Onko minulla jotenkin kieroutunut musiikkimaku, kun nautin enemmän Schubertin oopperoiden musikiillisista ambitioista ja elementeistä ja niiden substanssista Verdin ja Wagnerin ooperoiden varsin laahaavan ja pitkästyttvän deklamaation ja resitoinnin kustannuksela, vai johtuuko se heikosta dramatiikan ja draaman sekä laajamittaisten rakenteiden tajun puuttesta vai kyvytömydestä ymmärtää sellaista laajemassa yhteiskunnallisessa ja kultuurisesa kontekstissaan kuuluvaa taidemuotoa, kuin mitä oopera edustaa, ja sekasikiötä nimeltä oopperataide sekä sen ykisitäisten komponenttien dramaattista funktiota tai tekstin ja dramatiikan suhteen enemmän tai vähemmän motivoitujen kohtausten ja yksittäisten numeroiden olemassaolon oikeutusta?
Onko kyse puutteellisestya tidostamisesta, mitä musiikkitalon tai kansalissoopperan yhteiskunnalliseen funktioon tulee?
Onko kyse puutteellisestya tidostamisesta, mitä musiikkitalon tai kansalissoopperan yhteiskunnalliseen funktioon tulee?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sun jutut ovat aika levottomia.Voin kuvitella sinut Schubertia kuuntelemassa.Silkkihanskat kädessä runkkaamassa. : ))
Franz Peter Schubert -parka ei ehtinyt lyhyeksi jääneen elämänsä (vajaat 31 vuotta) aikana juuri sellaisia oopperoita kirjoitella, joita tänä päivänä muistettaisiin.
Olisivatkohan ne tässä kaikki, ensiesitystietoineen:
Der Spiegelritter (1813 inc; 11.12.1949 Radio Beromünster*)
Des Teufels Lustschloss (1814; 12.12.1879 Wien: Musikvereinsaal*)
Des Teufels Lustschloss [rev] (1814; 1946 Radio Beromünster*; 7.1978 Potsdam)
Adrast (1819 inc; 13.12.1868 Wien: Redoutensaal*)
Der vierjährige Posten (1815; 23.9.1896, Dresden).
Fernando (1815; 13.4.1907 Wien*; 18.8.1918 Magdeburg)
Claudine von Villa Bella (1815; 26.4.1913 Wien: Gemeindehaus Wieden*)
Die Freunde von Salamanka (1815; 6.5.1928 Halle)
Die Bürgschaft (1816; 7.3.1908 Wien*)
Die Zauberharfe (19.8.1820 Wien TW)
Die Zwillingsbrüder (14.6.1820 Wien Kt)
Das Zauberglöckchen (20.6.1821 Wien Kt) [rev. La clochette (Hérold)]
Alfonso und Estrella (1822; 24.6.1854 Weimar).
Die Verschworenen, oder Der häusliche Krieg (1823; 1.3.1861 Wien: Musikvereinsaal)
Fierrabras (1823; 9.2.1897 Karlsruhe)
Siinäpähän ambitioita, elementtejä ja substanssia kerrakseen. Kerrotko vielä mieliteoksesi Schubertin oopperatuotannosta? Missä näit ja milloin?
Syy siihen, miksi jotkut teokset on armollisesti jätetty unholaan voisi olla tämä; ne on onnettomia tekeleitä.
Hienoa että näin näin paljon vaivaa ja kiinnostusta säveltäjää kohtaan kirjoittaessasi valtaosan Schubertin oopperoista, laulunäytelmistä, melodraamoista tai oopperoiden fragmenteista vastaukseesi, mutta listastasi puuttuu muutama merkittäväkin teos, kuten esim. hänen viimeiseksi luonnoksekseen jäänyt Der Graf von Gleichen, joka on levytettykin Los angelesuilaiselle merkille kohtalaisena, mutta ei läheskään täydellisen tyydyttävänä versiona lähinnä orkestraationsa paikottaisesta tyylillisistä ristiriitaisuuksista johtuen. merkittävä fragmentti on myös Sakuntala, joka aiojoittuu n. vuoden 1821 - 22 paikkeille, ja josta olisi saattanut tulla ensimmäinen suuri ooperamenestys Schubertille Weberin Taika-ampujan tapaan, mikäli se olisi joskus valmistunut ja päässyt parrasvaloihin.
Niinikään huomaamme lyhyiksi katkelmiksi jääneiden Rüdigerin ja Sophien ¨taikka kadonneen mInnesängerin puuttuvan siitä. Lisäksi 2 näytöstä joutui liekkien armoille Claudine von villa bellasta vallankumousvuonna 1858, samoin kuin jokunen numero muuten erinomaisesta ja ideoita tuhlailevasta Paholaisen huvilinnasta.
no nähnyt en ole mmitään muuta kuin kauan sitten, ehkä kymmenisen vuotta sitten TV:ssä esitetyin Ferrabrasin live-taltionnin, jossa Emman osan laulaa Karita Mattila, ja se on saatavissa vieläkin hyvinvarustetuista alan liikeistä DG:lle taltioituna v. 1990, ja joka edustaa kaikkein modrneinta suuntausta häivähdyksineen Wagmnerin musiikkidraamasta uudenlaisessa jatkuvuudessaan, vaikka onkin kohdannut aikoinaan ankaraa kritiikkiä mm. Alfred Einsteinen Schubert-biografiassa, jossa hän kirjoitti, ettei siitä voi löytää ainoataakaan numeroa, joka olisi lähtenyt täydestä sydämestä, mikä ei tietenkään uudemman tutkimuksen valossa pidä paikkaansa, vaan draamallisessa katsannossa oooppera on dramaattisen jännitteensä hyvin ylläpitävänä, alkupuolen hienoisesta staattisuudestaan, huolimatta hyvinkin onnistunut. Ja jotkut pitävät sitä Weberin Euryanthen ohella merkittävimpänä saksalaisen romanttisena oopperana 1800-luvun alkupuolellta. Musiikillisesti se on kuitenkin hyvin rikas kuoron säestäessä monissa kohtauksissa, aariossa tai ensembleissä taustalla, mikä tekee siitä toisaalta hyvin täydentuntuisen ja hengästyttävän oopperan atmosfääriltään. Ja on saanut vaikutteita esim. Fideliosta pelastusoopperaan? kuuluvine kliseemäisine trumpettifanfaareineen, jotka raikuvat pitkissä jaksoissa toisen ja kolmannen näytöksen loppupuolella.
1. Lauletaan luonnottoman korkealta.
2. En ymmarrä resitatiivien taiteellisuutta.Onko levyä " Suosituimmat resitatiivit."
3. Kallista, vaikkakin vakavantuntuista hömppää.Hömppää kuitenkin.
4. Oopperaan mennään kuin kirkkoon.Wagneriaaneilla on oikein oma Mekkansa.
Onko se Schubert joka paikkaan ängettävä! Verrata nyt jonkun Schubertin tekeleitä Wagnerin elämäntyöhön tässä lajissa...
Voi elämä!
Minä taas en oopperoista perusta. Jos kuuntelen vanhanaikaista musiikkia, ovat passiot parhaita. Minusta Luukaspassio on kaunis. Onhan musiikin kuuntelemisella toki muitakin funktioita.
Ilmeisesti Pendereckin teosta tarkoitat, eli tuskin voinemme puhua kovin vanhasta musiikista, sikäli kuin kaikki moderni musiikki jälkeen Schönbergin, jolle se on aina tavalla tai toisella paljossa velkaa, on jo syntyessään kuollutta tai ainakin emotionaalisesti köyhää ja aivosyntytistä ankarien sääntöjen hallitsemaa älyllistä ja konstruktiivista säveltaidetta, joka herättää kuulijassaan vain vastenmielisyyden tuntemuksia. luukaspassiota en tosin itse tunne, joten en voi ottaa asiaan sen tarkempaa kantaa. Säveltäjä lienee kirjoittanut myös joitakin hyvin melodisia ja romanttisen hengen värittämiä teoksia.
joka paikkaan? Siis minne muualle? Wagnerin amsio oli siinä, että hän loi niinsanotun yhteistaideteoksen ja lähti oopperassa liikkeelle draamallisesta funktiosta, ei yksin musiikista, jonka tuli palvella draamaa kuuliaisena tyttärenä. Ei hän musiikillisesti ole ylittämätön.
No,oli miten oli, Schubert on menneen talven lumia.
Ei ole olemassa draamallisessa mielessä hyviä oopperoita, musiikillisessa kylläkin. Tarinaa ei vain pysty monisyisesti ja luontevasti kuljettamaan pelkän laulun avulla. Lisäksi oopperoiden juonet ovat hyvin usein pitkästyttävää, tekotaiteellista ja pinnallista saippuaa! Jos joku vertaa Wagnerin Ringia Tolkieniin niin on täys turvennuija.
käsittääkseni oopperassa pääosassa on kuitenkin se musiikki. Mene teatteriin jos oopperoiden juonet ei miellytä. luullakseni suurinosa oopperafaneista tykkää siitä sen musiikin takia. oopperat ja kirjallinen draama on kaksi eri asiaa.