Miten kerron vaimolleni, että tunteeni häntä kohtaan on hiipuuneet, tunnen itseni tukahdetuksi, en haluaisi loukata häntä, mutta tekee niin kipeää.
Miten
ErM
8847
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Enpä osaa neuvoa, mutta tiedän miten vaikeassa tilanteessa olet, koska olen itse pähkäillyt saman ongelman kanssa jo pitkään...
Miten kertoisin miehelle sen, että meidän suhteessamme ei ole minun nähdäkseni ainakaan enää yhtään mitään yhteistä - eikä syytä jatkaa!
Niinpä, meitä tuntuu olevan täällä useampia, jotka miettivät mitä tehdä, miten sanoa loukkaamatta (ei sitä voi!).
Me olemme olleet vasta reilut kaksi vuotta naimisissa, mutta en vain enää tunne miestäni kohtaan mitään. Tai siis tunnenhan minä jotain, välitän paljonkin, enkä haluaisi loukata. Hänen seurassaan olen kuitenkin nykyään lähinnä hyvin ahdistunut, yksiollessani en.
Oletteko te miettineet, miten saisitte tunteet takaisin? Olisiko joku keino, jolla liitto saataisiin taas toimimaan? Minä olen miettinyt sitä paljonkin, mutta en löydä ratkaisua. Ja olen vielä niin raukkamainenkin, etten ole kunnolla pystynyt asiasta puhumaan miehelleni, en vain ole pystynyt. Pyörittelen tätä asiaa mielessäni ja sitten jossain vaiheessa isken kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja sehän se vasta reilua on ihmistä kohtaan, jotka kuitenkin on luvannut rakastaa.
Niin ja kyllä minä mietin myös sitä, että mitäs sitten, jos eroamme. Se on sitten niin lopullista ja pelottavaakin. Ja tietysti myös tämä perisuomalainen "mitähän muutkin ajattelevat" painaa mieltä, vaikkei saisi.
Huh, tulipa tekstiä, mutta kun ahdistaa vain niin paljon, niin paljon!!!
Vaikeaa se on kertoa mutta reilumpaa kuin pähkäillä yksin mielessään ja sitten jonain päivänä tehdä jotain tyhmää (esim. pettää).
Varaa aikaa keskusteluun, usein sen asian ilmoittaminen ja siittä keskustelu voi auttaa niin että löytää uusia toimintamalleja ja tilanne paranee.
Väärin on jokatapauksessa antaa toisen luulla että kaikki on hyvin.
Itse pähkäilen eoisenlaisissa ajatuksissa nimittäin mieheni oli hyvin ihastunut toiseen naiseen mutta lopulta kun tilanne selvisi minulle hän päätti jatkaa kanssani. Nyt minä vain pähkäilen jäikö hän luokseni koska näin on helpompaa. Ei tarvitse selitellä sukulaisille ja on lapset aina lähellä sekä minä hoidan vaatteet ja ruuan. Olen hänelle painottanut että ainoa syy jäädä on rakkaus, ja hän väittää rakastavansa mutta teot kertovat muuta.
Moi!!
Kerro vaan rohkeasti hänelle se heti, minun entinen salas tota samaa juttua ennen kun kerto.. olisin voinut vielä tehdä jotain jos se olis heti kertonut mut.. rohkeasti vaan =) onnea
Pikkasen helpottaa kun huomaan, että muutkin painii saman ongelman kanssa. Tunnen itseni niin raukkamaiseksi kun en voi sanoa tunteitani suoraan julki, ja paha olo kasvaa sisälläni jokaisen "rakastan sua" lauseen jälkeen. Ja tätä tunnetta/tunteettomuutta olen jo pitänyt sisälläni kohta kolme vuotta. Hiljaa sisälläni rukoilen, että kaikki muuttuisi kuin taikaiskusta suuntaan tai toiseen.
Mitä teenkään, paljon on pelissä ja kumpaakin sattuu, joku loukkaantuu aina.
Kyllä vaimosi ihan varmasti aavistanut mielipahasi ja huomannut sinun vetäytymisesi ja kierre on valmis. Ehkä hän ei ole ottanut asiaa esille, kun olet kuitenkin näytellyt niin hyvin ja koittanut edes yrittää. Mikään ei muutu, ellet tee itse asialle jotain. Turha odotella sitä taikasauvan iskua. Sitä ei tule ellet itse avaa suutasi. Olethan jo odotellut vuosia. Avaa siis sanainen arkkusi ja katso mitä se tuo tullessaan. Haluatko lopun elämää kärvistellä, kun on mahdollisuus parempaankin elämään? En usko että rakkautesi on täysin loppu, paremminkin olet kyllästynyt elämäntilanteeseesi ja haluat siihen muutosta. Millaista muutosta, on sinun päätettävissä. Muutosta saa aikaiseksi muuttamalla ITSE asioita. Hiljaa hyvä tulee ei nyt päde tässä asiassa.
Ps. Et voi loukata toista ihmistä, jos mielessäsi oleva muutos ei ole ero... vaan yhteinen PAREMPI tulevaisuus!
ihmeessä voin aloittaa keskustelun, hänellä hyvä olo, mulla paha, mitkä on oikeat sanat joilla aloitan?
Istutat rouvan keittiön pöydän ääreen ja sanot taikasanat joita kaikki akatkin käyttää elikkäs tietysti näin:
"Kuule, meidän pitäisi vähän puhua tästä meidän suhteesta.."
Siinä vaiheessa yleensä kaikki ukot nostaa kytkintä ja karkaa kaljalle. Eli luultavasti tämä on naisesikin tiedossa ja osaa odottaa vakavaa keskustelua kanssasi. Sitten kerrot mitä olet pitemmän aikaa pohtinut/tuntenut, että teidän kahden elämään pitäisi saada vähän muutosta. Jos naisesi käy empimään vastaan, ettei hän ole huomannut mitään että kaikki on ihan hyvin hänen mielestään. Niin sitten jatkat kertomalla, että sinulla kaikki ei ole hyvin. Ja jatkat siitä.. kerrot miltä tuntuu, mikä ahdistaa ja mitä haluaisit tapahtuvan.
Et voi pelätä keskustelua sen takia, että naisesi hymy hyytyy. Tottakai hyytyy hetkeksi ja keskustelu saattaa aiheuttaa hetkittäisen sokin. Mutta mitä sitten? Kyllä naisesi haluaa että myös sinä olet onnellinen. Yhteistuumin saatte taas suupielet ylöspäin, jos yhteistä tahtoa löytyy. Se on kuule isompi sokki sitten naisellesi, kun olet tullut siihen pisteeseen että sulla on jo uusi akka hankittuna ja sanot lähtiessäsi vain morjens ja vaihdat maisemaan sanomatta sanaakaan. Vai tätäkö odotteletkin?? ettei vaan millään tarvitsisi käydä "ikävää" keskustelua läpi..