Luin juuri hääpalstaa ja sitten luin tätä palstaa. Eikö ole mitään häpyä ensin suunnitella kalliita häitä, pyhästi pastorin edessä aamenen kera vakuuttaa ummet ja lammet ja sitten, kun valitaan väärän värinen auto tai kun puoliso jotain törttöilee, niin eikun heivataan kuin menneen talven lumet ja lähdetää uutta hakemaan. Ensin tietenkin voivotellaan ja ruikutetaan jokusen aikaa elämän rankkuutta ja toisten, huom. toisten ihmisten pahuutta. Voi helvetti!
ei mitään häpyä???
*RAUTANYRKKI*
31108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tervetuloa uudelleen tälle palstalle ehkäpä jo 5 vuoden kuluttua, kun puolisosi on sinut jättänyt, etkä sille mitään voi. Elämä on ihmeellistä.
Se on helppo sivusta sanoa ettei niin saisi tehdä..
Ja totta kyllä että nykyään luovutetaan usein liian helposti kun se arki ei miellytä, mutta on täällä niitä tositarinoitakin kun on ollut pakko lähteä. Aina vaan ei välttämättä näe ajoissa.
Jokaisen ihmisen kanssa vaan ei pysty elämään, ja vaikka kuinka yrittäisi, jos elämä on taistelua hengissä pysymisestä tai sitten järjissään pysymisestä, on joskus vaan ihan pakko ratkaista asiat toisin kuin alunperin on suunnitellut.
Elämä vaan ei ole ihan niin mustavalkoista, väliin mahtuu jopa niitä harmaankin sävyjä..
Kyllä.
Ja sitten kun sen yhden ihmisen kanssa on ollut naimisissa ja avioliiton solmimisesta on kulunut joku vuosi. Sitten tulee lapsi. Raskausaikana rakastettu mies uhkaa tappaa syntymättömän lapsen. Synnytyksen käynnistyessä vaatii seksiä. Uhkaa tappaa syntyneen lapsen, uhkaa tappaa vaimon. Käyttäytyy julmasti, väkivaltaisesti vaimoa kohtaan, on uhkaava lapselle.
Tässäkin tilanteessa sitten vaimon pitää vaan odottaa, että joko toteuttaa (.."kuolemaan saakka") tai muuttuu. Terapiasta ei ole apua, vaimo määritellään hulluksi.
Olisiko sittenkin kuitenkin parempi se ero? Lapsen vuoksi, jos ei aikuisten? Vai kestää ylä- ja alamäet? Jos nöyrtyminen on tarkoittanut todellakin koko ruumiin myymistä, niin kyllä ainakin minulle tuo ero vähemmän nöyryyttävä vaihtoehto oli. Jopa helpottavakin.