Aiemmin tällä palstalla oli keskustelua näistä inttileskistä. Miten teillä nykyään menee? Onko ollut paljon gineksiä? Kuinka kauan miehenne palvelee?
Oma avomieheni meni heinäkuussa ja hänestä tosiaan tuli reilu kuukausi sitten avomieheni.
Kertoilkaapahan kuulumisianne.
Oma avomieheni meni heinäkuussa ja hänestä tosiaan tuli reilu kuukausi sitten avomieheni.
Kertoilkaapahan kuulumisianne.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Juuh...Avomieheni lähti viime tammikuussa armeijanharmaisiin ja hyvin on mennyt.
Jos ei suhde tälläistä hetkellistä elämän muutosta kestä...niin ei se kestä kyllä jatkossakaan :)
Kyllähän sitä jotkut sillon sanoivat että voi suhteelle käydä huonosti, mutta kyllä me ollaan pärjätty hyvin...ollaan otettu lomista kaikki ilo irti ;D
Vuosi tässä on kohta vierähtänyt ja välillä ollaan nähty vähän vähemmän ja välillä enemmän...Eikä se nyt mitenkään vaikeaa ole ollut. Kohta nähdään sitten liiaksikin :) *hih
Upeaahan se tosin on että kulta tulee kohta kotiin, eikä tarvitse koko ajan toisesta luopua viikonlopun jälkeen. Tässä vuoden aikana itse olen ehtinyt hyvin itsenäistyä ja aikaa olen viettänyt paljon ystävien ja harrastuksien parissa...Oli hyvä oppi seisomaan omilla jaloillaan :] Kyllä se aika on nopeasti mennyt!
Kohta on onneksi loppu käsillä, sillä 7.tammikuuta Rakas tulee kotiin :DDD *IIIIHHAAAANAAAAA!!! :D
...Stempiä kaikille sotaleskille ja tulevillekkin!
Ei se niin kamalaa ole :)
Itsekin kun avomies lähti armeijaan luulin kuolevani ikävään ja tuntui, että lomien välit olivat aivan liian pitkiä ja miten ikinä tulisin pärjäämään ilman miestä. Mutta nyt olen saanut todella paljon itseluottamusta ja olen oppinut pärjäämään ihan yksin. Melkein hirvittää, että mitäs sitten kun se mies tammikuussa kotiutuu, että miten saadaan taas asiat sujumaan entiseen malliin nyt kun on tottunut tähän yksinoloon. Ja nyt tuntuu, että se kotiutuminen tulee vähän liiankin nopeasti, mutta onhan se ihanaa saada taas se rakas vaihteeksi kotiinkin.
Erillä olo tekee välillä ihan hyvääkin suhteelle, vaikka ikävä onkin aina kova. Sitä osaa ihan eri tavalla arvostaa yhdessäoloa, kun joutuu olemaan välillä erilläänkin. Oma mieheni oli aikoinaan armeijassa vuoden ja nyt ollaan syksy oltu eri paikkakunnilla. Ja yhdessä ollaan asuttu siinä välissä jo pitkään. Jos yhdessäolo tosiaan kaatuu siihen, että ollaan vähän aikaa erossa, niin ehkä se ei ollut alunperinkään tarkoitettu kestämään. Mutta tiedän, että koville se ottaa, joten oikein paljon tsemppiä sinulle ja kaikkea hyvää teidän yhteiselle taipaleelle!
Ai helvetti oot saanu jätkäs jo rengastettua... no sehän käy vaikka penisrenkaasta kun iltalomilla muita painaa :D Ja eipä ruusuilla tanssimista ole, tiedän monia tapauksia missä juttu kesti intin ajan mutta kas kummaa eipä maistunutkaan enää kun ei armeijaa ollut. Heh, jätkäs on kyl tottunu vähän muuta näkemään nyt pidä hanakasti kiinni muuten voi käydä köpösti ;)
Kuinkas niin rengastettua? Tiesitkös, että kihlaus ja avoliitto on täysin eri asia. Kihloissa olemme olleet jo useampia vuosia. Ja noista iltalomista, vähän on vaikeaa muita painaa iltalomilla, kun niitä iltalomia ei ole, tai siis ei sellaisia lomia joilla saisi alueelta poistua. Ja itse kyllä uskon, kun olemme kuitenkin kihloissa olleet jo useamman vuoden ja asuneetkin epävirallisesti yhdessä reilu vuoden, että eipä meidän suhteemme siihen miehen kotiutumiseen kaadu. Eihän tämä yksinäänolo herkkua ole, mutta uskon, että tästä on vain hyötyä meille.
heips. mun mies ollut viime tammikuusta asti armeijas. me tutustuttiin vasta kesällä ja siitä asti yhdessä... vikana tässä et ei tunnu tosiaankaan et kohta puol vuotta yhdessä.. mut me yritetään vaik kyllähän tää sattuu, en sit tiedä kummalle enempis =) =(
lomat on aina ihania mut ne ei kauaa kestä... mut jos me tähän asti kestetty niin kyllä vielä tammikuun 7.teenkin ...mulla on kyllä vieläkin sen verran kiinnostusta jatkaa toiseen tutustumista siitä mihin ollaan jääty. vaikeaa on ollut ja on vieläkin, mut mä yritän olla antamatta periks. tsemppiä teille muille!
Moi!
Joo, mäkin olen kohta,28 päivää vaille, vuoden odotellut kihlattuani armeijasta.. Ja voin sanoa, että nyt ottaa tiukille=) En tiedä miksi, mutta minulla on vasta nyt tullut hirveät itkukohtaukset kun toinen lähtee=( Hirveä ikävä kalvaa koko ajan.
Me ollaan oltu 2,5 vuotta yhdes ja siitä kohta vuosi kihloissa.
Kyllä, me mentiin kihloihin vähän ennen kuin toinen lähti armeijaan! Jos jollain mietitytti.
Mut meillä on myös semmonen taustalla, et mä lähden sit itse 2 kuukaudeksi pois Suomesta, kun mieheni kotiutuu.. Siinä on vain pari viikkoa
väliä. Mutta me kestetään se, kestettiinhän
me tää armeija- aikakin.
Ja on sitten mitä odottaa, koska muutetaan sitten
yhteen samantien, ku tulen sieltä=)
Meillä on koko loppuelämä sitten aikaa katella
toistemme pärstöjä!!!! =)
Mut mulle toi armeija-aika on ollut aika vaikea
kokonaisuudessaan.. Oon muutenki tämmönen herkkis=)
Inhottavaa, ku ei pysty, kuin odottamaan ja
ikävöimään..
Kyllä minullakin on harrastuksia ja kavereita
yllin kyllin, mut ei nesitä toisen läsnäoloa voita!
Kineksiä hänellä on ollut aika paljon, mm. 3 kpl kolmen viikon ja loput suurinpiirtein 2 viikon kineksiä... Surkeeta.. Eikö totta?
No, onneks puhelimet on keksitty. Leireillä se vaan on aika hankalaa, ku on pakkasta, niin
akku ei kestä kovin montaa päivää=(
Mutta!!!!
Olkaamme onnellisia, että tämä on kohta OHI!!!!
TJ28!!!!! Ja aamu aamulta aina vähemmän=)
Tsemppiä kanssasisaaret! Ja ne, joilla tämä on vielä edessä; ymmärtäkää jätkiänne, ei niilläkään
helppoa siellä tule olemaan=(
Inttileskille on olemassa quakenetissä oma kanava,
#sotalesket.
Sinne vaan kaikki jakamaan iloja ja suruja ja keskustelemaan.
Me ollaan oltu jo yli 5 vuotta yhdessä. Kolme vuotta kerettiin asuakin yhessä ennen ku mies lähti inttiin. Naimisiin mentiin kuukausi sitten.
Alussa tietysti ikävä oli kova, mutta pikkuhiljaa siihenkin on tottunut. Onneksi kännykkä on olemassa! tuntuu siltä, että suhde on vaan vahvistunu tänä aikana. Ootan joulua, sillon miehellä on 10 päivää lomaa. IHANAAA!!
kiva kuulla. :) oottekos vielä nuoria vai minkä ikäsiä? uteliaisuuttani tässä kyselen..
Poikaystäväni lähti inttiin heinäkuussa,ja takaisin tulee vasta 2005 heinäkuussa.. Intti tekee toisaalta ihan hyvääkin,itsekkin oivalsin että sitä omaakin elämää pitää elää ja pitää huolta myös muista ihmis-suhteista! :)
Tottakai ikävä on kova jne. Välillä alkaa raivostuttaa ettei nähdä eikä voida keskustella jne.mutta kyllä se aina siitä :) Eivätkä ne siellä poikia pitkiä aikoja putkeen nykyään edes pidä.. Ja vielä sai jouluksi loman niin kaikki hyvin (: Zemppiä teille! :)
Omalla miehellä ei ole pitkiä gineksiä ollut, mutta ystävän mies joutui olemaan 7viikkoa putkeen kiinni.
2 viikonloppuu kiinni siihen jäi 6 vuoden suhde. Terveiset sannalle.. Tais kerralla tulla lyhyys enkat.