Kuten kaikki, rakastan miestäni. Avioliittoa takana kymmen vuotta ja lapsiakin siunattu. Mieheni oli raskaan ajan tullessa uskoton. Jäi kiinni ja asia unohtui. Avioliitto jatkui normaaliin tapaan. Mieheni on hyvä isä, loistava aviomies ja osaa hoitaa kotia. Kipinä kuitenkin on puuttunut jo vuosia, se katosi uskottomuuden myötä. Seksi on kuitenkin miellyttävää ja sitä on paljon, kahdesta neljään kertaan viikossa. Kuitenkin olen haaveillut vapaudesta ja intohimosta, joka uupuu liitostamme. Haluan tuntea koko yön jatkuvaa seksiä, himoa ja halua. Antauduin, petin. Tunsin eläväni, halusin ja olin haluttu, vieraan syleilyssä. En kadu, en tunne hapeää. Se miten, missä ja kenen kanssa petin oli väärin. Tapahtumaketju oli kuitenkin väistämätöntä, ajoitus oli vain huono. Pettäjän tie ei ole helppo, itsensä kanssa pitää pystyä elämään.
Kuinka näin kävikään?
bad wife.
18457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Väistämätön tapahtumaketju? No ei ole. Sä itse halusit pettää, sä itse teit päätöksen käydä vieraissa. Se ei ole kenenkään syy, ei seuraus mistään. Se oli sun oma päätös ja sen kanssa pitää pystyä elämään.
Rakastatkohan kuitenkaan miestäsi? Et ainakaan arvosta etkä kunnioita. Jos näin olisi, et pettäisi. Eikä hänkään olisi pettänyt sua.
Mutta nythän teillä on puntit tasan. Sun pettämisesi ei tietenkään ole suotavaa paljastua, koska miehesihän voisi ottaa susta eron. Miehet nimittäin ei anna helposti pettämistä anteeksi. Jos hän ei ole millänsäkään asiasta, niin juoksee itsekkin vieraissa.
"Rakastatkohan kuitenkaan miestäsi? Et ainakaan arvosta etkä kunnioita. Jos näin olisi, et pettäisi. Eikä hänkään olisi pettänyt sua."
Mietihän sama omalle kohdallesi: voitko arvostaa ja kunnioittaa puolisoasi 100%:sti sen jälkeen, kun tämä on jäänyt kiinni pettämisestä..???
"Eikä hänkään olisi pettänyt sinua" - siis aloittajan arvostuksen ja kunnioituksen puuteko mielestäsi ajoi miehen pettämään???
Luin just jossain toisessa yhteydessä kepeän "aforismin", että jollei ole mitään rakentavaa sanottavaa, kannattaa olla hiljaa. Sinä ähättelet omahyväisesti, että no niin, no nythän miehesi voisi ottaa sinusta eron, jos homma paljastuu... Voi veljet.
Aloittajalle: oletko koskaan miettinyt eroa? Aika hatarilta vaikuttavat parisuhteesi perustukset - - sanokoot muut mitä vain, niin kun kaikki on ok, ei edes heikon hetken tullen sorruta vieraaseen sänkyyn, vaan keskinäinen rakkaus, kunnioitus ja arvostus kestää elämän töyssyt ilman lohdun hakemista muualta.
Ap:n mies petti, koska ei kunnioittanut eikä arvostanut ap:tä sen vertaa, että olisi puhunut ongelmista vaan pakeni niitä vieraaseen syliin. Samoin toimi ap. Ymmärsitkö? En syyttänyt ap:tä miehen pettämisestä missään kohtaa. Pettäminen ei ole kenenkään toisen syy, sen selitys ei ole ongelmat liitossa. Ne voi ratkaista muutenkin kuin pettämällä.
On aika selvää ettei pettämisestä kiinni jäänyttä ihmistä voi enää koskaan rakastaa ja kunnioittaa kuten ennen. Ihminen on itsekäs otus ja rakastamiseen kuuluu myös tietoisuus siitä, että on itse rakastettu. Kun toinen pettää, illuusio rakastettunsa olemisesta särkyy, vaikka suhde jatkuisikin.
Rakastat kuten ystävää jos pystyit pettämään.
Rakkautesi taso ei riitä parisuhteeseen.
Puuttuu romanttinen rakkaus.
Avioliitot voi kestää myös ilman romanttista rakkautta. On luonnollista, että intohimo hiipuu, tilalla on ystävyyttä ja kunnioitusta pitämässä liittoa kasassa. On nykymaailman hömpötystä, että seksiä pitäisi olla jatkuvasti.
Ja on vanhanaikaista ajatella, ettei todella pitkässäkin avioliitossa voisi olla seksiä ja intohimoa jatkuvasti.
Jos molemmille on ok, että liittoa pidetään yllä ystäväpohjalta, ei rakastavaisina, niin fine. Mutta jos toinen tekee tämän päätöksen itsekseen ja olettaa toisen automaattisesti tämän hyväksyvän, ollaanko oikealla tiellä? Näinhän se usein tuntuu menevän... Minusta ei olla oikealla tiellä ja ymmärrän vallan mainiosti, että tuollaisesta liitosta halutaan pois. Kynnys siihen vain on korkea, koska pelätään puolison syytöksiä ja ympäristön tuomiota - ja siksi lähdetään luvattomille teille hakemaan erotiikkaa ja seksiä elämään jostain muualta, kun ei sitä puolisolta saada. Onko itsekästä toivoa olevansa haluttu ja rakastettu puolison silmissä vielä 20-40 avioliittovuoden jälkeen? Minusta ei, mutta siitä halutaan vain tehdä sellaista, kun nämä "ollaan ystäviä jookos"-ihmiset teilaavat romantiikan ja seksin täysin joutavanpäiväisinä asioina.
Sehän se virhe juuri onkin, kun lähdetään luvattomille teille. Suoraselkäinen ottaa ensin eron, ja sitten vasta uutta kumppania kainaloon. On se halutonkin kumppani ansainnut kunnioittavan päätöksen yhteiselle elämälle.
Mutta kun eihän seksin puute ole ns. hyväksyttävä syy erota - siihen tuossa viittasin maininnallani puolison syytöksistä ja ympäristön tuomiosta. Lähdetään pettämään, koska ajatellaan, että homma pysyy salassa eikä sellainen, mitä puoliso ei tiedä, häntä loukkaakaan. Moniko kykenee sanomaan päin naamaa puolisolleen, että kun sä et halua muuta kuin olla mun ystävä, mä haluan erota, koska tunnen kuivavani pystyyn tässä ystävyysliitossa? Ja moniko kykenee päästämään toisen menemään tuossa tilanteessa ilman, että alkaa panetella tätä lähipiirille?
Erota pitää, jos on onneton, eikä välittää muiden mielipiteistä eron syistä. Eihän sitä sivullisten takia naimisissa olla.
Niin samaa mieltä. Itse tiedät kun on "aika" erota ja silloin ei pitäisi välittää suvun mielipiteestä
Juuri Näin!!
"Rakastat kuin ystävää" - wtf? Mistä lähtien ystävän rakkauteen on kuulunut tietoinen epärehellisyys ja selkään puukottaminen? Onneksi minulla ei ole tämän kommentoijan kaltaisia ystäviä. :D
No niin unelmoi eräs äiti myös muutosta avioliittoonsa, jossa mies oli ottanut vapauden omaan elämään jo aikaisemmin.
Tämä nainen sai hyvän työpaikan ja sen varjolla kyllä tarjokkaita riitti.
Sattui vain niin, että peluri vei sydämen.
Peluri osaa pelinsä eli osasi vietellä pois entisten turvallisten ihmisten luota. Kertokaa toki jos tiedätte miten se onnistuu, mutta hänen kotiinsa ei enää kutsuttu yhtäkään sukulaista tai tuttavaa eron jälkeen, vain tämä peluri paineli nappeja.
Nyt sitten ilmeni, että pelurin pelin mukaan on pitänyt ostaa vaikka minkälaisia juttuja, jatkuvasti oli rahapula ja yritti saada kuitenkin läheisiltään rahaa lisää.
Ei kuitenkaan olisi pitänyt koskaan antaa mitään, sillä kun nyt tietää, että rahoilla matkustettiin joka viikonloppu silloin kun lapset eivät luonaan jonnekin Rukalle, lapin kohteisiin ja viikonlopun matkoja pitkin Euroopan kaupunkeja.
Lisäksi löytyy kanootti, golf-välineet, moottoripyörätarvikkeet ym. ym.
Kyllä on todella karannut mopo kovasti käsistä, lapsien tarpeille ei jäänyt mitään ja muutoinkin lapset tuntuivat olevan aina tiellä.
Tämä on katua totuutta, mutta eipä vielä tässä kaikki, nyt näyttää siltä, että järki olisi palautumassa ja vanhempiaan tapaamassa käy salaa, jonkun muun tärkeän menon lomassa, jotta tämä peluri ei saa tietää .
Onhan tämä syönyt terveyttä ja aiheuttanut harmaita hiuksia, mutta kuka kertoo, mitä tuonne sinien taakse oikein kuuluu, kun ei voi käydä normaalisti tervehdyskäynneillä, ei oikein normaalilta tunnu.
Toivottavasti selväjärkisenä palautuu tuosta takaisin ja pitää huolta itsestään ja lapsistaan, mutta pelolla eletään.
Pelurit ei käy kylässä ja eristää toisenkin. Ihan siksi, että ne ei kestä katsoa rehellisten ihmisten silmiin, jotka näkee niiden naamion läpi. Sosiaalinen pelko, ihmisten pelko, on pelurin arkea. Rahaa ei kukaan saisi antaa. Puhukaa, sukulaiset, rohkeasti yhdessä asiassa, miten läheinen saadaan iti ja suojeltua.
Minä täällä mietin että jos petetään ja rakastutaan niin mikä saa jäämään kaikki on ihan hyvin suhteeseen?
Kuinka näin kävikään...mietihän sitä. Avioliitostanne puuttuu molemminpuolinen kunnioitus toista osapuolta kohtaan. Intohimo ja suuri ihastus hiipuu kaikissa suhteissa ja tule arki vastaan. Elämä ei ole pelkkää juhlaa, se on myös sitä ruusuilla tanssimista. Ruusun piikit jalkapohjissa sitä arkea käydään, ja sitä riittää koko loppuelämän. Jos arki ei miellytä niin erotkaa. Sen jälkeen elämä on todella monimutkaista, saa itse määrätä kaikesta edellyttäen että aika, raha ja seksi riittää .Ainahan voi etsiä uuden puolison. Alkaa uusi aikakausi. Kun juhlaika on ohi, eteen tuleekin sinun lapset ja minun lapset ja yhteiset lapset. Sitten alkaa uusi jäkätys, miten sinun lapset kuluttvat ja maksavat liikaa, miten sinun lapset vievät liikaa aikaasi jne.. Tässä vaiheessa kannattaa muistaa että "vain kerran voi aloittaa puhtaalta pöydältä" ja sinä olet sen kerran jo käyttänyt!!! Sinun kannatta muistaa että olet itse sen puolisosi valinnut. Reklamaatiot voikin suunnata itsellesi että turha on valittaa.Ilmiön nimi on elämä.
Jaa mikä väistämätön tapahtumaketju tuo oli? Ihminen nyt yleensä vain saa sitä mitä haluaa, siksi noin kävi.
Teillä ei näköjään ole intohimoa. Kiitettävästi annoit puolisosi raskausaikana sattuneen pettämisenkin anteeksi. Varmaan teet niin omallakin kohdalla.