olen joutunut läheltä seuraamaan miten ihminen riutuu lähestulkoon toimintakyvyttömäksi kiusaamisen vuoksi. Masennus, kova lääkitys, pitkät sairaalahoidot jne. Tulee todella ja aidosti ikävä sitä ihmistä, joka hän oli vajaa 10 vuotta sitten, iloinen, elämänhaluinen, huumorintajuinen, reipas.
Ne kaikki ominaisuudet ovat hävinneet jonnekin? Ei aikaisemmin ollut mitään merkkejä mistään psyykeongelmista tai mitään muutakaan.
Kaksi pientä lasta oirehtivat ongelmista ja puolisokin on ratkeamispisteessä.
Hirvittävä viha jäytää omaisen puolesta. Mietin sitä hetkeä, että teen jotakin peruuttamatonta.
Työpaikassa on kiusaaminen arkipäivää, tavanomaista. En voi tehdä ratkaisuja toisen puolesta, enkä pakottaa muutoksiin. En voi kuin katsoa vierestä, kun toinen kuihtuu silmissä.
Tällä hetkellä olen hoitamassa häntä ja lapsia. Jaksanko pitkään?
Ne kaikki ominaisuudet ovat hävinneet jonnekin? Ei aikaisemmin ollut mitään merkkejä mistään psyykeongelmista tai mitään muutakaan.
Kaksi pientä lasta oirehtivat ongelmista ja puolisokin on ratkeamispisteessä.
Hirvittävä viha jäytää omaisen puolesta. Mietin sitä hetkeä, että teen jotakin peruuttamatonta.
Työpaikassa on kiusaaminen arkipäivää, tavanomaista. En voi tehdä ratkaisuja toisen puolesta, enkä pakottaa muutoksiin. En voi kuin katsoa vierestä, kun toinen kuihtuu silmissä.
Tällä hetkellä olen hoitamassa häntä ja lapsia. Jaksanko pitkään?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voimia ja jaksamista sinulle ja paljon.Niin siinä käy jos rimpuilee huonossa ilmapiirissä. Tiedän monia tapauksia muitakin.
On se kummaa jos työpaikoille ei saada henkistä työsuojelua ajan tasalle. Joskus se sairastuttaa,joskus johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.
Juuri tuon takia minä toin julki työpaikkani työpaikkakiusaajat, ettei sillä työpaikalla olisi enää yhtään sairaslomaa kiusaamisen takia. Kärsin seurauksista vieläkin mm. minusta kerrottujen perättömien juttujen muodossa. Mutta en kadu. Kaikki olisi tarvinnut tehdä vaan paljon aikaisemmin.
Ei niillä kiusaajilla ole minkäänlaista omaatuntoa, ei katumusta.
Sosiaalisia ja tosi sujuva sanaisia ovat mutta lähempi tarkastelu paljastaa uskomattoman kyynisyyden, vahingonilon, valehtelun/ mielistelyn ja koston halun.
Toivottavasti näin joulun alla teitä kohtaisi joku pieni iloinen asia, joka antaisi uskoa tulevaisuuteen.
Miksi he*vetissä teidän kenenkään tarvitsisi jaksaa tuollaista.Onko ketään yritänyt tehdä asialle mitään?On harmillista että niin moni vain tyytyy kohtaloonsa.Tiedän että se on vaikeeta lähteä puolustamaan itseään monta vastaan mutta kyllä siihen joku keino täytyy olla.Onko asiaa viety eteenpäin?
tukea uuden työpaikan saannissa jne..
Omaisellani on kuitenkin itsemääräämisoikeus. Lapset tärkeitä, ymmärtää pyytää apua ajoissa ettei lapset jää heitteille. Autan mielelläni, mutta en voi puuttua hänen työpaikkansa asioihin. Vahva johtaja ei HALUA edes "nähdä" ongelmia olevankaan. Tulos, tai ulos. Työnmäärä ajoi alunalkaen burnoutiin, liika on liikaa.
Uutta työpaikkaa haetaan, mikäli se löytyy, uuden työnantajan ei tarvitse katua.
Jotenkin jo huolestuttaa miten pahoinvointi työpaikoillakin on huimasti lisääntynyt/lisääntymässä. Mitenkähän monella työpaikalla kiusaamista esiintyykään? Ja miksi ne kaikista mukavimmat, herkimmät ja/tai tarkimmat, parhaat työntekijät joutuvat sen kohteeksi poikkeuksetta? Itse olen ollut juuri tällainen työntekijä ja kiusaamisen takia koin suuria kärsimyksiä, onneksi pestini oli niin lyhytaikainen etten ehtinyt kuihtua aivan loppuun.
Mitenkähän "hyvin" nämä kiusaajat itse voivat todellisuudessa, julmien ja kovien kuoriensa alla? Tai senkö takia pitää sitten purkaa pahat olonsa siihen heikompaan ja/tai mukavampaan tyyppiin.
Älkää silti hyvät ihmiset alistuko kiusatuiksi, jos ette pysty antamaan vastaan sanallisesti (mitä itse yritin vaikka fyysisesti heikompi olinkin) tehkää se jollain muulla tavalla. Vaikka, helpoin tiehän se varmaan on lähteä, yrittää unohtaa ja/tai tuhoutua.
Mutta järkyttävää miten pahoin tämä maa kaiken kaikkiaan voi, miten totaalisen sairaita ihmisiä onkin niin paljon, ja kateellisia toisten alas polkijoita.
että "ne kaikista mukavimmat, herkimmät ja/tai tarkimmat, parhaat työntekijät" joutuvat helposti työpaikkakiusaamisen kohteeksi, koska he ovat uhka muille työntekijöille. Muut pelkäävät pätevän, osaavan ja hyvän työntekijän, joka on vielä mukavakin, vievän heiltä itseltään etenemismahdollisuuksia tai kenties paikan pomon suosiossa. Jonkinlaista kieroutunutta itsesuojelua siis, jolla varmistetaan omia asemia.
Juuri noin se tuntuu olevan!
Olen juuri edellä kuvattu mukava, tunnollinen , erittäin tarkka, avulias, ystävällinen ja herkkä ihminen. Olen saanut kestää jatkuvaa työpaikkakiusaamista. Päätin, että enää en lähde sairauslomalle ja kestän mitä vain. Kuristumisen tunne kurkussa ja rinta- ja vatsakipu alkoivat lisääntymään. Yhtenä aamuna sain ahdistuskohtauksen töissä, työkaverit soittivat ambulanssin. Ja siitä sitten sairauslomalle. Olen mielettömän ahdistunut ja pelkään ajautuvani jotenkin nurkkaan työasioitteni vuoksi.
Tästä näemme mitä tapahtuu, jos helvetillisessä ilmpiirissä rupeaa rimpuilemaan. Kuka siinä jaksaa pysyä terveenä ? Siksi työnantajien on tehtävä selväksi ettei kiusaamista ja työnteon häirintää tule sallia missään muodossa.
Taitaa olla tulossa suuria oikeusjuttuja, jos kaikki kiusatut jaksaisivat tuoda asiansa julkisuuteen.
Itse lähdin aikanaan ja en jaksa enää työelämää ajatella juuri kiusatuksi tulemisen takia. Tehkööt toiset minunkin edestä ylitöiden kanssa ja hankkikoot miljoonat euronsa. Tänne heidänkin on rahansa ja tavaransa aikanaan jätettävä. Kenelle sitten joutuu se, mitä he ovat hankkineet ja lähimmäisiltänsä ja työtovereiltansa riistäneet? Miettikääpä kiusaajat sitä.
Millä alalla tapahtuu tuollaista?
Kaikilla aloilla, kaiken ikäiset, korkeasti koulutetut ja kouluttamattomat, lihavat ja laihat, rumat ja kauniit, kiltit ja rohkeat joutuvat kiusattavaksi. Taivastelu ei auta kiusattuja yhtään.
Kiitos, että olet jaksanut tukea kiusattua. Ilman sinun kaltaisia tukijoita liian moni kiusattu sairastuu pysyvästi tai tappaa itsensä. Siitä vaietaan julkisuudessa.
Viime vuonna 8000 suomalaista on jäänyt eläkkeelle työelämästä mielenterveyssyistä. Kuinkahan moni heistä oli kiusattu? Ei ihme, että työnantajilla on hirveä vimma saada kiusattu sanomaan itsensä irti.
Niitä kiusatun tueksi tulevia auttajia on vähemmän. Itselläni oli muutama ja heistä olen todella kiitollinen. Sanan säilää siitä että olet vittumainen tyyppi, sun kanssas ei tule toimeen on enemmistö. Jokuhan se pitää keksiä silmätikuksi.