Onko

Tuosta viestistä ei nyt käy mitenkään selväksi, millä tavalla lastenlapsia pidetään tärkeämpänä kuin omaa lasta. Kyllä se oma lapsi on yleensä aina lähinnä.

Sen sijaan isovanhemmilla saattaa olla nyt enemmän aikaa lastenlapsille kuin oli aikanaan omille lapsille. Toisaalta se voi olla näennäistä, koska omien lasten kanssa elettiin arkea ja lastenlasten kanssa eletään yleensä vierailuja ja juhlaa, vaikka joskus olisi ihan lastenhoitajanakin.

Vanhempien velvollisuus on huolehtia, että 18-vuotias osaa kodin perusaskareet: ruoanlaiton, siivouksen, pyykinpesun, autosta huolehtimisen yms. ja osallistuu näihin toimiin, sen mitä koululäksyiltä voi kohtuudella vaatia.

18-kesäinen osaa huolehtia itsestään ja olla erossa vanhemmistaan. Ei hän välttämättä halua vanhempiensa kanssa mökille. Hän haluaa olla omien kavereiden kanssa.

Etkö luota itseesi, kun kyselet tuollaisia asioita?

Meillä sama juttu. Poika oli 21 ja tytär vain 16. Lähdin kerran naisystäväni kanssa satamaan iltakahville suoraan töistä iltavuoron jälkeen. En siis käynyt laittamassa pienille palleroilleni ruokaa. Sain puhelun isältäni -kotiin siitä ja äkkiä lapsille ruokaa tekemään. En kyllä mennyt.

Täytyy myöntää että lapsenlapset on rakkaampia kuin omat. Se vain on niin. Huomaatte sen sitten aikanaan kun olette itse isovanhempia.

Olen äiti, isoäiti ja anoppi. Minulle lapsenlapset ja omat lapset ovat yhtä rakkaita. Tietysti annan lasteni perheille rauhan elää omaa elämäänsä. He ovat aina tervetulleita meille ja tietävät tämän. Kun itse menen heille, menen kun heille sopii. Rakkautta riittää kaikille. Tässä olen siis silinterihatun kanssa eri mieltä. Eräässä sukulaisperheessä muuten äiti paapoo 30-vuotiasta tytärtään omistavasti. Tyttären on käytävä äidin luona syömässä joka päivä, muuten äiti menee tyttären luokse katsomaan, mikä hätä on. Lomat täytyy viettää äidin kanssa jne.Eikä tytär ole kehitysvammainen, vaan nätti ja lahjakas nainen. Hänellä vaan ei saa olla ystäviä miesystävästä puhumattakaan. Kamalaa tuollainen ylihuolehtiminen.

Kyllä lapsenlapset on ihan oma juttunsa. Niistä tulee todellakin tärkeämpiä kuin ne aikuiset omat lapset. On huikeata nähdä kuinka lapsenlapset kasvaa ja varttuu. Totuushan on että me jäädään eloon lasten ja lastenlasten kautta. Heissä on osa meitä. Ja useinkin tietoisuus siitä että lastenlasten elämää ei saa nähdä kovinkaan vanhaksi. (luonnollinen kiertokulku) Aika harvoin isovanhemmat saa elää lastenlasten kanssa heidän aikuisuuteen saakka.

Lastenlapset muistuttavat isovanhempiaan jo olemassa olollaan kuolevaisuudesta. Tosin myös lohdullista nähdä että elämä heissä jatkuu. Totta kai omatkin lapset on rakkita, mutta kyllä lapsenlapset on ihan eri juttu.

ei ole lapsenlapsia, mutta pakko sanoa että minun äitini ei kyllä mitenkään pallvo lapsenlapsiaan sen ihmeellisemmin, hän on hommansa hoitanut jo ajat sitten ja elää omaa elämäänsä edelleen, vanhana, viisaana ja hankkii edelleen niitä omia kokemuksia eikä elä lastenlapsien tai muiden kautta liikaa. Ja kaikki hänen lapsenlapset on jo aikuisia, kohta jokusen vuoden päästä tulee vuoronsa olla iso-isoäiti..