Exän kirjeitä tallessa?

Minulla on tallessa laatikollinen kirjeitä ja muuta muistosälää existäni. En tosin ole avannut laatikkoa sen jälkeen kun pistin sinne viimeksi vaimoltani saamiani kirjeitä vuosituhannen vaihteessa. Polttaako ne muistot pitäisi?

Muistot on muistoja jos niihin ei takerru pakonomaisesti. Anna olla. Sun sentään kannattais hoitaa toi luottamusasia kuntoon. Siitä saattaa tulla vielä melkoinen koetinkivi.

Miehesi himoitsee exäänsä takaisin. Jätetty osapuoli toipuu hitaasti, aina ei koskaan. Olen varma, että olet hänelle turvaverkko. Olen elänyt tuossa samassa tilanteessa.

"Onko normaalia säästää rakkauskirje exältä?"

On. On normaalia myös säästää valokuvia, yhdessä hankittuja esineitä ja exältä saatuja lahjoja.

Kaikesta ihmiset tekevätkin ongelman itselleen! :o

On mullakin vielä tallessa vanhemman poikani äidin eli exän lähettämät rakkauskirjeet vuodelta 1991-1992. Silti ei ole mitään aikomusta duunata hänen kanssaan yhtään mitään. Olkoot tuolla kellarissa laatikossa, tuskin luen niitä enää koskaan. Ehkä jos täytän 90v. niin saatan terästää muistojani. Mutta eipä niillä siis mitään erityisempää merkitystä mulle ole, olinpas kerran nuori ja hupsu :) Tai voi niillä takankin sytyttää :D

tuo ei ole todellinen ongelma joten älä tee siitä sitä!
sinähän olet vainoharhainen jos annat kirjeen vaivata sinua ja
vaikuttaa parisuhteeseen

Jotkut ihmiset jopa tapaavat lapsiaan, jotka syntyivät suhteessa exn kanssa... Vähän järkeä peliin.

On tosiaankin normaalia säästellä kirjeitä. Itselläkin taitaa olla ihan kaikki saamani kirjeet tallessa, oli ne sitten keneltä tahansa. No yhden yläasteella saamani vihakirjeen toki revin ja poltin. Sitten jos toinen lukee haaveillen ja muistellen niitä joka päivä, niin asia on eri.

Tietenkin säästetään muistoesineitä ja kirjeitä! Niin vähän ylipäätään nykyään kirjoitetaan kortteja ja kirjeitä, että niillä on kohta jo museoarvoa, että totta kai ne säästetään kaikki.

Teillä on tuore suhde ja olet vielä epävarma siitä, että mikä on asemasi suhteessa ja onko teillä yhteistä tulevaisuutta. Yleensä aina kaikilla on parisuhdehistoriaa, mutta ollut on ollutta ja nyt on nyt.

Voithan sanoa miehelle, että näit sydämillä varustetun kirjeen ja sinulla tuli mieleen, että miettiikö mies vielä paljon exäänsä tai että voisiko sen kirjeen laittaa johonkin talteen, ettei se ole siinä niin esillä, koska se aiheuttaa sinussa tunteita siitä, että ex on tärkeämpi kuin sinä.

Minä olen pyytänyt laittamaan entisestä suhteesta muistuttavat jutut "muistojen laatikkoon". Aikaisemmassa suhteessa olin todella mustasukkainen; kymmenen vuotta sitten suhteen alussa huusin ja raivosin, kun eksän laatikosta löytyi valokuva hänen entisesestään. Nuorena ja epävarmana vaadin häntä hävittämään sen kuvan. En itse asiassa tiedä, mitä hän kuvalle teki, mutta näin jälkikäteen kyllä hävettää... Nykyiselleni olen sanonut, että muistoja ei saa hävittää, ne ovat osa menneisyyttä. Mutta että tehtäisiin nyt tilaa uusille muistoille, tehdään nyt jälkiä meidän parisuhteestamme. Ja että siirretään vanhojen suhteiden muistot ja intiimimmät lahjat jne. jonnekin talteen, pois arjesta. Mutta näin kolmikymppisenä olen jo kasvanut sen verran, että en näe vanhaan parisuhteeseen liittyviä asioita uhkana. Mieskään ei ole edes tajunnut kaikkiä juttuja, joita hänellä on ollut esillä vanhaan suhteeseen liittyen, mutta olen ottanut niitä puheeksi, kun niitä on tullut vastaan. Ei se mies välttämättä muista koko tuota kirjettä. On joskus tuonne laatikkoon laittanut ja se on sitten ollut siellä. Ja anna toki kirjeen pysyä tallessa. Minullakin on jo yksi ex-aviomies ja lapsiakin ja ihan todellakin säilytän esim. kuvat entisestä perheestäni - lapsilleni ne ovat tärkeiä osa historiaa. Menneisyys on osa ihmisen elämää, ei sitä saa vaatia hävittämään... Ei muistojen säilyttäminen tarkoita, että kaipaa jotain mennyttä parisuhdetta takaisin...

Mustasukkaisuuden peikko se sieltä kaapista vastaasi irvisteli!
Ihmisillä on tapana säilyttää muistoesineitä, kirjeitä, kortteja. Itsellänikin tallella yli 40 vuotta vanhoja romanttisia rakkauskirjeitä entisiltä poikaystäviltä. Joskus on luettu niitä yhdessä mieheni kanssa... sekä naurettu omille töppäyksille entisissä seurustelusuhteissa.
Luottamus on erittäin tärkeä ihmissuhteissa. Ihmistä hivelee, että tietää olevansa toisen luottavan itseensä.
Älä hyvä tyttönen osoita moisen kirjeen vuoksi epäluottamusta uuteen miesystävääsi. Taatusti pilaat itse tuolloin suhteenne, jos alat asiasta jauhaa ja osoittaa epäluuloista mieltä.
Miltä itsestäsi tuntuisi, jos kumppanisi olisi epäluuloinen sinun tekemistäsi asioista?
Näin se vaan on, vanha klisee totta: sitä saa, mitä tilaa.

Meitä ihmisiä on erilaisia. Sinun kannattaa jutella poikaystäväsi kanssa. Vaihtoehtoja miksi kirje on tallessa:

- Se on vain jäänyt kaappiin. Ei ole miehelle tullut mieleenkään siivoilla pois vanhoja tavaroita, koska ei ole niitä ajatellut. (Minun mieheni kuuluu tähän ihmisryhmään. Hänellä oli jopa tallessa tiliotteita 10 vuoden takaa... huoh. ;) )

- Mies on säästänyt kirjeen muistona, vaikka en enää kaipaakaan exää. Hän on onnellinen sinun kanssa nyt, mutta haluaa elää elämäänsä niin, että kunnioittaa myös menneitä.

-Mies kaipaa yhä exää, ja lukee kirjettä toisinaan.

-Mies on kasvatettu arvostamaan esineitä muistoina. Joillakin ihmisillä on tapana säästää "ekat luistimeni", rakkauskirjeitä, mummon tekemä ryijy, kaikki ikinä lapsena irronneet hampaat ja nostagiamuistona tosi vanha kännykkä. Jotkut ihmiset jopa kokevat, että jos tavaroista on luovuttava, niin silloin luopuu myös muistoista. Luopuu opituista asioista ja kokemuksista. Tämähän ei ole totta, mutta sellaisesta ajatuksesta osa ihmisistä ei ikinä yli pääse. Mutta tämäkään ei siis tarkoita sitä, että haluaisi exän takaisin.

Se että onko mies päässyt yli exästään vai ei, riippuu ihan muista asioista kuin kirjeestä. Sinäkin olet ehkä joskus muullekin lätissyt romanttisia, etkä enää niitä entisiä kaipaa, eikös? Juttele miehelle, jos epäilyttää. Ja jos sinulle on tärkeää, ettei romanttisia kirjeitä kumpikaan säilyttele, niin kerro siitä tunteesta miehelle.

Ihan normaalia. Jokainen meistä on osaltaan elätyn elämän muokkaama, ja mennet tapahtumat ovat täten osa meitä. Muistoja, niin hyviä kuin huonojakin, ei pidä tuhota - ne ovat osa historiaamme ja niistä tiedämme ketä olemme.

Isommassa mittakaavassa sellaista valitettavasti tapahtuu. Ei niin kovinkaan kaukana valokuvatkin muuttuvat vallanpitäjien vaihtuessa - patsaita katoaa, historiallisesta valokuvasta onkin yht'äkkiä kadonnut joku henkilö, vaikka hän vielä joku aika sitten oli samassa kuvassa. Ethän sinä vain halua kieltää kumppanisi menneisyyttä?