Onko muita joilla avioliitto surua täynnä. Naimisissa 20 v. yhdessä muutama vuosi enemmän. Kaikki yhteinen aika mennyt, ei mitään yhteistä. Moititaan, halveerataan ja loukataan koko ajan. Huudetaan ja puhutaan rumasti. Mukana kaksi lasta 17-ja 20v. lapset. Muutama koira ja omakotitalovelat. Ne, jotka neuvoo eroamaan, en jaksa kuunnella, vaikka oikeassa olisittekin. Haluaisin tukea jaksamisen suhteen. Lapset ei kestäisi, haluavat olla mieluummin näin. Ette tiedä kaikkea, vaikea tilanne, jos olisi helppoa, olisin jo lähtenyt!
lohduton
surullinen63
7159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mikä tuossa on niin vaikea tajuta että aikuiset ihmiset eivät osaa käyttäytyä ihmisarvoisella tavalla?
Otappa miehesi käsittelyyn: silloin kun teillä on huikan hiljaisempi aika, mene miehesi luokse.
Laita katesi hänen olkapäälleen, katso SUORAAN SILMIIN ja ilmoita (siis et yritä sanoa tai yritä vihjaista, et yritä yhtään mitään, etkä puhu hänen selälleen, vaan) ilmoitat SUORAAN SILMIIN KATSOEN että:
" Me kaikki olemme täysin väsyneitä tähän meidän käytokseemme..
Eläisimme vaivalla rakennetussa kodissamme paljon paremmin rauhallisemmassa ilmapiirissä. Nyt me kaikki saamme vain tästä sydänsurua - Sinä, minä ja lapsemme. Meidän yksinkertaisesti on vaihdettava suuntaa."
" Minä en sano enää ilkeästi sinulle, en korota enää ääntäni. Tiedän että kuulet oikein hyvin viestini vähemmälläkin volyymillä. Tee sinä samoin. Me aivan varmasti opimme oikean tavan käyttäytyä keskenämme"
"Meidän täytyy"
Muista että et hetkeksikään menetä kontaktia KATSOA SUORAAN SILMIIN.
Tämän viestin jälkeen jätä asia siihen. Ei muuta. Sitten vain kevyesti taputat miestä olkapäälle ja mene omiin touhuihisi.
Salli hänelle aikaa ajatella viestiäsi aivan rauhassa.
Saattaa olla että sinun täytyy toistaa tuo sanoma useamman kerran uudelleen ennenkuin se todella uppoaa harmaisiin aivosoluihin. Sillä välin, tee itsellesi kristallin kirkkaasti selväksi että sinä ITSE et korota ääntäsi etkä vastaa ilkeästi mitä tahaansa sinulle sanotaan. jos sinun täytyy popistua huutoetäisyydeltä, tee se. Annea kiljujalle tilaisuus rauhoittua ennenkuin palaat takaisin näkopiiriin.
Sitten hänen rauhoituttuaan toista yllämainittu KIRJAIMELLISESTI.
Tuo AIVAN VARMASTI korjaa tilanteen. Ehkä ei hetkessä ( eihän tilanteenne tähän kärjistynytkään hetkessä).
Mikäli lapsenne ovat myos kiljukauloja - heille sama terapia. Pystyt siihen! Se tehoaa!
Tuhannesti kiitoksia viestistäsi! Hyvä ohje,joka saattaa auttaa. Aamulla keskusteltiin ja sanoin ettei voi jatkua näin. Kokeilen ohjettasi kun seuraava tilanne tulee. Yritän itsenousta asian yläpuolelle ja hillitä ensin itseni. Kaikkea hyvää sinulle ja kiitos vielä!
olleet yhdessä yli 20v.
Suhteemme on tosin hyvin onnellinen, mutta yksi asia minuakin häiritsi.
Silloin harvoin kun meillä oli riitaa niin mieheni huusi minulle. En todellakaan hyväksynyt sitä, mutta pyynnöistä huolimatta siihen ei tullut muutosta.
Sitten keksin kysyä, että huutaako hän alaisilleen töissä jos he tekevät jotain moitittavaa. Ei kuulemma huutanut ja siihen jäi minullekin huutaminen!
Saitkin tosi hyvän vastauksen jo aiemmin, mutta tsemppiä! Aina sitä omaa käytöstä ei huomaa, vaikkei tarkoitus olisikaan loukata.
Toivottavasti saatte asiat selvitettyä!
Oppeliini1 - erittäin hyvin kommentoitu ja sai aikaan ajatuksia monenlaisiin kiemuroihin niin parisuhteessa kuin muutenkin. Kertakaikkisen hyvä pysäytys.
Aloittajalle - n'in voi toimia koska vaan jo ennen "seuraavaa tilannetta". Kun "tilanne" ei ole päällä, sanoma voi olla jopa helpompi vastaanottaa, käsitellä ja sisäistää.
Oikeassa olet!
Miksi se on aina mies jonka pitää muttua kun useimmin se narsisti ja väkivallan aloittaja on nainen?
Helppo homma. Koita muistella sitä mihin aikoinaan kumppanissasi ihastuit. Ja koita saada kumppanisi muistelemaan sitä mihin hän sinussa ihastui.
Sitten totuuden hetki: Löytyykö teistä enää niitä piiretitä jotka silloin vetivät puoleensa? Jos ei niin on syytä arvottaa loppuelämä uudelleen.
Ratkaisun jätän päätettäväksenne.