"Melko vähän aikaa sitten kommentoin Matti Uusituvan kirjoitusta geenien (odotettua) vähempää vaikutusta lihomistapahtumassa.
Jo aika monen vuoden takaa tiedettiin hiilihydraattiravitsemuksen (sokerina imeytyviä hh) käynnistävän epäsuotuisia geeniaktiviteetteja kudosinflammaatioineen (Petteri Kallio). Tapahtuma oli palautuva, kun altistus päättyi.
Geenien lihomismerkitystä on ajettu viimeiset puoli vuosikymmentä kuin käärmettä pulloon. Tietenkin on hyvä, että asia tarkistettiin.
Olisi luontevaa palata ravinnon keskeiseen lihotusvaikutukseen.
Varmaan olemme jo riittävästi todenneet, että viime vuosikymmenien ravitsemussuositukset ovat tulleet tiensä päähän. Tilanne ei muutu nimeämällä jokseenkin ennallaan pysyneet suositukset uudelleen jonkin merenpoukaman mukaan.
Hiilihydraattien vähentämistä päivittäisistä aterioista on vastustettu lähes apinan raivolla. Tieteen häpäisyä on ollut se, ettei asiaa ole haluttu edes tutkia. Kaikki mukamas tiedettiin jo!
Monella aineenvaihduntasairauksien (MetS) päätetapahtumia (T2D, CVD jne) sairastaneella on niin Suomessa (varsinkin Ruotsissa) kuin kansainvälisestikin erinomaisia (tutkittujakin) tervehtymiskokemuksia pelkästään rajoittamalla sokerina imeytyviä hiilidraatteja, erikoisesti tärkkelystä.
Ihmiselimistö on biologisilta ominaisuuksiltaan niin monimutkainen järjestelmä, että se ei sopeudu pakkosuosituksiin. Yksilöinä olemme kaikki erilaisia. Geeniominaisuuksiltaan monet ovat toisia herkempiä reagoimaan väärin valitulle ravitsemukselle. Sukuhistoria jo antaa tähän tärkeitä viitteitä.
Jussi Pihlajamäellä on tuhannen taalan paikka selvittää ihan paikallisilla työkaluilla (1H NMR), kuinka jo sairastuneen aineenvaihdunnan keskeiset markkerit palautuvat "terveelliselle tasolle" keskeisen ravinteen, sokerin, rajoittamisella.
Epigenetiikan merkitykseen Jussi jo viittaakin hyvässä pääkirjoituksessaan.
Kuopiolaisella tutkimuksella ja erikoisesti lääketieteellisellä ravitsemustutkimuksella olisi erinomainen mahdollisuus kohottaa profiiliaan. Autoritaarisen paikallaan seisovan inttämisen sijasta tarvitaan uusia ja ennakkoluulottomia aloitteita."
http://www.vhh-terveysravinto.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=34&t=5814
Kun Uusituvasta on päästy, Kuopiossa olisi mahdollisuus tutkia oikeita asioita ja saada jotain oikeasti merkitttävää aikaan. Eväitä olisi jopa maailmanlaajuiseen läpimurtoon. Professori Pihlajamäki on paljon vartijana.
Jo aika monen vuoden takaa tiedettiin hiilihydraattiravitsemuksen (sokerina imeytyviä hh) käynnistävän epäsuotuisia geeniaktiviteetteja kudosinflammaatioineen (Petteri Kallio). Tapahtuma oli palautuva, kun altistus päättyi.
Geenien lihomismerkitystä on ajettu viimeiset puoli vuosikymmentä kuin käärmettä pulloon. Tietenkin on hyvä, että asia tarkistettiin.
Olisi luontevaa palata ravinnon keskeiseen lihotusvaikutukseen.
Varmaan olemme jo riittävästi todenneet, että viime vuosikymmenien ravitsemussuositukset ovat tulleet tiensä päähän. Tilanne ei muutu nimeämällä jokseenkin ennallaan pysyneet suositukset uudelleen jonkin merenpoukaman mukaan.
Hiilihydraattien vähentämistä päivittäisistä aterioista on vastustettu lähes apinan raivolla. Tieteen häpäisyä on ollut se, ettei asiaa ole haluttu edes tutkia. Kaikki mukamas tiedettiin jo!
Monella aineenvaihduntasairauksien (MetS) päätetapahtumia (T2D, CVD jne) sairastaneella on niin Suomessa (varsinkin Ruotsissa) kuin kansainvälisestikin erinomaisia (tutkittujakin) tervehtymiskokemuksia pelkästään rajoittamalla sokerina imeytyviä hiilidraatteja, erikoisesti tärkkelystä.
Ihmiselimistö on biologisilta ominaisuuksiltaan niin monimutkainen järjestelmä, että se ei sopeudu pakkosuosituksiin. Yksilöinä olemme kaikki erilaisia. Geeniominaisuuksiltaan monet ovat toisia herkempiä reagoimaan väärin valitulle ravitsemukselle. Sukuhistoria jo antaa tähän tärkeitä viitteitä.
Jussi Pihlajamäellä on tuhannen taalan paikka selvittää ihan paikallisilla työkaluilla (1H NMR), kuinka jo sairastuneen aineenvaihdunnan keskeiset markkerit palautuvat "terveelliselle tasolle" keskeisen ravinteen, sokerin, rajoittamisella.
Epigenetiikan merkitykseen Jussi jo viittaakin hyvässä pääkirjoituksessaan.
Kuopiolaisella tutkimuksella ja erikoisesti lääketieteellisellä ravitsemustutkimuksella olisi erinomainen mahdollisuus kohottaa profiiliaan. Autoritaarisen paikallaan seisovan inttämisen sijasta tarvitaan uusia ja ennakkoluulottomia aloitteita."
http://www.vhh-terveysravinto.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=34&t=5814
Kun Uusituvasta on päästy, Kuopiossa olisi mahdollisuus tutkia oikeita asioita ja saada jotain oikeasti merkitttävää aikaan. Eväitä olisi jopa maailmanlaajuiseen läpimurtoon. Professori Pihlajamäki on paljon vartijana.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.