Elän kaukosuhteessa mieheni kanssa. Ollaan oltu yhdessä reilun vuoden verran, ja siinä välissä muutaman kuukauden ajan oli mahdollista asua myös yhdessä. Se oli taivaallista aikaa! Tunsin todella löytäneeni paikkani tässä maailmassa. Ilman tuota ajanjaksoa emme luultavasti olisi enää yhdessä, sillä minä koen tällaisen kaukosuhteen vajavaiseksi ...eri kaupungeissa jne.
No, miehellä näyttää pyyhkivän hyvin, vaikka hänkin myöntää, että on ikävä. Hän vain omien sanojensa mukaan toivoisi, etten minä olisi niin ahdistunut... eikä hän halua olla minulle mikään ongelmakasa. Mutta jollekinhan minun on syydettävä tätä epämääräistä masentuneisuutta ja epävarmuutta!
Nähdään suunnilleen parina viikonloppuna kuukaudessa. Odotan tältä suhteelta siihen nähden ehkä liikaa. En kuitenkaan missään nimessä halua painostaa miestäni. Niinpä minulla onkin tämän suhteen takia ajoittain hirveän tyhjä olo, aina en edes ole varma omista tunteistani!
Jos joku osaisi kannustaa ja rohkaista. Minä kaipaan nyt todella sitä lohdutusta, jota en joka kerta uskalla mieheltä itkeä.
No, miehellä näyttää pyyhkivän hyvin, vaikka hänkin myöntää, että on ikävä. Hän vain omien sanojensa mukaan toivoisi, etten minä olisi niin ahdistunut... eikä hän halua olla minulle mikään ongelmakasa. Mutta jollekinhan minun on syydettävä tätä epämääräistä masentuneisuutta ja epävarmuutta!
Nähdään suunnilleen parina viikonloppuna kuukaudessa. Odotan tältä suhteelta siihen nähden ehkä liikaa. En kuitenkaan missään nimessä halua painostaa miestäni. Niinpä minulla onkin tämän suhteen takia ajoittain hirveän tyhjä olo, aina en edes ole varma omista tunteistani!
Jos joku osaisi kannustaa ja rohkaista. Minä kaipaan nyt todella sitä lohdutusta, jota en joka kerta uskalla mieheltä itkeä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meidän suhteeseemme verrattuna te näette paljon useammin, minä olisin tuohon todella tyytyväinen. Me kun ei nähdä kuin vaan lomilla..
Kai teillä on tulevaisuudessa joskus mahdollista päästä asumaan saman katon alle? ajattele sitä päivää, sen avulla jaksaa. Kaukosuhteessa täytyy löytyä riittävästi luottamusta ja rakautta että se toimii. Jos rakastaa toista sitä jaksaa odottaa.
Onnea teille!
Tiedostan usein "kärsiväni" ehkä turhan takia. Ollaan kuitenkin yhteenmuuttamisesta jo puhuttu jne.
Ehkä olen sitten epävarma, pakko myöntää.
Huoh...
joo,meilläkin oli tuo sama tilanne vähän aikaa sitten.
kaukosuhde on se suhteista vaikein.minä ainakin huomasin, että yritän tahallani haastaa riitaa, jotta saan huomiota poikaystävältäni.siitä tuli vain entistä pahempi olo kun puhelimessa tapeltiin joka ilta,ja silloin harvoin kuin nähtiin,sovittiin vanhat riidat ja sitten sama kuvio alkoi taas alusta.
olin aina ennen vannonut,etten enää ikinä ala kaukosuhteeseen,että mun psyyke ei niitä kestä,mutta sitten tapasinkin kultsini ja kaikki vannomiset unohtui.
nyt me kuitenkin asutaan jo saman katon alla avokkini kanssa ja voin sanoa,että kyllä tätä kannatti odottaa,vaikka muistan kyllä,miten monta kertaa teki mieli heittää hanskat tiskiin.
mutta jos olet löytänyt sen,ketä rakastat,miksi hylkäisit hänet?sitäpaitsi,kaukosuhde vahvistaa vaan suhdetta!tarkoitan,jos suhde kestää kaukosuhteen,niin se kestää melkein mitä muuta vaan!ja se,että kestääkö se suhde,riippuu ihan sinusta ja hänestä:)tsemppiä!
kerro välillä miten teillä menee:)
Millä tavoin olet epävarma, yhteisen tulevaisuuden vai rakkauden takia?
välillä on vaikeaa, on riitoja, mutta ne on selvitettävä saman tien, ettei mikään jää mieleen kummittelemaan..ja jos jotain on sydämellä, kannattaa se kertoa kumppanille, ettei sitten käy niin että joku päivä kaikki patoutuneet tunteet tulee ulos. Se saattaa olla liikaa yhdellä kertaa.
Mutta vaikka välillä on ikävä ja tuskaisaa olla yksin, tiedän että tämä odottaminen on sen yhdessäolon arvoista!
sinulla täytyy miettiä mitä haluat elämältä, onko se jotain muuta kuin nyt on..vai epäröitkö ihan turhan takia..?
Joskus tuntuu, että tämä epävarmuus on kuin jokin kierre. Mutta mikähän se kaiken alku ja juuri sitten olisi?...
Itse tiedän haluavani olla miekkoseni kanssa. Meissä kaikissa on omat vikamme, eikä hänkään siis ole mikään herra täydellisyys ...rakastan silti. Olen kai hieman epävarma siitä, haluaako hän viettää koko loppuelämänsä minun kanssani. Tuollaisen päättäminen on jotenkin lopullista. Jos kysyisin asiaa häneltä, hän vain fiksusti sanoisi, että rakastaa kyllä, mutta...
Luulen, että kumppanillani on 30:n kriisi. Olen iloinen siitä, että hän uskaltaa ja ilmeisesti haluaakin kertoa minulle tuntemuksistaan (siitä, miten hän ehkä haluaisi vielä matkustella jne.) Hänellä on tällä hetkellä vähän asiat sekaisin tuolla mielen sopukoissa: ei tiedä, mitä tahtoisi.
Hänkin on siis epävarma, ja on myös heittänyt ilmoille joskus sellaisen pohdinnanpoikasen, että josko minäkin haluaisin myös vielä elää ja kokea ...hän ei uskalla sitoutua vielä vakavasti, sillä se olisi kuulemma sitten lopullista.
Voi näitä aikoja...
Meillä on ikäeroa 13 vuotta, henkinen ikä on molemmilla samoilla hujakoilla. Hän on minun ensimmäinen kumppanini (toivottavasti jääkin ainoaksi, minun omakseni). Hänellä taas on ollut pari tyttöystävää ennen minua. Heidän kanssaan hän ei ehtinyt olla paria kuukautta kauempaa.
Mies on luonteeltaan varovainen, ehkä vähän passiivinenkin ...riskienotto ei kuulemma enää kuulu hänen repertuaariinsa. En soimaa häntä siitä, vaikka itse ehkä katselenkin maailmaa hieman erilaisempien lasien takaa.
Voin vain toivoa!
Minäkin elän kaukosuhteessa. Tosin meidän suhde on ehkä vielä epätoivoisempi. Näin mieheni, jonka kanssa emme edes ehtineet asua yhdessä, viimeksi kaksi kuukautta sitten. Vielä kaksi kuukautta lisää ja vasta sitten näemme parin viikon ajan. Hän on 4000 kilometrin päässä minusta....
Hän tulee takaisin viiden kuukauden päästä vain lähteäkseen taas syksyllä samalle rundille yhtä kauas. Joskus mietin tosiaan (päivittäin), mitä hiton järkeä tässä on....
Ei ole järkeä, näin olen ajatellut ihan oikeesti, mutta minkäpä teet tunteillesi. Elän kuin koulutyttö täällä uskollisena ja odotan ja odotan ja odotan.Tuntuu aika epätoivoiselle.
Varsinkin kun mitään lupauksia tulevaisuudesta en ole saanut, vain vihjauksia, jotka voivat näiden kuukausien aikana kadota kuin tuhka tuuleen.
Silti yritän uskoa, että jos joku on tarkoitettu toteutumaan, se toteutuu.
olo oisikin välillä tyhjä älä luovu leikistä jos välität hänestä:) kyllä se siitä jos toisella on mahdollisuus muuttaa samaan kaupunkiin joku päivä:)
joten zemppiä vaan;)
miksi yleensä seurustella jos haluaa koko ajna olla jossain muualla?????
elämän tuhlausta,jos míes ei kärsi kun olette erossa!
Kaukosuhde, kuinka tuskaista voikaan olla. Itse olen opiskelemassa Englannissa, mies on Suomessa. Nähdään seuraavan kerran luultavasti 4kk päästä. Jouluna olin Suomessa käymässä kuukauden ajan, mutta se aika meni liian nopeasti. Nyt olen ollu vasta 5 päivää erossa rakkaastani, mutta sekin tuntuu liian pitkältä ajalta. Noh, syksyllä ei nähty 3kk. Tulen hulluksi.