuumassa...mutta itselleni se merkitsee aivan jotain muuta...jotain paljon syvempää tunnetta!! Mikä tulee alkuhuuman jälkeen.
Tämän kaiken jälkeen hän ehdotti että kun meillä kuitenkin menee ihan ok. niin miksi ei voitaisi olla ja asua yhdessä..vaikka lastenkin takia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tärkeintä on, että hän haluaa huolehtia lapsistanne. Välittäminen on ehkä vain hänen tapansa ilmaista asia kun ei osaa ilmaista laajempaa rakkautta. Jos hän on heistä huolehtinut hyvin tähänkin saatta, niin teot puhuvat, eivät sanat.
Olen samaa mieltä sinun kanssasi "lapsirakas"
Lapsista huolehtiminen on tärkeintä!! Ja vaikka hän on joskus aikoinaan sanonut, ettei hän ole oikeastaan koskaan heitä ( lapsia) halunnut, niin nyttemmin kun ovat sen verran isoja niin heidän kanssaan joskus touhuaa ja jonkin verran osallistuu heidän arkeensa.
Mutta osaltaan tämä hänen lauseensa " en ole heitä koskaan halunnut" kummittelee mielessäni joka päivä.. Ja onhan se itseni vikakin kun jäin siihen lauseeseen "jumiin" Tästä johtuen olen yrittänyt pitää lapsia poissa isänsä tieltä..olla häiritsemättä häntä. Ja muutenkin olla vaimaamatta. Olen siis melkeimpä sitten itse tehnyt kaikki arkeen liittyvät asiat joita lapsien kanssa tulee tehtyä.
Ja nyt sitten tämä ilmotus, etten rakasta lapsia. Ehkä otan sen turhan raskaasti, koska se merkitsee minulle enemmän jo sanana kun miehelle.
Mutta tuo ehdotus että asuttaisi yhdessä vaikka rakkautta ei ole on mulle mahdoton yhtälö..
No se ettei ole lapsia halunnut on ihan eri asia, kuin että ei rakasta lapsiaan. Veikkaan että miehellesi terminä rakkaus vain tarkoittaa eri asiaa kuin sinulle. Sitä ei kannata niin suureksi numeroksi nostaa. Miehelle sana rakkaus tarkoittaa sitä, mitä sinulle tarkoittaa rakastuminen. Ei hän siinä valossa sinua tai lapsia ehkä nyt rakastakaan. (Toki pitkässä suhteessa tai lasten kanssa sitä huumaakin voi ajoittain tulla. Esimerkiksi jos meinaa menettää lapsensa onnettomuudessa tai suhteessa tulee jokin erityinen hetki tms.)
Miehesi kuitenkin sinun termeilläsi rakastaa, eli omilla termeillään välittää lapsista niin paljon, että on halukas elämään yhdessä, perheenä.
Teille voisi oikeasti tehdä todella hyvää pariterapia! Suosittelen ehdottomasti! Saatatte oppia siellä tarkemmin, mitä pitkä suhde vaatii, miten näette toisenne, mitä voisitte molemmat tehdä toisin yms.
Ette voi vaan erota, käsittelemättä asiaa. Kaksi lasta kärsii, ja omakin elämänne muuttuu enemmän kuin voitte ymmärtää. Unohda nyt tuo katkeruus miehen kommenteista. Hakekaa apua. Kahdestaan jäätte vain joko kitumaan huonoon suhteeseen, tai eroatte ilman että se on paras vaihtoehto kenellekään osapuolelle.
Kylläpä te olette nyt typertäneet itsenne kertakaikkiaan!
Te pelleilette molemmat puolisot elämän kanssa, joka ei salli pelleilyä, syyn ja seurauksen muodossa.
Sodan uhkissa, vaaratilanteissa, menetyksissä, niissä rankimmissa rakkaus tulee mitatuksi.
Rakkaus, tuo inflaation kärsinyt sana, se sana hämää sinut.
Jos juoksisit lastesi kanssa pakoon luoteja sodan ja tappamisen jaloissa pelastaaksesi henkiriepusi ja sen vähäisen, mikä on jäljellä, silloin tietäisit mitä on rakkaus.
Nyt et tiedä, mitä on rakkaus.