Haluatteko itsellenne itsenne kaltaisen

Paremman, ehtottomasti!

Kyllä mulle samallainen kävis, sillä eroituksella että kuiteskin ei ois miehekäs, vaan naisellinen ja naisen näköinen olemukseltaan. :D Mutta noin muuten ei tarviis edes olla mitenkään verrattaen kauniimpi naisena kuin mitä olen komea miehenä, tai muutenkaan sen älykkäämpi, tai rikas tai mitään.

Joidenkin asioiden, kuten arvomaailmojen yms. suhteen haluaisin samankaltaisen mutta taas sitten tunnepuolella saisi olla "herkempi" ja naisellisempi, koska minä en itke hän saisi vollottaa olkaani vasten molempien puolesta jos on tarvis.

Haluan, että puolisoni jakaa arvomaailmani. Muuten hän saa olla luonnoltaan pehmeämpi ja empaattisempi, vastakohdat viehättää.
Harrastukset ja mielenkiinnonkohteet saisi kohdata.

Totta kai. Naisen joka ei ole pinnallinen ja ahne, vaan mittaa suhdetta henkisten arvojen pohjalta.

Paremman koska oikesti minäkin olisin hyvä.

Elämäntapojen ja arvomaailman osalta saman kaltaisen kuin itse olen. Mielellään maailmankuvan ja "hengellisen tilankin" osalta saman kaltaisen.

Varsinkin elämäntapojen samankaltaisuus on tärkeää. En voisi elää miehen kanssa, joka meluaa, ryyppää ja kutsuu jatkuvasti kaveriporukoita kotiimme. Minulle on tärkeää, että kodissa vallitsee rauha ja harmonia.

Persoonallisuudenpiirteissä olisi ihan jännittävää, jos olisi eroja, jonkinlaista "tarrapintaa" ja pontta vuorovaikutukselle. Hienoisesti ärsyttävätkään piirteet eivät ole välttämättä negatiivinen asia. Myös avioelämään soveltuu Raamatun jae: "Kivi kiveä hioo, ihminen ihmistä."

No itsekin ottaisin mieluusti moraalisilta ym. arvoiltaan samanlaisen, mutta muuten saa olla erilainen. Esimerkiksi itse olen rauhallinen ja passiivinen joten eläväinen ja aktiivinen viehättää.

Haen itseni kaltaista lojaaliudessa, rakastamisen-, ja suhteeseen panostamisen määrässä ja siinä, että ajatusmaailma on samanlainen siltä osin mitä parisuhteelta odottaa.. Eli haluaa sen kestävän aina sitten kun sen aloittaa ja on valmis tekemään asioita toimivan sellaisen vuoksi.
Ja joidenkin olennaisten persoonallisuuden piirteiden tulee olla samanlaisia.

Olen kokenut erilaiset miehet ja ne ei sovi minulle. Ei enää yhtään hyvin itsekästä tyyppiä mulle kiitos...

Harrastukset voi olla eri... mutta olis se kiva löytää jotakin yhteistäkin harrastettavaa...

Samanlainen olisi unelma. Esim. liikunnallinen, itsestään huoltapitävä, perussosiaalinen, kumppanin kanssa viihtyvä, rehellinen ja avoin.

Samankaltaista haen. Mutta oikeastaan sillä ei ole väliä vaikka olisi erilainen, kunhan ei ole niin erilainen ettei sen toisen kanssa tule hyvin toimeen.

Harrastuksilla ei ole sinällänsä mielestäni väliä, mutta sillä luonteella ja elämänarvoilla, yms. on - koska jos ne on kohdallaan, niin se ei haittaa vaikka toinen harrastaisi ihan eri asioita. (Kun osa niistä elämänarvoista on juuri niitä, että kummallakin voi suhteessa olla ihan omat juttunsa, ei kokoaikaa tarvitse olla yhdessä, kunhan illalla sitten palaa takaisin sen toisen viereen nukkumaan.)

Asiaan liittyy kaksi vastakkaista sananlaskua: "Samanlaiset lapset leikkivät parhaiten." ja "Vastakohdat täydentävät toisiaan". Niin skitsofrenista kuin se onkin, mielestäni molemmat pätevät yhtä aikaa. Minusta on hienoa, että nainen on feminiininen, siro, herkkä ja empaattinen. Toisaalta on tärkeää, että on samalainen arvomaailma ja yhteiset kiinnostuksen kohteet.

Samanlaista siinä mielessä, että miten asioihin suhtaudutaan ja miten ne hoidetaan, miten rakkautta ja läheisyyttä osoitetaan ja sen sellaista. Erilaista siinä mielessä, että osaa pitää oman päänsä tarvittaessa eikä myötäile minua joka asiassa kuin tahdoton nukke. Lisäksi kun itse tuppaan olemaan looginen ja rauhallinen, järkeilevä tyyppi niin ei haittaisi jos nainen olisi vähän hupsu, herkkä ja räiskähtelevä :)

Olen kokenut suhteen, jossa toinen on kuin miespuolinen vastine itselleni. Suhde puuttui ystävyydeksi hyvin nopeasti.

Joskus nuoruudessani olin suhteessa mieheen pitkäänkin, joka oli taas liian erilainen, hän ei ymmärtänyt minua, piti hulluna, koska oli itse melko yksinkertainen aivoituksiltaan. Seksuaalinen jännite muuttui inhoksi minun osaltani puolessa vuodessa, vaikka suhde jatkuikin seksittömänä pidempään.

Tämä onkin sitten kysymys, että millaisen toivoisin mahdollisesti tulevan parisuhteen olevan...ei harmainta aavistustakaan, muttei ainakaan mitään noiden aikaisempien kaltaista.

Yhteinen elämäntyyli ja jotkin periaatteet kai voisivat yhdistää ja kummallakin olisi oltava tilaa olla oma itsensä. Sitten vielä pitäisi olla yhdessä jotain tunnetta, että yhteen kuulutaan ja hyvä niin...

huhuh!

Nyt potkaisit munille. Mun ykkösharrastuksessa matkustetaan ja otetaan harkittuja riskejä. Tämän selittäminen ei koskaan onnistu ulkopuoliselle. Poikkeuksetta lyödään jarruja päälle ja vedotaan terveeseen järkeen, ja yritetään taputella asia piiloon ja pois arjen järjestyslistalta.

Ja tietenkin erilaisuus kiinnostaa. Mikä ihme voisi kiinnostaa samanlaisuudessa muu kuin se, että se ei marise.

(naurua)