Miten väärin teinkään... En ajatellut kuinka se voisi vaikuttaa... Jos vain olisin aijemmin ymmärtänyt, olisiko ollut mahdollisuus rakastaa?? Kaikkeni olisin sinulle antanut jos olisit ymmärtänyt, ei ollut ketään muuta, ei toista paikkaa sydämessä... Vain sinulle olin paikan varannut... Mutta, niin väärin tein, taisin satuttaa kovasti... Ikävä jäi, kun rakkaus kuoli... Jäit muistoihin... ikuisesti... En tarkoittanut pahaa... Tiedäthän sen... Anna anteeksi, muuta en voi enää pyytää...
Rakastan sinua...
Rakastan sinua...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kerro tuo rakkautesi kohteelle, suoraan. Hän ansaitsee sen.
En vain pysty... Kumpa pystyisinkin kertomaan... En uskalla enää... Olen mennyttä aikaa hänelle... Luulenpa että on pakko vain tyytyä kohtaloon... :(
Pystyt ja uskallat!!!!! Onko Sulla varaa jättää se kortti kääntämättä? Entä jos...???
USKALLA! Älä luule yhtään mitään. Katso ne kortit.
Ystävä hyvä, löydän postistasi itseni. Älä tee noin itsellesi äläkä toiselle. Älä pyydä anteeksi täällä vaan lähetä tuo postisi Sille, joka sen ansaitsee. Siksi, että Sinä ansaitset. Mitä pelkäät jos lähetät? Itseäsi. Sitä, ettet kestäkään jos toinen torjuu? Mutta entä jos ei torjukaan... Mitä voit menettää? Siinäkään tapauksessa, että toinen jatkoi elämäänsä. Itse en vastakappaleesi tilanteessa saanut sanoa, enkä kuulla anteeksi. Ja antaisin... Haluaisin niin kovasti ymmärtää. Vaikka minuun sattui niin saatanasti. Mutta minun Ihminen ei taida ajatella niinkuin sinä.
Ehkä satutit, ehkä toinen satutti myös sinua sillä ettei luottanut. Niin minä tein. Ja lisäksi osotin liikaa. Sillä voi ajaa suhteen helvettiin.
Haluaisin niin kovasti pyytää anteeksi sitä, etten osannut luottaa en osannut nauttia hetkestä miettimättä sitä mikä oli vaikeaa. Mutta opettelen. Olen vihainen siitä, että hän satutti. Minulla on oikeus olla. Ei olisi saanut kohdella niin. Mutta en koskaan ajatellut sen olevan lopullista. Luulin, että se sovitaan, mutta hän ei uskaltanut. Toisaalta tarvittiin molemmat aikaa kasvaa, asiat meni liian solmuun. Elämä on sellaista. Aina ei osaa eikä ymmärrä. Ymmärrän sen nyt. Toivottavasti vielä joskus käymme tämän keskustelun hänen kanssaan kasvokkain.
Minullakin on ikävä... Eikä rakkauskaan ole kuollut... Vaikka sen olisi pitänyt. Perkele. Mutta rakkaus ei ole vaihtokauppa. Sitä rakastaa vaikkei toinen rakastaisikaan...
Ja lopuksi Nalle Puhia mukaillen.
Nasu: Ajatteles jos tuo suuri puu kaatuisi meidän päällemme.
Nalle Puh: Ajatteles jos ei kaadukaan.
Voimia ja aurinkoa
Nuppu M.
Kaunista...mutta...myöhäistä...toivoisin että se olet sinä...ajattelisit näin...mutta myöhäistä kuitenkin...
Myöhäistä siinä tapauksessa että Sinä niin haluat... Muuten et voi tietää... Joskus särkynyttä tuntuu mahdottomalta korjata. Silloin siivotaan pöytä ja voidaan aloittaa uudelta pohjalta. Viisaampina. Molemmat kasvaneina. Mutta siihen vaaditaan molempien tahto ja halu laittaa itsensä likoon. Silläkin riskillä, että turpiin tulee...
Ja vaikkei muuta haluaisikaan, koskaan ei ole liian myöhäistä pyytää anteeksi. Ei koskaan.
silloin hän olisi kärsinyt kaiken aivan turhaan.
Hän on ansainnut kärsimyksillään sinut ja nyt sinun pitää ottaa itseäsi niskasta kiinni ja saattaa luottamus takaisin välillenne.
eikä kohta vaan HETI
Ihmiset tekee virheitä, mutta pahin on jos et pysty omiasi myöntämään ja häneltä anteeksi pyytämään. Tee itsellesi palvelus ja kirjoita hänelle vaikka maili, jos et uskalla kohdata kasvokkain.
Kaikella on rajansa, jopa minulla!
Pyydä anteeksi jos oot loukannu.
Se ei paljon sulta vaadi. Ainaki ite arvostan anteekspyyntöö todella paljon. Muista aina että sillä saat vähintää ihmisarvos takasin hänen silmissään
Kerro tosiaan ihmeessä. Kyllä mä tulisin ainakin onnelliseksi, jos eräs ihminen vielä ottaisi yhteyttä. Siitä huolimatta, että vakuuttelin yhteiselle tutullemme muutama päivä sitten, etten voisi palata enää taaksepäin. Eihän rakkaudelle kuitenkaan voi mitään... Ja tällä hetkellä sydämeeni ei mahdu uutta ihmistä. Ainakaan vielä.
...Minullakin oli rakas joka meidät hajoitti...
Ikävä kyllä tämä rakas itse elää nyt uutta elämää omalla tahollaan, kun minä taas jatkan sitä yksin..
En ois voinut koskaan kuvitella miten paljon toisen ihmisen menettäminen sattuu...vieläkin on iltoja, millon mietin yhteisiä hupsuja hetkiä kyyneleet silmissä...
Edelleenkin oon sitä mieltä että meidät oli tarkoitettu yhteen. Hän ei...
..Jos oot sitä mieltä että rakkaasi haluat- tee asian eteen jotain..Sitä oikeaa ei pidä päästää käsistään..Miun omppu katos maailmaan tuuliin.
En ymmärtänyt/osannut ottaa kiinni ajoissa...
Kerro oliko kirjeestäni mitään hyötyä, sainko toivosi palautettua, saiko sielusi rauhan ?
Voinko jatkaa elämääni luottaen että me tulemme saamaan toisemme, otahan sen vaikean askeleen ja kerrot koko totuuden kun aika on oikea ?
Ethän enää koettele tunteitani, koska nyt sen tiedät miten voimakkaita ne ovat.
sinua rakastan
Jos luulit että silloin hajoitit niin luulit väärin.
NYT VASTA HAJALLA OLENKIN