Sinkkuna. Olen tuota pähkäillyt ja totesin että ei yksin ole järkevää ostaa omaa asuntoa vaikka minulla olisi rahaa ostaa se asunto ilman lainaa.
Mielummin käytän ne rahat matkusteluun ja elämiseen ja veneeseen jonka tosin ostin jo viime kesänä. Koska tyttöystävää ei löydy niin en ala omistamaan mitään kun en perhettäkään saa joten ei ole ketään kelle jättää omaisuus kun kuolee. Olen jo 35 vuotias ja kyllä tässä iässä pitäis olla jo perhe tai tyttöystävä.
Mielummin käytän ne rahat matkusteluun ja elämiseen ja veneeseen jonka tosin ostin jo viime kesänä. Koska tyttöystävää ei löydy niin en ala omistamaan mitään kun en perhettäkään saa joten ei ole ketään kelle jättää omaisuus kun kuolee. Olen jo 35 vuotias ja kyllä tässä iässä pitäis olla jo perhe tai tyttöystävä.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Miksei sulla ole tyttöystävää?
Minä aion ostaa. Olen löytänyt todella ihanan vanhan talon, jonka haluan omistaa. Haluan tehdä siitä itselleni mukavan kotoisan pesän. Ikkua kiikkustuolissa kissa sylissä ja katsella takkatulta. Ei siihen miestä tai lapsia tarvita. :)
Omistusunto on kuitenkin pääomaa mikä on tallessa, panostus tulevaisuuteen ja kaikesta huolimatta yksi varmimpia sijoituksia kun katsoo mistä ja millaista ostaa. Voi sitten jossain vaiheessa nostaa kytkintä ja muuttaa jonnekin mukavampaan ympäristöön. Nyt varsinkin alkaa olla ihan hyvä aika ostaa kun hinnat on alkaneet realisoitumaan.
Komppaan taas Ikisinkkua. Montako viikkoa siitä on, kun edellisen kerran joku täällä nillitti ettei aio asuntoa ostaa? Ettei vaan olisi sama tyyppi. En muuten edelleenkään usko että jollakin olisi varaa ostaa asunto ilman lainaa, ellei puhuta niistä 20 tuhatta euroa maksavista korpimajoista kaukana kasvukeskusten ulkopuolella, jossa ei ole paljoa pelkoa että pääsisi tulevaisuudessakaan töihin tai tapaisi naisia.
No näinpä, toisaalta taas kun ajoissa hankkinut sen oman niin jossain vaiheessa on mahdollisuus alkaa harkita seuraavan ostamista. Itse olen vähän ajatellut että voisi tehdä semmoisenkin liikkeen kun lainaraha on nyt halpaa ja hinnoissa alkaa olla tinkivaraa mukavasti, voisi antaa sitten vuokralaisen kustantaa omat asumismenot. Jos olisi nainen vaihtaisin nykyisen suurempaan mutta kun ei noita ole näköpiirissä niin sama kai se olisi sitten asua edelleenkin pienemmässä ja samalla vaurastuttaa omaisuuttaan kun ei naisia kerran kiinnosta asiallinen mies.
No joo, itse ostin asunnon ilman lainaa, mutta ei siitä sen enempää. Muuten itse asiaan, omistamisessa on puolensa, minä itse päätän haluanko vintage-vesihanat ja violetit seinät eikä vuokraisäntä. Toisaalta jos on tehnyt virheinvestoinnin ja hankkinut asunnon kuolevasta kunnasta niin voi voi. Toisaalta kun toimii kuten Darkkis, on vapaa siirtymään nopeasti paikasta toiseen töiden perässä. Itsellä ei ole siinä suhteessa väliä onko omistus vai vuokra, sillä antiikkikaluston pakkaaminen ja roudaaminen maksaa omaisuuden.
Tietysti jättiperinnöt, lottovoitot auttavat asiaa, tai sitten se että ostaa sen syrjäseudulta rapistuvan mökin ja laittaa sen sitten kuntoon ajan kanssa. (Sitä nyt en ainakaan usko että tällä palstalla olisi niin hyvätuloisia yritysjohtajia että tulojensa turvin ostelisivat asuntoja. He eivät ole sinkkuja ja vaikka olisivatkin, he tuskin vaivautuisivat asiasta erikseen mainitsemaan).
On kai siis todettava, että vuokra-asumisessa on tosiaan puoleensa. Liikkuvuus on vapaampaa. Perkeleen varainsiirtovero... ja sitten jotkut puhuvat vielä jostain järjettömästä "asuntotulosta".
Se onkin hauskaa kun professoritason ihminen ullittaa omistusasumisen hankaluudesta vaikka niitä vuokra-asuntojakaan ei ole tarpeeksi niillä alueilla joille työt keskittyy ja juurikin tuo varainsiirtovarastus aika tehokkaasti estää asunnon vaihtamista "huvikseen", alkaisi ehkä paremmin liikkumaan kun puolittuisi ainakin nyt ok-taloissa joissa nyt törkeällä tasolla se vero.
Asunnon ostaminen kuolevasta kunnasta on virheinvestointi, jos se jumittaa ihmisen paikkaan, jossa ei halua olla. Jos taas haluaa asua "syrjäseuduilla" ja työskentelee alalla, jolla siellä on töitä (tai jopa pulaa työntekijöistä), samalla hinnalla saa paljon enemmän neliöitä ja asumismukavuutta.
Nii tai jos sattuu olemaan nainen ei ehkä tarvitse jättiperintöä tai lottovoittoa, avioerokin voi riittää :D
En olisi ikinä uskonut että tulisin vollottamaan sääliä joltain palstahyeenalta, mutta näinkin voi näköjään käydä - olen hyvästä suvusta (mitä v... teen tällä palstalla) ja olin orpo. 16-vuotiaana omistin asuntoni. Ihan kiva, mutta ehkä vanhemmatkin olisivat olleet kiva juttu.
Eläkkeellä on mukava omistaa muutakin kuin muuttolaatikollinen vuokrakuitteja. Oman asunnon voi sitten myydä pois. Vuokrakuiteista ei paljoa saa myymällä.
Niinpä, vuokralordi vaan kiittää ja kuittaa kun yksi on koko elämänsä maksanut suojelurahaa että pysyisi katto pään päällä.
mun 75vuotias isä omistaa 3 asuntoa. Josta 2 on kerrostalo asuntoja (joita hän vuokraa ) 1 omakotitalo jossa asuu itse äitini kanssa.
Hän myös omistaa lapsuuden kotinsa ja mökin järven rannalla.
isäni tuossa viime vuonna sanoi että voisi ostaa viellä yhden kerrostalo asunnon ja laittaa vuokralle.
Tuntuu hassulta kun olen itse köyhä työtön ja isälläni tuntuu olevan rahaa.
Äidin koulutus- ja varallisuustasolla on selvästi suurempi merkitys lasten menestymiseen kuin isän. Millianen äitisi on?
Parempi on käyttää rahansa asioihin mistä pitää, niin kauan kuin voi tai kiinnostaa. Mitä se omaisuus auttaa elämättömän elämän jälkeen.
Minä en kertakaikkiaan ymmärrä aloittajan logiikkaa. Minä ainakin ostin asunnon itselleni, en mahdolliselle vaimolle puhumattakaan jälkeläisistä. Minä ostin asunnon, koska se tulee Helsingissä pidemmän päälle halvemmaksi kuin vuokralla asuminen. Näin minulla on enemmän rahaa vaikkapa sitten matkusteluun tai veneen ostoon.
Ainakin minun menoni olivat vieläkin suuremmat sinkkuna, kun yksinään ei kotona viihtynyt. Nykyisin pärjäisi, vaikka vuokraakin pitäisi maksaa.
Ps. Kyllä ne rahasi jollekin sukulaisellesi tai tuttavallesi kelpaa. Jos ei, niin ainahan voit testamentata vaikka hare krishnalle tai valtiolle. ;-)
valtiolle ei tarvitse testamentata, sille ne menee automaattisesti
Aivan paskaahan se on omaisuutta itselleen / omia eläkepäiviä varten kerätä.
No jos haluaa eläkeläismatkoille säästellä kokemuksiaan niin sittenhän ihan okei, mutta joitain kokemuksia ei vanhana enää pysty tai halua kokea ja se taas on sinänsä jo sääli,
Kyllä kuusikymppisenä on vielä parhaat nuoruusvuodet edessä, jos on jäänyt jotain tärkeää kokematta. ;-)
Ehkä kun se dementia iskee voi elää ne nuoruusvuodet uudelleen.
Yleensä käy edullisemmaksi ostaa asunto kuin maksaa vuokraa. Vuokranantajahan maksaa asunnosta kuitenkin lainanlyhennykset korkoineen JA tämän lisäksi tekee voittoa ja elää ainakin osittain vuokralaisen rahoilla.
Jos tykkää oikein usein muuttaa, niin vuokralaisena oleminen voi olla kätevämpää kuin jatkuva asunnon ostaminen ja myyminen.
Oma asunto on turva eläkepäiviä varten (jos kuvittelee sen ikäisenä vielä olevan elossa). Mielummin eläkeläisenäkin maksaa vastiketta kuin vuokraa. Lisäksi jossain vaiheessa vanhana voi vaikka myydä sen asunnon pois, muttaa vuokralle ja laittaa tuohta palamaan ja visan vinkumaan.
Kannattaa kuitenkin miettiä mistä sen asunnon ostaa, jos aikoo sen joskus vielä myydä. Jossain hinnat laskevat, jossain nousevat.
Ja voihan vuokralaisenakin säästää eläkepäiviä varten. Sijoittaa vaikka osakkeisiin yms.
Ja jos on sikarikas, niin ei tällaisia tarvitse miettiä kun on rahaa asua miten tahansa, vaikka hotellissa :)
Ensimmäinen asia on varata aika sijoitusneuvojalle, jos on todellakin rahaa muttei sitä asuntoon tahdo sijoittaa. Sopivan osakkeen vastike on sinänsä edullisempi kuin vastaavan kokoisen vuokra-asunnon, joten homma on hyvinkin taloudellista.
Sopivalla sijainnilla oleva kaksio etc. on aina kysytty myös vuokralle ja itse voi siten muuttaa työn perässä kyllä tarvitsematta realisoida asuntoaan. Vuokra-asuntoja tulee olla kuitenkin kasvukeskuksissa noin millin arvosta joista pääomaveron jälkeen jää tietty summa käteen. Ihan pikkurahalla ei siis jokamies pääse vuokra-lordin suoriahousuja käyttämään uuden A6:sen kera.
Tietenkin ensipari-tälli että otetaan mitä pankista irtoaa ensi taloon ja toivotaan parasta, lienee epätaloudellinen tapa pelata kuin DeNiro Kauriin metsästäjässä venäläistä rulettia konsanaan.
Mutta jos sitten puhutaan "nippanappa" riittävistä kuukausi tuloista ja korkeasta kuukausierästä pankille, on hommasta lysti kaukana jos meinaa kärvistellä 25 vuotta pankin orjana asuntolainaa maksellen.
Juu, tälle aloittajalle, mgtow-life style nousee koko ajan nykyään. On yhä enemmän piilo varakkaita perusmiehiä joilla on sisäänajettu Audi, vene ja kelomökki mutta ei vaimoa tai edes paria rakastajatarta. Se on sitä nykyaikaa. Parisuhdemarkkinoilla on tietysti heilahtelunsa, tosin moni uusiosinkkuuntunut yh-nainen ei halua tulla merisairaaksi muksunsa kera purjeveneellä uuden miehen kanssa seilaten vaan mieluusti tilavan omistusasunnon kasvukeskuksessa omistavan miehen kanssa parisuhteeseen.
Mukavahan se on korvessa asua jos ei työtä tarvitse rahan edestä tehdä.
nykyään töitä voi tehdä korvessakin - ihan hankitamielessä
ihmeellinen on verkko
Minä päädyin siihen etten osta asuntoa.
(tirsk)
Mies kuitenkin ostaa asunnon niin ei itse tarvitse. :)
Miehet ovat keskimäärin naisia rikkaampia joten varmasti ostavatkin asunnon. Minä en vaan ole siinä yhtälössä mukana ja sitäpaitsi haluan mieluummin köyhän miehen joka ei pysty ostamaan asuntoa.
Vuokralla olo on kuin kaataisi joka kk 500-600 euroa (vuokran verran) rahaa vessanpönttöön. Sitä paitsi tällä hetkellä asuntovelkaisenakin on huomattavasti halvempaa asuminen kuin vuokralla.
Ostin asunnon koska en halua olla viosikymppisenä katkera siitä ettei minulla ole vuokranmaksun takia omaisuutta.
Jaa jaa en ole ostanut omaa asuntoa vaikka tililla on 180 tonnia. Jos kuolee niin ei ole kelle antaa perinnöksi joten parempi tuhlata kaikki ettei rahat mene valtiolle. En ole edes koskaan miettinyt että ostaisin asunnon vaikka olen 16 kesäisestä painanut duunia vakitöissä lähes 20 vuotta
No ethän sinä tuhlaa jos rahat on kerran tilillä. Tyhmiä ovat miehet.
Omistus asunto on huonoasia suomen työlisyydenkannalta, ko silloin on vaikeempi muuttaa työnperäs, ko vuokra asujan. Näin ainaki yks eduskunnanpelle sanos.
Minä kadun asunnon ostamisessa vain sitä, että viivyttelin liian pitkään. Maksamillani vuokrarahoilla olisin maksanut jo puolet tästä omastani, mutta mitäpä sitä enää harmittelemaan - asia on korjattu niin hyvin kuin tilanne sen sallii.
Summalla, joka sisältää lainakulut, vastikkeet, veden ja sähkön, en saisi enää tältä alueelta vuokralle muuta kuin rähjäisen pikkuyksiön, jos niitäkään olisi siis edes tarjolla. Nyt minulla on kaikki, mitä realistisella toivelistallani oli: vihreät näkymät ilman naapuritaloja joka ikkunasta, oma sauna, oma autopaikka (vuosia kadunvarsipaikoista kisailleelle ihmiselle autuaaksi tekevä asia) ja omin käsin remontoitua asuinpinta-alaa aivan riittävästi yhdelle hengelle.
En ole koskaan seurustellut niin vakavasti, että olisi ollut edes mietinnässä muuttaa yhteen, joten en ole rakentanut elämäni mitään osa-aluetta sen varaan, että varallisuutta tai tilaa olisi jakamassa joku muukin. Tämä on vain minua varten. Jätän sitten vaikka löytökoirille.
Kumppanin löytäminen olisi iso ongelma: en halua muuttaa tästä pois enkä voi kuvitellakaan, että haluaisin jonkun muun tänne asumaan. Mutta eipä tuo ovikello ole hirveästi soinut vuosiin, joten rauhaisa asuminen saa jatkua.
Minulle taas on ollut itsestäänselvää, että hankin omistusasunnon heti kun mahdollista. Valitettavasti avioero osui pahaan saumaan ja erinäisten vaiheiden jälkeen asunnosta ei jäänyt käteen juuri mitään. Jouduin siis aloittamaan asuntovelkaisen elämän lähes nollilta. Myöhemmin olin avoliitossa ja kun tuli ero siitä, niin asuntomarkkinat olivat notkahtaneet ja taas piti myydä omistusasunto tappiolla. Olen nyt kolmatta kertaa tilanteessa, että taas aloitetaan aika nollilta oman asunnon maksamista.
Kaikesta tästä huolimatta minusta on edelleen fiksuinta asua omistusasunnossa, sillä kokemuksistani huolimatta eipä vuokra-asumisesta olisi jäänyt jäljelle sitäkään vähää. Toisaalta omista kokemuksistani johtuen minulla on todella iso kynnys muuttaa yhdenkään miehen kanssa enää yhteen. Jos mies joskus löytyy, niin todennäköisesti vain seurustelisin hänen kanssaan ilman yhteenmuuttoa.
Omistusasunto on minulle edullisempaa kuukausitasolla kuin jos vuokraisin vastaavan asunnon. Omistusasumisessa pidän asumisvarmuudesta, remonttivapaudesta ja siitä, että sillä tavalla saa rahaa säästymään. Kun joskus jään eläkkeelle, niin voin myydä asunnon ja käyttää ne rahat esim. yksityisiin hoivapalveluihin tai yksityiseen terveydenhuoltoon esim. käydä hoidattamassa hampaani yksityisellä.
Laskujeni mukaan minulla jää noin 200 - 250 euroa rahaa joka kuukausi enemmän kuin mitä jäisi, jos asuisin vuokralla. Summa kasvaa sitä mukaa, kun saan maksettua lainaa enemmän pois. Jos olisin nyt velaton, niin maksaisin vain yhtiövastiketta, mikä on hieman päälle 300 euroa/kk. Siihen päälle tulee toki muut asumiskulut (sähkö, vesi, kotivakuutus), mutta ne tulisi maksettavaksi myös vuokra-asunnossa.
Aloittajalle voisin sanoa että kannattaa ostaa asunto.
Itselläni on tällähetkellä 4 asuntoa. Omakotitalo maalla ja rivarikämppiä kaupungissa.
Aikoinaan mulla oli kämppiä enemmänkin. Myin osan pois ja nykyään olen velaton. Kämpät makso itseitseään vuokrillaan.
Maksan vuokraluukustani 0€. Vaikea nähdä, että omistusasunto tulisi halvemmaksi.
juu, sinkkuna ei kannata ostaa huonekaluja eikä mitään tavaraa nukkuu vaan lattialla nöyränä ja odottaa josko se Jumala siunaisi kauniilla nuorella neitsytnaisella
Arvoitus: Monellako eri nimimerkillä Kiltti_mies valehtelee tässä keskustelussa ?
Oikea vastaus:
ikuinen sinkku. (joka pystyisi ostamaan asunnon käteisellä)
työntekijä. (jolla on tilillä 180 tonnia)
Mitä järkeä maksaa vuokraa jolle ei saa vastinetta? Sama summa menee lainojenlyhennykseen ja vuosien x jälkeen sulla on omaisuutta jonka arvokin on oletettavasti noussut. Nyt heitän joka kk rahat "roskiin" kun ei ole varaa ja mahd. saada asuntolainaa.
Vaikka asunnon ostaminen ei minulle tule koskaan olemaan ajankohtaista tai edes mahdollista, niin en kyllä keksi mitään syytä, miksi sellaisen ihmisen, jolla oman asunnon ostamiseen suinkin on mahdollisuus, kannattaisi olla sellaista hankkimatta.
Olisihan se jo vanhuudenturvakin. Koskaan ei voi tietää, mikä tilanne on vuosikymmenten päästä esimerkiksi eläkkeiden suhteen. Voimien ja terveyden heikentyessä asuntonsa myymällä voi yksinäinenkin ihminen turvata elämänsä ehtoovuodet mahdollisimman mukaviksi. (Vanhuksena pahin mahdollinen tilanne on olla sekä yksinäinen että rahaton: jommankumman puuttumista sentään voi toisella edes vähän kompensoida.)
Huomaa että tällä palstalla omaisuutta arvostetaan enemmän kuin kokemuksia, eikös niiden naisten pitänyt olla ahneita?
Johtunee siitä että miehet, varsinkin sinkkumiehet ymmärtävät olevansa yksin tässä maailmassa. Ei ole takaporttia niin kuin naisella joka voi vaikeuksien tullen ottaa aina jonkun kiltin miehen rahoittamaan elämäänsä, siksi ymmärrämme että paras vanhuudenturva on haalia sen verran massia kasaan että pärjää myös huonoina aikoina.
Eiköhän se nainenkin löytyisi jos eläisi enemmän.
Voisi löytyä mutta siitä ei ole elättäjäksi niinkuin miehestä edelleenkään. Naisen sinkkuaika on mennyt eläessä ja se on aikalailla pa kun kohtaa miehen, miehellä on hyvä olla vähän säästöjä jotta voi pitää huolta sekä itsestään että uudesta yllättävästä kuluerästä, siis siitä naisesta.