Tämä on kaikille niille joilla on tavalla tai toisella vaikeuksia appivanhempiensa kanssa. Olen oppinut, että asiat kannattaa aina selvittää vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta. Mitä nopeammin asia selviää sen parempi jotta välit eivät pääse tulehtumaan liikaa sillä se väistämättä vaikuttaa myös seurustelusuhteeseen/avioliittoon koska hyvin usein puoliso on tietenkin vanhempiensa puolella (poikkeuksiakin on). Kaikkien kanssa ei tietenkään voi tulla toimeen mutta itse noita kyseisiä vaikeuksia kokeneena voin sanoa, että usein asioista voidaan sopia. Nyt kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä kun asioista on päästy sopuun ja tulenkin hyvin toimeen anoppini ja appiukkoni kanssa. Jos oikein syvällisiä ajatellaan niin onhan se toisaalta ymmärrettävää kuinka vaikeaa on äidin "luopua" pojastaan. Sitä voi verrata isä ja tytär suhteeseen. Ei muuta kuin tsemppiä kaikille ja toivon että asianne järjestyvät niinkuin minullakin, sillä riitely kuluttaa sekä ihmissuhteita että energiaa.
Yritystä peliin
Kokenut
3799
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun nyt itselle on sattunut sellainen onni, että sekä vävy että miniä ovat ihania, meillä on keskusteltu, mummulassa saa hemmotella, tosin rajat täälläkin, emme ole hoitoautomaatteja, hätätapauksissa autetaan aina, niin tuttavien/sukulaisten kertomukset miniöistä/vävyistä hirvittävät. Muutama esimerkki, erottelematta miniä/vävy, me vietämme juhannusta teidän mökillä kavereiden kanssa, lapset tuodaan hoitoon melkein joka päivä, että itse pääsee kaupungille, omakotitalon piha on heidän omaisuuttaan, siellä vietetään grillijuhlia, lapset tarvitsevat polkupyöriä, jääkiekkovarusteita, tietokoneen, joskus myös rahat on loppu ja lapset näkevät nälkää, takauksia vaaditaan aivan älyttömiin asuntoihin, autoihin, ulkomaanmatkoihin, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Näitä minä, minä vävyjä/miniöitä, siis hyväksikäyttäjiä, on yllättävän paljon.
Välit mieheni sukuun ovat huonot, vaikka emme ole edes ottaneet vähäistä tupaantuliaislahjaakaan vastaan. Lapsiakaan en ole heille tehnyt hoidettaviksi ja rahan ja tavaran kerjääjiksi.
Takauksia emme ole tarvinneet keneltäkään. Se vähäinen, mitä olemme saaneet ovat minun vanhemmiltani.
En ole siis mikään hyväksikäyttäjä miniä, mutta persoonani ei miellytä mieheni sukua. Ja itse en voi sietää teeskentelyä, hissuttelua ja hyssyttelyä. Mieheni suvussa ei saa puhua mitään. Miehenikään ei puhu sukunsa kanssa kuin "kaunis sää tänään", hieman yleisiä juttuja sen verran, että yhteys säilyy.
Itsekkun olen räiskyvästä suorasanaisesta perheestä, niin he eivät ymmärrä minua.
On monia muitakin syitä, milloin voi joutua törmäys kurssille kumppanin suvun kanssa kuin hyväksikäyttö!
>hyvin usein puoliso on tietenkin vanhempiensa >puolella (poikkeuksiakin on).
- meillä se riippuu siitä mitä oma äiti/isä sanoo/tekee ja kuka on oikeassa. Onneksi! Kun anoppi haukkui mua, mies puhui hänelle niin nyt on "kaikki hyvin," eli haukutaan vain sukulaisille selän takana :) Jos mies olis ollut oman "höpsön" äidin puolella, emme oltais enää yhdessä.
>usein asioista voidaan sopia
- se pätee vain ja ainoastaan silloin kun anoppi *myös* haluaa asioista sopia, ei muuten. Aikaisemmin olin ihan samaa mieltä, mutta sitten sain anopin joululahjaksi ...
>sillä riitely kuluttaa sekä ihmissuhteita että >energiaa
Tämä on myös kaikille niille joilla on tavalla tai toisella vaikeuksia miniän kanssa. Koska aika usein mies on (ihan luonnollisesti) hänen puolellaan.