teistä normaalia että appivanhemmat pitävät lapsenlapsiaan ja eritoten eritoten tätä vanhinta tärkeämpänä kuin omaa lastaan.Tältä ainakin tuntuu kun eivät anna parikymppisen itsenäistyä?Vaikkakin hän tekee selvää irroittautumista niin välittävät kuitenkin selvää sanomaa olemalla ylihuolehtivaisia.Äidin velvollisuus on ruokkia ilmeisesti lastaan vaikka tämä olisi 25v.?Eikö ole itsestään selvää että mitä pidempään tälläinen ns.palvelu jatkuu sitä vaikeampaa on myöhemmin ottaa vastuuta omasta elämästään?Tässä vielä pari vuotta sitten kun vaimon kanssa lähdimme yhdessä viettämään kaksin kesälomaa mökille niin appi närkästyi kun emme ottaneet silloin 18v.mukaan?Mihinkäs te hänet jätitte?
Onko
ei ymmärrä?
7275
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuosta viestistä ei nyt käy mitenkään selväksi, millä tavalla lastenlapsia pidetään tärkeämpänä kuin omaa lasta. Kyllä se oma lapsi on yleensä aina lähinnä.
Sen sijaan isovanhemmilla saattaa olla nyt enemmän aikaa lastenlapsille kuin oli aikanaan omille lapsille. Toisaalta se voi olla näennäistä, koska omien lasten kanssa elettiin arkea ja lastenlasten kanssa eletään yleensä vierailuja ja juhlaa, vaikka joskus olisi ihan lastenhoitajanakin.
Vanhempien velvollisuus on huolehtia, että 18-vuotias osaa kodin perusaskareet: ruoanlaiton, siivouksen, pyykinpesun, autosta huolehtimisen yms. ja osallistuu näihin toimiin, sen mitä koululäksyiltä voi kohtuudella vaatia.
18-kesäinen osaa huolehtia itsestään ja olla erossa vanhemmistaan. Ei hän välttämättä halua vanhempiensa kanssa mökille. Hän haluaa olla omien kavereiden kanssa.
Etkö luota itseesi, kun kyselet tuollaisia asioita?
Meillä sama juttu. Poika oli 21 ja tytär vain 16. Lähdin kerran naisystäväni kanssa satamaan iltakahville suoraan töistä iltavuoron jälkeen. En siis käynyt laittamassa pienille palleroilleni ruokaa. Sain puhelun isältäni -kotiin siitä ja äkkiä lapsille ruokaa tekemään. En kyllä mennyt.
Täytyy myöntää että lapsenlapset on rakkaampia kuin omat. Se vain on niin. Huomaatte sen sitten aikanaan kun olette itse isovanhempia.
Olen äiti, isoäiti ja anoppi. Minulle lapsenlapset ja omat lapset ovat yhtä rakkaita. Tietysti annan lasteni perheille rauhan elää omaa elämäänsä. He ovat aina tervetulleita meille ja tietävät tämän. Kun itse menen heille, menen kun heille sopii. Rakkautta riittää kaikille. Tässä olen siis silinterihatun kanssa eri mieltä. Eräässä sukulaisperheessä muuten äiti paapoo 30-vuotiasta tytärtään omistavasti. Tyttären on käytävä äidin luona syömässä joka päivä, muuten äiti menee tyttären luokse katsomaan, mikä hätä on. Lomat täytyy viettää äidin kanssa jne.Eikä tytär ole kehitysvammainen, vaan nätti ja lahjakas nainen. Hänellä vaan ei saa olla ystäviä miesystävästä puhumattakaan. Kamalaa tuollainen ylihuolehtiminen.
koska tama tytär ssen murrosiän kay jos ei täysi-ikäisenä voi tai uskalla sanoa äidilleen että nyt teen niinkuin huvittaa ja se siitä. Itse en ymmärrä sitä että veilä täysi-ikäisenä totellaan vanhenpia kun voi suoraan sanoa että minulla on itsemääräämisoikeus eikä osta irrottautua vanhemmita ja itsenäistyä niinkuin aikuisuuteen kuuluu. Mitäst tytär sitten tekee kun äidistä aika jättää niin on aika pihalla elämästä. Itse pidän tuollaista käytös saamattomuutena irtautua vanhemmista.
Kyllä lapsenlapset on ihan oma juttunsa. Niistä tulee todellakin tärkeämpiä kuin ne aikuiset omat lapset. On huikeata nähdä kuinka lapsenlapset kasvaa ja varttuu. Totuushan on että me jäädään eloon lasten ja lastenlasten kautta. Heissä on osa meitä. Ja useinkin tietoisuus siitä että lastenlasten elämää ei saa nähdä kovinkaan vanhaksi. (luonnollinen kiertokulku) Aika harvoin isovanhemmat saa elää lastenlasten kanssa heidän aikuisuuteen saakka.
Lastenlapset muistuttavat isovanhempiaan jo olemassa olollaan kuolevaisuudesta. Tosin myös lohdullista nähdä että elämä heissä jatkuu. Totta kai omatkin lapset on rakkita, mutta kyllä lapsenlapset on ihan eri juttu.
ei ole lapsenlapsia, mutta pakko sanoa että minun äitini ei kyllä mitenkään pallvo lapsenlapsiaan sen ihmeellisemmin, hän on hommansa hoitanut jo ajat sitten ja elää omaa elämäänsä edelleen, vanhana, viisaana ja hankkii edelleen niitä omia kokemuksia eikä elä lastenlapsien tai muiden kautta liikaa. Ja kaikki hänen lapsenlapset on jo aikuisia, kohta jokusen vuoden päästä tulee vuoronsa olla iso-isoäiti..